Onkohan tämä se kirja jonka lukaistua elämä on mallillaan ja kukaan ei voi pysäyttää minua? En usko, koska olenhan pysäyttämätön, eli suorastaan voittamaton. Toki elämä välillä potkii päähän tai tarkemmin ottaen alaselkään. Vieden terveyden ja ruumiillisen voittamattomuuden, jonka olen vuosien saatossa kovalla työllä saavuttanut ja rakentanut. Onneksi mielenterveyttä se ei kuitenkaan vie. Voin siis olla voittamaton myös mieleltäni. Siihen tämä opus antaa hyviä pelimerkkejä. Joko ihan vain tunnistaa sisäistä voimaa tai jopa luoda uusia ajatuksia, kuinka kasvaa voittamattomaksi. Tuntui kuin kirjassa olisi ollut todella paljon elämästäni ja ajatuksistani kirjoitettuja pätkiä. Kaikkia 11 ohjetta en tule käymään reflektiossani läpi, onhan niistä osa aivan liian itsestään selvyyksiä.

Luovuus ja luovasti ajattelu. Koen olevani luova. Luovat ajatukset kumpuavat usein kirjassa kuvatulla tavalla. Koen jonkun palvelun tai näen jonkun tuotteen. Ajatus alkaa laukata ja mieti kuinka tämänkin voisi tehdä paremmin. Joskus päädyn ideoimaan ja innovoimaan ajatusta jopa pidemmälle. Harmittavan useasti ajatukset sitten hautautuvat seuraavien alle jääden toteuttamatta. Onneksi osan ideoistani saan toteutettua yrityksissäni. Kuten läpinäkyvyyden tuonnin sähköurakointiin. Tai sähköisten kuvapankkien käytön työmaatyöskentelyyn. Voisin kehittää tavan, jolla kaikki innovaationi tulisivat tietoisuuteen ja jopa hyödynnettäviksi. Voisiko toimintaa ensin dokumentoida julkisesti hyödynnettäväksi ja sitten jalostaa siitä liiketoimintaa, vai olisiko ideassa kaupallistamismahdollisuus samantien. Ideakauppa.fi tai jotain vastaavaa.

Kyky oppia uutta. Minulla tuntuu olevan kyltymätön tarve oppia uutta. En vain voi pysähtyä paikalleni ja tuudittautua olemassa olevaan osaamiseeni. Onnekseni olen päätynyt Tiimiakatemialle. Voinhan siellä itse päättää mitä opiskelen ja minkä verran. Toki isoin rajoituksin joka välillä tuntuu rajoittavan jopa oppiseen käytettävää aikaa. Oppimistiimin sisällä on kuitenkin paljon erilaisia lähtökohtia ja tämä täytyy huomioida oppimisen edetessä. Toki tämä saattaa myös mahdollistaa upeat yllätykset. Joten olen päiväkerrallaan hieman erimieltä oppimisenprosessin etenemisestä. Onneksi lukusuunnitelmalla voi vaikuttaa täysin itsenäisesti oman oppimisen rakenteeseen. Oppimisessa on hyvä myös huomioida se ettei kaikkea opittua kannata päntätä päähän. Riittänee että osa tiedosta tarttuu tiedoksi. Loput voi aina etsiä tiedonlähteestä, kunhan vain tietää mistä tiedon löytää.

Kyky ajatella laajemmin. Tämä on taito jota olen harjoitellut tuhansia tunteja. Kirjassa kuvataan tilanteita joissa ihmisen ajatukset ja katse kapenee esimerkiksi suuttumuksen tai muun poikkeuksen takia. Nuorempana hermostuminen ajoi kommunikointini ja ajatukseni keskittymään vain yhteen käsillä olevaan asiaan. Ympärillä oleva maailma suorastaan sumeni. En onneksi koskaan kumminkaan ole syyllistynyt suurempiin asiattomuuksiin. Onneksi olen mielikuvaharjoittelun ja mielenhallinnan kautta saavuttanut kyvyn olla rauhallinen ja hermostumatta tilanteessa kuin tilanteissa. Nyt kun suuttumus ei pysty enää ottamaan valtaa ajatuksistani. Pystyn ajattelemaan rationaalisesti ja näkemään kokonaisuuden. Tämä sama mielenhallinta auttaa myös painetilanteissa. Tarpeeksi painetta, kun kaadetaan päälle on mielestäni inhimillistä, että mieli alkaa kääntymään kapeaksi. Onneksi tunnistan useimmiten tilanteen, pystyn rauhoittamaan mieleni. Käytän monesti lausetta, kun kiire on kovimmillaan istutaanpas hetkeksi alas, annetaan kiireen mennä ohi ja sitten jatketaan. Tämä ei tarkoita sitä, että hommat jätetään hoitamatta. Vaan rauhoitetaan mieli ja jatketaan hommaa tehokkaasti pala/ asia kerrallaan valmiiksi.

