Nuoresta asti olen halunnut ajatella itseni jonkin tietynlaisena, jossain tietyssä asemassa aikuisena. Teen sitä edelleen, vaikkakin tavoitteet ja näkemykset ovat muokkautuneet vuosien aikana. Aihe on kuitenkin ollut erityisen paljon mielessä viimeisen vuoden aikana Tiimiakatemialla opiskellessani, jonka takia päädyin tutustumaan Jen Sinceron kirjaan You are a badass.

Lapsuudessamme sekä nuoruudessamme olemme erityisen herkkiä ulkopuolelta tuleville mielipiteille ja odotuksille, jotka helposti aiheuttavat turhaa painetta siitä millaisia meidän pitäisi olla. Jokainen meistä kaipaa jossain määrin hyväksyntää ja arvostuksen tunnetta, mutta näiden tavoittelu olisi syytä lähteä itsestä eikä ulkopuolisesta paineesta mennä johonkin tietynlaiseen muottiin. Etenkin lapsuudessa vanhemmilla on suuri vastuu ohjata lapsi oikeaan suuntaa ilman että vanhemmat kuitenkaan määrittävät lapsien mielenkiinnon kohteet.

Olen vasta vanhemmalla iällä ymmärtänyt sen, kuinka paljon omilla vanhemmillani on ollut vaikutusta siihen, millainen olen nyt. Voin olla todella tyytyväinen siihen, että minua ei ole koskaan yritetty johdatella johonkin tiettyyn suuntaan esimerkiksi ammatin tai mielenkiinnon kohteiden suhteen. Olen saanut aina tarvittavan tuen siihen mitä olen tavoitellut elämässäni ja kokenut myös luottamusta vanhemmiltani päätösteni suhteen.

Vaikka olen saanut vapaasti valita oman suuntani elämässäni, en kuitenkaan usko, että kukaan voi sanoa ettei ulkopuolelta tulevat asiat vaikuta mitenkään omaan ajatteluun ja toimintaan. Kirjassa nostetaan hyvin esille se, kuinka lapsena saadut ajatusmallit voivat jäädä vahvasti takaraivoon ja niistä voi olla vaikea päästä eroon. Esimerkiksi jos lapsena on oman perheen kautta oppinut elämään jossain tietyssä yhteiskuntaluokassa, voi olla vaikea lähteä tavoittelemaan muutosta siihen aikuisiällä.

Koen itse pystyväni melko hyvin olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä, mutta varmasti nykymaailman luomat odotukset siitä, miten elämänkaari rakentuu ja millaisia henkilöitä arvostetaan vaikuttavat myös minuun. Tältä on lähes mahdotonta välttyä täysin. Esimerkkinä uskaltaisin väittää, että suomestakin löytyy paljon henkilöitä, jotka eivät tekisi nykyistä työtään, mikäli ei kokisi sitä lähes pakolliselta. Onko mahdollista tehdä aina vain sitä mitä itse haluaa? En usko. Oleellisinta on kuitenkin muistaa tehdä asioita itseään varten, eikä miellyttääkseen muita.

Kirja sai minut ajattelemaan myös omaa tyyliäni rakentaa mielipiteitä asioihin. Olen aina pyrkinyt kuuntelemaan muiden näkemyksiä ja ymmärtämään miksi joku toinen ajattelee asian eri lailla. Koen saavani tästä paljon oppia ja ymmärrystä, mutta mietin myös, tarvitseeko minun välttämättä aina ymmärtää vastapuolen näkemystä. Vaikka kirja kehottaakin siihen, että ei tulisi miettiä liikaa muiden mielipiteitä, on silti mielestäni hyvä olla avoin kuuntelemaan erilaisia näkemyksiä. Muiden näkemykset eivät kuitenkaan saa olla ohjaavassa roolissa omaan toimintaan vaan niiden pitäisi enemmänkin kehittää omaa ajatusmaailmaa.

Yhtenä tärkeimmistä nostoista kirjassa pidän big snooze:ksi kutsuttua ajattelun tilaa, joka estää meitä toteuttamasta unelmiamme. Tämä perustuu yksinkertaisesti pelkoon siitä, että epäonnistumme ja meidät tuomitaan ulkopuolelta. Tämän ajattelun välttäminen vaatii sitä, että tunnemme itsemme ja luotamme omaan tekemiseen. Kun olemme tarpeeksi tyytyväisiä itseemme, uskallamme helpommin kohdata haasteita pelkäämättä mitä muut ajattelevat. Mielestäni Tiimiakatemialla opiskelu vaatii itsessään jo vahvaa itseluottamusta, koska oppiminen määräytyy sen mukaan, kuinka paljon on valmis kohtaamaan uusia haasteita projektien parissa.

Halu muutoksen tapahtumiselle on mielestäni tärkein asia kehittymisen kannalta. Usein saattaa tuntua siltä, että olisi helppoa ja turvallista tyytyä nykyiseen tilanteeseen ja siihen miltä tulevaisuus näyttää. Teini-iässä pääsin sattumalta hyvään työtehtävään menestyneessä yrityksessä ja muistan miettineeni silloin, kuinka turvalliselta tilanteeni tuntui ja kuinka hyvältä tulevaisuuteni näytti. Aika pian totesin kuitenkin, ettei se turvallisen tuntuinen tulevaisuus ollut kaikkea sitä, mitä vielä uskalsin unelmoida. En ollut valmis lyömään lukkoon tulevaisuuttani vaan päätin lähteä etsimään muita vaihtoehtoja. Olen aina kaivannut säännöllistä muutosta elämääni, jonka vuoksi historiani on helppo jakaa erilaisiin vaiheisiin. Vaikka eri vaiheiden luomat muutokset ovat jollain tavalla aina riskejäkin, olen kuitenkin sitä mieltä, että ne pitävät arjen mielenkiintoisena ja mahdollistavat aina uusia asioita.