Opus hyvään elämään

Tässä on kirja, jota olen pitkästä aikaa kuunnellut. Kuunteleminen on minulle luontainen tapa
oppia ja silti, koen välillä haastavaksi saada keskittymisen kirjaan, kun tarjolla on ympärillä todella
paljon ärsykkeitä. Paras tapa onkin ollut laittaa kuulokkeet korville ja lähteä kävelylle. Olen jopa
jumpannut tätä kirjaa kuunnellessa, sillä se on vienyt minut aivan mennessään. On minulla tuossa
vieressä tuo fyysinen kirjakin, mutta tämä kirja on ollut se tasapainottava tekijä, kun olen halunnut
tehdä useampaa asiaa samaan aikaan.

Kirja vei minut tosiaan aivan mennessään. En ole pitkiin lukenut/kuunnellut kirjaa, joka olisi näin
mielenkiintoinen. En osaa sanoa edes tarkkaa syytä sille, että miksi juuri tämä kirja. Veikkaisin
kuitenkin, että se johtuu siitä, että itselläni on vahva urheilutausta ja sitä kautta aihe kolahti
minulle. Toisena syynä voi hyvin olla hieman syvempi kurkistus formulamaailmaan. En ole
aiemmin edes ajatellut, kuinka rankkaa formula on lajina. Jokainen osakilpailu on aina eri puolella
maailmaa ja välissä on aina parin viikon siirtymä, jonka jälkeen tulisi olla jälleen täydessä iskussa.
Välissä ehtii kuitenkin tapahtua paljon, sillä oheisharjoittelun täytyy olla tarkkaa, jotta urheilijan
kuntoa pidetään yllä, mutta painoa ei saa tulla liikaa niin lihaksen kuin rasvankaan puolelta.

Olin hieman järkyttynyt siitä faktasta, että kuskit oikeasti kiinteyttävät itseään kisoja varten, jotta
paino saadaan mahdollisimman alas. On naurettavan kuuloista, että esimerkiksi yhdellä kilolla voi
olla niin suuri merkitys vauhtiin. Tai se, että jätetään kuskin vesi pois autosta aika-ajojen ajaksi,
jotta säästettäisiin sekunnin sadasosia aikaa. Ei ihmekään, jos siellä on porukka pyörtymisen
partaalla, kun autoissa on muutenkin jo varmasti aivan tarpeeksi lämmin.

Menestyksen ympyrä

Hintsa oli pyöräyttänyt aiemmin janana mallinnetusta menestyksen kaavasta ympyrän. Hänen
näkemyksensä mukaan kyseessä onkin menestyksen ympyrä ei jana. Ympyrään kuuluu kuusi
kohtaa: Yleinen terveys, biomekaniikka, palautuminen, ravinto, fyysinen aktiivisuus ja henkinen
energia. Sisempänä ympyrää on sitoutuminen ja keskellä ympyrää lukee core eli ydin. Oli todella
mielenkiintoista lukea, kuinka hän oli ympyrää kehittäessään seurannut menestynyttä juoksijaa
Haile Gebrselassieta. Hinsta oli alkanut pikkuhiljaa huomata hänestäkin osakokonaisuuksia, kuten
Etiopiassa käytössä olleessa projektinhallinnan työkalussa oli ollut. Mielenkiintoista ja todella
uraauurtavaa työtä Hintsalta.

En tiedä lukevatko urheilijat tätä kirjaa vai onko tämä kirja muodostunut jollain tapaa
bisnesihmisten kulttikirjaksi, mutta minä kyllä suosittelen tätä kirjaa aivan kaikille. Tästä saa
todella hyvää ja suoraa asiaa siitä, miksi oma elämäsi voi mahdollisesti olla tuuliajolla. Itselläni tuo
kohta, missä tunsin huonoa omatuntoa, oli unesta kertova osuus. On se vain kumma, kun
nukahtamisessa ei ole ongelmaa, mutta kyllä sitä vain aika usein iltaisin tulee katsoneeksi leffaa tai
sarjaa, joka ei tietenkään ole hyvästä, sillä ruudulta saan sinistä valoa, joka vähentää melatoniinin
määrää. Eli käytännössä kun istuu television äärellä, ei ala nukuttamaan samalla tavalla. Minulle suurin ongelma on kuitenkin ollut se, että viimein saisin itseni petiin. Uni kyllä tulee, kunhan
malttaa ruveta nukkumaan.