Kyky olla läsnä. Kuljenko päivät automaatiolla päivästä toiseen vai hallitsenko itse jokaisen liikkeeni? Teen päivisin paljon asioita ilman minkäänlaista ajatusta. Koska asiat vain täytyy tehdä. En siis uhraa niihin välttämättä ajatustakaan, suoriudun vain. Luulen säästäväni energiani tärkeämpiin asioihin. Onko elämässä pohjimmiltaan tärkeitä ja ei tärkeitä asioita? Ei taida olla, kaikki ovat lähtökohtaisesti tärkeitä, koska ne ovat osa ainutlaatuista elämäämme. Kirjassa tarjotaan työkaluksi ajatusten hallintaan suosittua mindfulnessia. Tämä olisi varmaan mielenkiintoista kokeiltavaa. Yhtä hyvin voin myös vain alkaa kiinnittämään asioihin ja ajatuksiini enemmän huomiota. Alkaa ottamaan vallan autopilotista ja toimia hetkessä. Nyt kun olen myös päivittäin pirteä, tämä varmasti onnistuu. Otan siis päivittäiseen toimintaani aktiivisesti mukaan mielenhallinnan.

Kyky voittaa häpeä. Mikä häpeä? Häpeä on aikoinaan auttanut meitä pysymään laumassa. Suomessa meidät on tasapäistetty ja pakotettu tiettyihin tilanteisiin. Kasvatettu kuin samasta muotista. Jos kasvat omanlaiseksi, erottuvaksi valtavirrasta, sinun kuuluisu tuntea itsestäsi häpeää. Kirjassa on laajasti kerrottu häpeän tunteista ja sen seurauksista. Ajattelen, näillähän voisin itseäni sivistää. Toisaalta ajattelen, onneksi olen aina saanut kasvaa omaksi itsekseni. Koulussa vähät välitin tasapäistämisestä. Olen ylpeästi oma itseni ja se riittäkööt. Samaa ajattelen nykyisinkin. Vaikka hapitukseni ja esiintymiseni huokuvat ulospäin rauhallisuutta ja harkitsemista. Kyse ei ole jännittämisestä tai epäonnistumisen pelosta. Tai jopa pelosta epäonnistua, joka tuottaisi häpeää. Vähät välitän mitä muut ajattelee. Menen omalla tyylilläni paikkaan kuin paikkaan ja se riittäkööt. Minulle häpeän tuntemattomuus ja itsevarmuus antavat äärettömät mahdollisuudet tehdä asioita ja kokeilla.

Vastuullisuus ajattelu viestinnässä ja yleisesti omassa toiminnassa. Minulle on tärkeää tiedostaa, että se olen juuri minä joka elämääni voi vaikuttaa. Ei kukaan muu. Minä teen valintani ja elän niiden kanssa. Tärkein kirjan oppi minulle on juuri se, että keskityn omaan vastuullisuuteeni. Esimerkiksi ein sanominen on minulle välillä haastavaa. Olen usein tilanteessa jossa olen myynyt aikani loppuun ja puhelin soi. Kysytään tekemään pieni työ. Hinnoittelen homman oikeasti reilusti yläkanttiin, ajatuksella jos se nyt tuon ottaa niin eipähän harmita niin paljon käydä tekemässä. Tämä johtaa joka tapauksessa sisäiseen tyytymättömyyteen, koska möin kallista aikaani yli resurssini. Tästä minun on päästävä eroon. Opettelen sanomaan ei vaikka tarjottava hinta työstä olisi todella hyvä. Näin pystyn käyttämään aikani niihin asioihin mihin pitääkin. Ja olen tyytyväisempi omaan toimintaani.