Voiko jalkapallokenttien ”pahalta pojalta” oppia jotain? Miten voi menestyä, kun lähtökohdat ovat huonot? Jalkapalloa pelaa noin 250 miljoonaa ihmistä maailmassa ja oman kokemukseni mukaan ainakin puolet heistä haaveilevat jalkapalloammattilaisuudesta saatikka sitten supertähdeksi tulemisesta. Murto-osasta kuitenkin tulee oikeasti jalkapalloammattilaisia, joten kyllä mielestäni kaikilta jalkapallon tähdiltä voi oppia jotain. He tekevät työtä maailman suurimman urheilulajin absoluuttisella huipulla. Jotain he ovat tehneet oikein, vaikka monelle tavallisista ihmisistä jää vain kuva, että he vain potkivat palloa ja tekevät mitä haluavat kentän ulkopuolella. Itse olen pelannut jalkapalloa noin 10 vuotta ja sen takia tarina miehestä nimeltä Zlatan
Ibrahimovic on vedonnut minuun ja on yksi ainoista kirjoista, jonka olen itse vapaaehtoisesti pikkupoikana lukenut.

Lähtökohdat uralle – Asenne ratkaisee

Zlatan Ibrahimovic on jugoslavialaistaustainen ruotsalainen jalkapalloilija. Hän on kotoisin Malmön Rosengårdista. Zlatan oli lapsena ja nuorena todella vilkas ja meneväinen tyyppi, joka myös usein joutui vaikeuksiin koulussa ja sen ulkopuolella. Hän asui äitinsä luona vanhempiensa eron jälkeen. Talousvaikeudet olivat läsnä koko ajan. Äiti teki montaa eri työtä pitääkseen elämän kasassa, joten aikaa äitinä olemiselle jäi hyvin vähän. Isä oli traumatisoitunut Jugoslavian sodasta ja joi paljon. Zlatanista voi siis käyttää nimitystä, katujen kasvatti. Kun ei ollut muuta tekemistä, niin jalkapallo piti hänet poissa vaikeuksista. Hän oli taitava pelaaja, mutta joukkueen ”hienostopoikien” vanhemmat eivät pitäneet hänestä ja sen takia hän vaihteli joukkueiden välillä paljon. Hän oli kuitenkin kentällä lahjakas poika ja hänet myös huomattiin. Hän pelasi Malmössä juniorivuotensa ja Malmöstä hän siirtyi Ajaxiin Amsterdamiin ja loppu onkin historiaa.

Asenne ja lähtökohdat ovat monella ihmisillä erilaisia. Olen kuitenkin tehnyt havainnon, että moni ihminen, jolla on hyvät lähtökohdat, ovat monesti laiskempia kuin ihmiset, joilla on huonommat lähtökohdat. Ainakin jalkapallossa. Melkein kaikki maailman parhaat pelaajat tulevat köyhistä oloista. Jalkapallo on ollut heidän ainoa keino menestyä elämässä ja tehdä itselleen elanto, koska siihen ei tarvitse kallista koulutusta. Suomessa kuitenkin monella nuorella on asiat ”liian hyvin”, jotta heille saataisiin sama mentaliteetti. Omalla kohdallani olen huomannut sen myös. Minulla ei ole samanlaista draivia päällä koko ajan, mitä esimerkiksi isälläni on ollut ja on edelleen. Näen syyksi sen, että moni lapsi ei näe vanhempiensa tekemää työtä, vain sen tulokset.

Minun lähtökohtani yrittäjyyteen ovat paremmat kuin monella muulla ihmisellä, koska opiskelen tiimiakatemiassa ja pääsen aika huolettomasti harjoittelemaan sitä. Tiimiakatemialla kuitenkaan ei opi mitään, jos asenne on huono oppimista kohtaan. Olen myös yrittäjäperheestä. Se antaa minulle tervettä painetta myös itse tulla menestyväksi yrittäjäksi.

Ympäröi itsesi oikeilla ihmisillä

Amsterdamista päästäänkin mielestäni kiinnostavimpaan aiheeseen koko kirjassa. Kukaan ei pärjää jalkapalloilijana yksin. Ympäröi itsesi oikeilla ihmisillä. Zlatan pääsi isoihin seuroihin ja sarjoihin pelaamaan monen taustahenkilön vauhdittamana. Yksi heistä on Mino Raiola, joku voisi sanoa maailman paras agentti. Hän on neuvotellut Ibrahimovicin ja monen muun futistaran kaikki suuret sopimukset. Mino Raiola on saman tyylinen kaveri kuin Zlatan. Hän sanoo mitä ajattelee ja on todella taitava ja röyhkeä neuvottelija ja sitä myös tarvitaan, kun keskustellaan miljoonista ja miljoonista euroista. Toinen ihminen, jonka ansiosta Zlatanin agentti kykeni neuvottelemaan suurista sopimuksista, on Fabio Capello. Italialainen kiven kova jalkapallovalmentaja. Hän loi Zlatanista vahvan maalitykin, koska hyökkääjien tehtävä on tehdä maaleja.