Yritän nyt ottaa käytäntöön sen, että ainakin puhelin jäisi syrjään iltaisin. Olen liian
mukavuudenhaluinen, että pystyisin jättämään leffat tai sarjat, mutta puhelimenkin syrjään
jättäminen auttaisi, sillä jos en vilkaise enää telkun sulkemisen jälkeen puhelinta, uskon oikeasti,
että tulen pääsemään untenmaille nopeammin. Myös vakituiset ajat nukkumaan menemiselle ja
heräämiselle, olisivat tärkeät. Voisin yrittää panostaa siihenkin, mutta olen kyllä aika heikko
pysymään rytmissä viikonloppuisin. Rytmi on kyllä tänä keväänä pysynyt aika hyvin, sillä olen
huomannut herääväni samoihin aikoihin, jopa ilman herätystä, joka on minulle todella hyvä
suoritus. Minä kun olen vielä muutama vuosi sitten ollut se henkilö, joka ilman herätystä nukkuisi
pitkälle yli puolen päivän. Minkäs teet, kun nukkuminen on niin kivaa!

Ympyrä kuntoon

Toinen omista ongelmakohdistani on se, että jos minulla on auto käytössä, minä myös käytän sitä.
Ongelma siis on arkiliikunnan puute. Voi kuinka helppoa olisi lisätä liikunnan määrää ihan vain sillä,
että kulkisi lyhyet välimatkat jalan tai polkupyörällä. Tosin näin koronavuoden jälkeen
arkiliikuntaakaan ei ole paljoa ollut, sillä jos työt tehdään kotona ei välimatkoja tule kuljettavaksi.
Jyväskylässä ollessani olen yleensä ilman autoa, sillä keskustassa asuvana ei välimatkat
muutenkaan ole niin pitkiä, että tarvitsisin autoa. Silloin tulee onneksi käveltyä kaikki tarvittavat
asiat, vaikka niitäkin on etätyöskennellessä aika vähän, mutta kuitenkin. Kyllä se aika koittaa taas
viimeistään syksyllä, että Kankaallekin saa alkaa kipittelemään jalan.

Minulle on vuosien mittaan muodostunut liikunnasta aina sellainen käsitys, että pitäisi mennä
suorituspaikalle, urheilla siellä ja sen jälkeen on taas kasvatettu kuntoa. Toki olen kuullut ala-
asteelta asti, kuinka hyvästä arkiliikunta on ihmiselle. Olen sitäkin pyrkinyt pitämään aina
mukanani, joskin hieman pienemmässä roolissa, kuin varta vasten tehtyjä liikuntasuorituksia.
Tämä juontaa varmasti juurensa omasta taustastani. Lajit, joita olen harrastanut, ovat vaatineet
suorituspaikalle menemistä. Hiihtämistä varten, oli mentävä laduille, ja jääkiekkoa ja ringetteä
varten jäähallille.

