Voittamaton: 11 avainkykyä menestykseen ja mielenrauhaan on klassinen itsensä johtamisen kirja,
joka kertoo siitä, kuinka elämässä voi saavuttaa tasapainon ja menestyä paremmin. Kirja
kannustaa lukijaansa aktiivisesti rohkeasti kehittämään kykyjään ja löytämään ne tekemisen tavat,
jotka kullekin toimivat. Kirjassa on suhteellisen tiiviissä paketissa kaikki tärkeimmät itsensä
kehittämisen osa-alueet ajattelun laajentamisesta ja luovuudesta tunteiden käsittelyyn. Erilaisia
avainkykyjä esitellään kirjassa 11 kappaletta ja jokaisen kappaleen alussa tuodaan yleiskatsaus
kykyyn ja sen merkitykseen elämässä. Kyvyn esittelyn jälkeen esitellään runsaasti harjoituksia,
joiden avulla voi kykyjä voi käytännönläheisesti kehittää elämässä. Minua erityisesti kiinnosti
luovuuteen ja stressinhallintaan liittyvät kyvyt, koska pidän niitä erityisen tärkeinä elämässä
menestymisen kannalta. Koen myös olevani hyvin luova ja halusinkin saada aiheeseen uusia
näkemyksiä.

Luovuus
Luovuus on uuden luomista ja se saa alkunsa mielikuvituksesta. On kyettävä näkemään asioita,
joita ole vielä olemassa. Luovuuteen liittyy myös kyseenalaistaminen ja kysymysten kysyminen. On
jatkuvasti kysyttävä ”miksi näin tehdään?”, jotta ilmiön voisi hahmottaa kokonaisuudessaan. Tämä
vaatii rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevat käytännöt. Luovuus on siis myös kykyä nähdä epäkohtia
ja samalla vaihtoehtojen tarjoamista niiden korjaamiseksi. Ajattelu ei itsessään vielä riitä, vaan
luovat ajatukset ja ideat on myös pystyttävä tuomaan tähän maailmaan konkreettisiksi toimiksi.
Konkreettiset toimet ovatkin asia, joka erottaa varsinaiset tekijät haaveilijoista.
”Tutki ympäristöä, kuuntele ja katsele, keskustele ja huomioi.” Onnekkaat sattumat ovat
keskeisessä osassa luovuutta. Ne tulevat silloin kun vähiten odottaa ja saattavat avata aivan
uudenlaisia mahdollisuuksia ongelmanratkaisuun. Nykyään olenkin tosi avoin erilaisten toimialojen
toiminnalle ja innovaatioille, koska koen, että niitä luovasti yhdistelemällä voi luoda taas jotain
hieman uutta. Mielikuvitus onkin sellainen luovan työn työkalu, jota tehokkaasti käyttämällä voikin
menestyä elämässä.

Flow
Flow- tilan kokeminen on keskeisessä osassa niin luovuutta, kuin mielekästä elämääkin. Se tarjoaa
syvän tehtävään uppoutumisen olotilan, jossa työnteko on juuri sopivan haastavaa ja erittäin
palkitsevaa. Koen, että minun ei ole koskaan ollut erityisen helppo päästä tämänkaltaiseen
”imuun”, koska usein mielessä pyörivät jo seuraavat asiat tai tekemättömät tehtävät. Jalkapallon
pelaamisen parissa koen kyllä olevani täysin uppoutunut peliin, mutta se voikin johtua siitä, että
silloin on hyvin vaikea ajatella muita asioita samalla. Kevään aikana koin elämänhallintaprojektia
tehdessäni flow- tilaa ja ajantajun katoamista, koska pääsin käyttämään luovuutta ilman
häiriötekijöitä ja koin, että tein jotain minulle merkityksellistä. Samalla työn tekemisen tehokkuus
kasvoi ja sain paljon aikaan.