Oma elämäni ja työ/yrittäjäurani on vielä alkutaipaleella. Aihe on vaikea, koska oikeita ihmisiä on vaikea löytää ja heihin on vaikea aluksi luottaa. Minulla on kuitenkin valmentajan kaltaisia ihmisiä, jotka tukevat ja ohjeistavat oikeaan suuntaan. Se on hyvä alku. Olen myös oppinut yrittäjyyden ja työelämän raakuuden. Siellä ei pärjää ilman kontakteja ja verkostoa.  

Zlatan on onnistunut tekemään itsestään brändin, joka sanoo aina jotain, mitä ei ehkä pitäisi sanoa tai jotain todella ylimielistä, mutta sellainen hän on ja siksi ihmiset pitävät hänestä. Hän on siis todella aito ihminen ja sen takia myös arvostettu. Tiimiakatemialla tämä on mielestäni tärkeää ja olen itsekin harjoitellut sitä. Olemalla aidosti oma itseni, pyrin antamaan tilaa ja esimerkkiä myös muille. On myös todella raastavaa esittää jotain, mitä ei ole.  

Joukkuepelaaja?

Jalkapallon huipulla pelatessa on pakko olla vähintään kohtalainen joukkuepalaaja. Maalintekijöillä ja superstaroilla on usein maine, että he ovat tiiminsä individualisteja. Saattaa olla, mutta yleisö ja toimittajat eivät näe mitä harjoituskentällä ja pukukopissa tapahtuu. Zlatanin puheista ja tavoitteista voisi päätellä, että hän ei ole kaksinen joukkuepalaaja, mutta hänen joukkueensa on myös usein voittanut. Esimerkkinä Scudetton eli Italian Serie A:n mestaruuden. Se ei ole huonon joukkueen merkki.  Kirjassaan Zlatan kertoo monesta välikohtauksesta harjoituksissa muiden pelaajien kanssa. Hänen tarinoidensa mukaan ne ovat yleensä vain vahvistaneet joukkuetta ja syventäneet pelaajien suhteita. Tiimi tarvitsee erilaisia pelaajia ja Zlatan on juuri se yksi erilaisista pelaajista, joka nostaa joukkuettaan vastapuolta paremmaksi. Erilaiset vahvuudet luovat tiimistä monipuolisen, eikä monet kliseet johda siinä harhaan. ”Tiimi on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki” tai ”vastakohdat täydentävät toisiaan”.

Projektitoimisto Heigassa tilanne on se, että ihmiset ovat todella erilaisia. On viimeisen päälle joukkuepelaajia, on sivusta seuraajia ja on myös niitä, kenelle tiimi ei ole niin iso asia kuin muille, mutta se tekeekin tiimistämme Heigan.

Palataan otsikon kysymykseen. Kyllä voi. Verkostoituminen ja oikeiden ihmisten löytäminen on ihailtavaa Zlatanin kohdalla. Hänellä on ollut maailman parhaita osaajia rinnallaan ja tukenaan.  Asenne on ollut tärkeässä asemassa lahjakkuuden lisäksi hänen urallaan, koska tämä on ala, jossa ”ihan okei” -tekijöillä ei ole asiaa huipulle. Myös se, että hän on pysynyt samana ”katujen kasvattina”, on luultavasti yksi syy siihen, että Zlatan pelaa edelleen yhdessä Euroopan suurseuroista AC Milanissa. Mitä itse teen päästäkseni huipulle? Jalkapallojunani meni jo, mutta huipulle omassa elämässäni. Muodostan tieni huipulle kirjan perusteella kolmen eri kategorian avulla. Verkosto ja oikeat ihmiset, asenne ja joukkue. Hyvät ja laajat verkostot avaavat oven auki maailmalle. Periksiantamattoman ja rohkean asenteen avulla kehitän itseäni aina vain paremmaksi osaajaksi. Tarvitsen oikeat ja hyvät ihmiset ympärilleni, koska he saavat minut motivoitumaan. Yhdessä onnistumiset ovat riemukkaampia ja tappiot ovat vähemmän paskaa.