Myönnettäköön, kun noita menestyksen ympyrän kohtia vielä vilkaisin, niin kai se on
myönnettävä, että eihän tuo ravintokaan nyt aina ole ihan täysin hanskassa. Syön pääosin hyvin,
monipuolisesti ja terveellisesti. Sitten tulee ajoittain hetkiä, kun laiskuus kokkaamiseen iskee ja
huomaat käyväsi hakemassa take away -susheja tai tilaat Woltista toista kertaa samalla viikolla.
Näitä kertoja kyllä löytyy minunkin elämästäni. Onneksi sen sijaan en ole suurin makean ystävä.
Herkuttelen yleensä hyvällä ruoalla, joskin se voi tarkoittaa sitä, ettei se, oma herkkuruoka nyt ole
se maailman terveellisin vaihtoehto, mutta kuitenkin ruokaa. Koen, että ruoka on kuitenkin aina
hieman pienempi paha kuin esimerkiksi pussillinen karkkia. Parannettavaa tässäkin siis olisi, sillä
pidän herkuttelusta ja iltanapostelusta (tämä on ehkä se pahin.) Mikä siinä onkin, että, illalla sitä
tekee sitten yhtäkkiä mieli jotain hyvää ja siitä seuraa kaappien kolisuttelu. Toki, näin heti perään
totean, että kyllähän minä tiedän oikeasti, että se johtuu siitä, ettei ole päivän aikana syönyt
tarpeeksi.

Aion pitää tämän kirjan jatkossa aina lähettyvillä, sillä haluan muistaa Hintsan viisaat sanat ja
pyrkiä itsekin tasapainoisempaan elämään. On edelleen hassua sanoa näin, sillä koen, että kyllä tässä ihan hyvässä balanssissa ollaan, mutta suunta on entistä tasapainoisempaan! Olin
kirjoittamassa tähän, että kesä on parasta aikaa liikkua, kunnes tajusin, että olen myös talvilajien
ystävä. No tässä välissä ehtii aina olla hämyinen aika, kun talvilajeja ei oikein voi enää harrastaa ja
kesälajit odottavat vielä vuoroaan. Olen siis ehtinyt nyt hetken odotella, että pääsee kesälajien
pariin, enkä voisi olla enempää innoissani siitä, että pääsen pelaamaan tennistä ja juoksemaan.
(Juostahan voi ympäri vuoden, mutta minä rakastan juosta kesällä.) Kesä on myös ihanaa aikaa
kokeilla paljon erilaisia lajeja, sillä esimerkiksi jalkapallo on myös lähellä sydäntäni. En pidä sen
katsomisesta, sillä se on ehkä katsojan näkökulmasta tylsin laji ikinä, mutta pallon potkiminen on
kyllä kivaa.

Elämää suuremmat kysymykset

Tiedänkö, kuka olen? Tiedänkö, mitä haluan? Hallitsenko oman elämäni? Nämä kolme kysymystä
ovat sellaisia, joihin on vaikeampi vastata kuin voisi kuvitellakaan. Nämä ovat kuitenkin tärkeitä,
sillä menestyksen ympyrän ydin lähtee rakentumaan näistä. Yleensä ihmiset alkavat kertomaan
itsestään työ -minän tai harrastus -minän kautta, mutta sisin jää kertomatta ja jos itsestäsi ulkoiset
osat poistettaisiin, mitä jäisi jäljelle? Kolmanteen kysymykseen on mielestäni helppo vastata, sillä
koen, että hallitsen oman elämäni. Päätän kaikesta omassa elämässäni ja se on menossa siihen
suuntaan, mihin haluan sen menevän. Totta kai elämässä on asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta
niihin voi sitten sopeutua ja tehdä käytettävissä olevista palasista parhaan yhtälön itselleen.

Toinen kysymys, eli tiedänkö mitä haluan? Mielestäni tiedän. Tämäkin on varsin helppo kysymys
vielä. Tiedän, että haluan tällä hetkellä opiskella opintoni Tiimiakatemialla, löytää sen jälkeen hyvä
duuni tai muodostaa se itseni ympärille. Tai kolmas vaihtoehto on lähteä heti jatko-opiskelemaan.
Tästä en tosin ole vielä ihan varma, että heti vai teenkö töitä välissä. Kuviot ovat kuitenkin
mielestäni aika selvillä. En usko, että Hintsakaan nyt tähän tahtoisi jokaista hiusta lähteä
halkomaan, mitä elämässä haluaa. Tärkein meinasi kyllä minultakin vielä unohtua, eli se, että
haluan olla onnellinen. Se on tärkein päämääräni.