Kirja saikin minut pohtimaan sitä, kuinka voisin saada lisää flow- kokemuksia opintojen ja
projektien parissa. Keskeistä olisi tehdä sellaisia mielekkäiltä tuntuvia asioita, joissa pääsen
käyttämään henkilökohtaisia vahvuuksiani. Kun jatkan kesällä elämänhallintaprojektin tekemistä,
niin haluan luoda mahdollisimman hyvät puitteet flow- tilan kokemisen mahdollisuudelle. Flowtilan käsite onkin suorassa yhteydessä kykyyn olla läsnä. Jos en ole läsnä hetkessä, niin ajatus
karkailee ja luovuus kärsii. Kirjassa kuvatut läsnäoloharjoitukset ja stressinhallintakeinot
epäilemättä helpottavat työnimuun pääsemistä. Esimerkiksi kun tilanteet kokee enemmänkin
haasteina kuin uhkina, niin se muuttaa koetun stressin ikään kuin positiiviseksi energisoivaksi
voimaksi. Haasteet voi kohdata hieman huvittavalta kuulostavalta supersankari- moodissa, jossa
otetaan jonkun supersankarin rooli tehtävän ajaksi. Roolin vaihtaminen helpottaa tehtävään
liittyvää painetta. Silloin tehtävästä on tunnetasolla hieman etääntynyt, eikä se tunnu enää niin
henkilökohtaiselta ja samalla voi saada käyttöön supertehokasta tekemisen meininkiä.
Olen pitänyt itseäni aina luovana tyyppinä, jolla on paljon ideoita. Pyrin siihen, että en tyrmää
koskaan omia tai muiden ideoita ensikädeltä, vaan tutustun niihin ja annan ajan tehdä työnsä.
Kriittisyys on luovuuden pahin vihollinen ja en välttämättä aina rohkene tuoda muille uusia
ideoitani ilmi, koska joskus pelkään liian kriittisten kommenttien saamista. Siksi saatan pyöritellä
ideaa itsekseni niin pitkään, kunnes olen saanut sen jossain määrin konkreettiseen, esiteltävään
muotoon. Tässä pitääkin opetella kykyä voittaa häpeä siinä mielessä, että en kokisi kritisoitua tai
tyrmättyä ideaa henkilökohtaisena epäonnistumisena. Selvähän se on, että kaikki ideat eivät voi
olla täydellisiä syntyessään.

Lopuksi
Tärkein asia onkin, että kuinka laittaa toimeenpanoon luovat ajatukset ja ideat, sekä myös kaikki
muukin, joka liittyy elämän tasapainoon. Voisinko miettiä luovasti jotain uutta elämääni, jolla
voisin saada vähennettyä stressiä ja lisättyä iloa? Tuntuu, että en ole käyttänyt luovuuden lahjojani
oman elämän suunnitteluun niinkään paljoa, vaan olen ohjannut sen energian itseni ulkopuolisiin
asioihin. Kirjan myötä aloin miettimään, kuinka voisin todella saada muutoksia aikaan elämässäni.
Koin, että tässä kirjassa annetut ohjeet ja vinkit ovat erittäin toimivia ja käytännöllisiä. Mutta
muuttaako tämä kirja lukijan elämän totaalisesti? Luonnollisestikkaan ei, jos kirja käsittely jää vain
lukemisen ja ajattelun tasolle. Kysymys onkin siitä, kuinka saada näitä oppeja integroitua
arkielämään. Itsekin olen syyllistynyt siihen, että luen vain paljon kirjoja (erityisesti elämäntaitooppaita), mutta en välttämättä mieti kuinka voin hyödyntää niitä oppeja välittömästi arjessani. Syy
lienee, se ettei motivaatiota siihen ole ollut tarpeeksi, koska asiat on ollut juuri riittävän hyvällä
tasolla. Minulle mielenrauhan saavuttaminen on tärkeää, koska sitten pystyn keskittymään
paremmin siihen, mikä on itselleni tärkeää. Sisäinen motivaatio elämänmuutokselle on kasvanut
kevään aikana, kun kalenteri on täyttynyt monenlaisesta tekemisestä. On hallittava paremmin
arkea, jotta se tuntuisi mielekkäämmältä eikä vain tulipalojen sammuttelemiselta