Ville Haapasalosta kertovat kirjat sekä Villen tekemät/näyttelemät ohjelmat ovat kiinnostaneet minua aina. Hänen loistava tarinankerronta taitonsa tempaa mukaansa mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Kehittäen samalla omaa mielikuvitustani. Niin kuin Ville itsekin sanoo, hän on ensisijaisesti tarinankertoja. Näin ollen voi päätellä monia tilanteita hieman muunnellun tai ainakin hieman muokattu kerrottavampaan kuntoon. Pidän myös erityisesti Villen tyylistä. Hän on loistavasti onnistunut rakentamaan itselleen henkilöbrändin, joka ei olekaan elokuva alalta tuttu kiiltokuvamaisuus vaan oikea kansanmies.

Olen aina tiennyt Venäjän olevan haastava paikka tehdä bisnestä. Silti haasteiden laajuuden ymmärtäminen on näin länsimaalaisena haastavaa. Arvaamattomuus kuvannee itänaapurimme markkinaa parhaiten. Koska vaan voi tapahtua mitä tahansa. Tarjouskilpailut ovat korruption täyttämiä. Valuutan arvo voi tippua yössä olemattomiin. Valtio voi ottaa toimintasi haltuun. Oikeassa porukassa voit tehdä valtavia omaisuuksia. Näin muutamia mainitakseni. Tämä on ollut varmasti huikea oppikoulu yrittäjyyden taipaleella Villelle josta voin ammentaa valtavan määrän oppia omaan toimintaani. Pienten tai edes hieman isompien vastoinkäymisten ei tarvitse suunnattoman paljon keikuttaa laivaa. Pidetään vain ajatus kirkkaana mielessä ja tehdään voitavamme parhaalla mahdollisella tavalla. Lopulta se nähdään mihin se riittää. Tässä maailmassa ei vaan voi odottaa jonkun muun tekevän vaan on tehtävä ihan itse kovasti töitä joka päivä.

Muuntautumiskyvykkyys. Villellä meni työt alta koronan iskettyä. Lisä ongelman aiheutti rajojen sulkeutuminen. Oli päätettävä kummalla puolella haluaa olla. Suomi valikoitui luonnolliseksi vaihtoehdoksi. Seuraavaksi sitten Puumalan mökille miettimään seuraavaa bisnestä. Näin syntyi hatsaburi.

Uskon vahvasti, että meillä jokaisella on asioita joita voimme oppia Villeltä. Minulla ne ovat tarinan kerronta ja omien mieltymyksien monistaminen liiketoiminnaksi. Olen kuullut monesti harrastuksien tai intohimojen johdattaneet yrittäjäksi. Minulla kaikki on ollut aina enemmän ja vähemmän työn kautta tullutta kehittämisen halua. Olen vasta viime aikoina ymmärtänyt kuinka tärkeää minun olisi yhdistää yrityksiini jotain oikeaa intohimoa. Tämä veisi toimintaa varmasti suoraan seuraavalle tasolle. Poistaisi tietynlaista suorittamiskeskeisyyttä. Suorittaminen kun on minulle tietyllä tavalla hieman pakkopullaa. Toki kaikkiin hommiin mahtuu myös sitä. Olen intohimoinen retkeilijä, reserviläinen ja selviytyjä.  Olemmekin tuomassa näitä osa-alueita yrityksiimme. Parastahan olisi tienata samalla, kun itse harrastaa. Liiketoiminnan lisä olisi käytännössä kalastus, retkeily ja selviytymis, harrastamista ja kouluttamista. Minun vastuualueena selviytyminen ja osittain retkeilytaidot. Settejä tullaan järjestämään tilauksesta muutaman kerran vuodessa. Ja käynen tätä varten itse vielä hieman lisä kouluttautumassa. Uskon myös vahvasti, että tämmöiselle kokonaisuudelle on mukavasti kysyntääkin epävakaiden olojen vallitessa. Joten jos maailmantilanteessa on paljon huonoa niin on siinä jotain hyvääkin. Pystyn myös hyvin liittämään tämän kokonaisuuden omaan henkilöbrändiini.

Toinen oppi on tarinoiden kertominen. On ihailtavaa kuunnella ja lukea paljon maailmaa nähneen ihmisen kertomuksia. Mietin monesti miksi minulla ei ole vastaavaa lahjaa kertoa tarinoita. En toki tarkoita, että kokemuksiakaan olisi yhtä paljon, mutta reilusti sitä itsekkin on tullut nähtyä ja koettua. Vain kerronnan taito puuttuu. Tai tarkemmin mietittynä puuttuko? Olen varmaan vain laiska. Minun pitää alkaa tuottaa tekstiä. Tekemään tarkkoja kertomuksia tekemisistöni. Reflektoimaan omaa toimintaa. Näistä voin sitten koostaa tarinoita jotka edesauttavat myyntiä, markkinointia ja henkilöbrändini kehittymistä. Silloin, kun tarinat ovat kirjoitettu tarkasti muistiin on niitä helppo koostaa uusiksi kokonaisuuksiksi punaisenlangan katoamatta.  Joten uskon tähänkin vain auttavan tekemisen aloittamisen. Merkitys kirjoittamiselle jo löytyy, joten voinee sanoa lopun olevan itsestä kiinni. Lopetettava laiskottelu, otettava aika, joka on jo katsottuna useimmille illoille 20-21 kun ei  tuo telkkarin katsominen kiinnosta ja somen/ uutisten selaamisessa menee aika todellisuudessa ihan hukkaan. Joten otetaan tuokin tunti tiukasti hyötykäyttöön. Toisaalta kirjoittamisesta ei missään nimessä saa tulla pakkopullaa. Muuten se ei varmasti muodostu minulle tavaksi vaan enemmänkin painolastiksi, josta haluan vain pikaisesti eroon.

Kolmantena konkreettisena oppina on se ettei olemassa olevaan pidä koskaan tuudittautua. On tärkeää olla koko ajan valmiina tekemään jotain muuta. Niin kuin Villekin kirjassaan sanoo. Koska vaan vanha homma voi lähteä alta tai tapahtua jotain muuta odottamatonta. Kuten itsellä tuki ja liikuntaelimistön toiminnan romahtaminen. Sitten otetaan vain muutama päivä lukua ja lähdetään seuraavaan taistoon entistä kovemmalla asenteella.