Viimeiseksi jäi ensimmäinen kysymys, eli tiedänkö, kuka olen? Tämä on ehdottomasti vaikein
minulle, sillä mielestäni tiedän, mutta silti lähden muodostamaan kuvaa ulkoisista asioista. Sanon
nyt kuitenkin sen, että olen juuri 24-vuotta täyttänyt iloinen mimmi Savosta, sillä savolaisuus ei
tule lähtemään minusta kulumallakaan irti, eikä ole mielestäni ulkoinen asia. Muita kuvaavia
termejä voisi myös olla, aktiivinen, utelias, vilpitön, hauska (ainakin omasta mielestäni), rohkea,
reilu, ystävällinen, sosiaalinen, tiimipelaaja ja ahkera. En ole edelleenkään varma, haettiinko
asioilla tällaisia, mutta kyllä nuo ainakin kuvaavat enemmän kuin se mitä teen työkseni tai mitä
opiskelen.

Lopuksi

Kirja oli oikeasti todella miellyttävää luettavaa ja Saari oli kirjoittanut sen todella hyvin ja
mielenkiintoisesti. Lukijan mielenkiinto osattiin pitää yllä kyllä mainiosti. Kirjasta jäi käteen iso liuta
uusia ajatuksia ja oppeja, joita aion ehdottomasti ottaa käytäntöön, jotta elämä olisi
tasapainoisempaa. Uskoisin, että kirjasta tulisivat hyötymään kaikki, vaikka elämä olisikin ihan
mallillaan. Aina voi parantaa jollakin elämän osa-alueella, sillä olemmehan me ihmisiä ja on ihan
hyväksyttävää, että emme ole täydellisiä. Menestyksen ympyränkin täydellinen hallinta on ison
työn takana, sillä kaikkien osa-alueiden tulee olla balanssissa, muutoin homma ei pelaa. Toki toisaalta tuo kuulostaa lohdulliselta, että jos elämä rullaa ihan hyvin, on tilanne silloin jo ihan hyvä.
Vaikea sanoa, mutta Hintsa mainitsi kirjassa, että jos yksikin osa-alue prakaa, voi koko paletti
kaatua. Eli kyllä tässä itsekin taidetaan ihan hyvällä tasolla olla ja suunta on tästä vain ylöspäin.

Oli myös todella mielenkiintoista lukea kirjasta asiaa ja samalla huomata, kuinka Hintsan elämä oli
nivottu hienosti yhteen hänen teorioidensa kanssa. En ole aiemmin lukenut näin hienosti
kirjoitettua tekstiä ja sitä olen tässä kyllä ehtinyt jo hehkuttaakin, mutta ei voi muuta sanoa kuin
hienosti kirjoitettu kirja.

Myös se, että kirjassa puhutaan välillä Hintsan perheestä oli mielenkiintoista, sillä olen seurannut
hänen tyttärensä Lotta Hintsan elämää jo useamman vuoden ajan. Mielestäni hänen tyttärensäkin
on todella hieno ihminen ja en tiedä montaa missiä, joista olisi tullut vuorikiipeilijöitä. Tätä kirjaa
lukiessani mietin vain, onkohan hän käyttänyt elämässään isänsä teorioita apunaan, sillä
vuorikiipeily ei ole lajina se helpoin mahdollinen. On ollut hienoa seurata, kuinka täysipäiväistä
työtä vuorikiipeliykin vaatii, sillä jos en väärin ole ymmärtänyt Lotta kiipeilee siis ihan
ammatikseen. Voisin verrata tätä jopa tuohon formulamaailmaan, sillä molemmat ovat todella
kokonaisvaltaisia, joskin todella erilaisia lajeja.