Viisi toimintahäiriötä tiimissä

Kirjoittaja: Alpertti Korhonen

22 marraskuun, 2020

Lähdeteos: Viisi toimintahäiriötä tiimissä

Lähdeteoksen kirjoittaja: Patric Lencioni

Teoriapisteet: 2

Meillä oli tiimin kanssa sovittuna, että kaikki lukee Viisi toimintahäiriötä tiimissä-kirjan kesän aikana. Mitäpäs veikkaat, lukiko kaikki? Oh well… Kirja on kirjoitettu tarinamuodossa, joka teki lukukokemuksesta miellyttävän, mutta opit eivät tarttuneet erityisen helpolla. Kuitenkin kirjan lopussa olevat luvut niputtivat informaation hyvin.

Nämä kuuluisat toimintahäiriöthän ovat luottamuspula, konfliktien pelko, sitoutumisen puute, vastuun välttely sekä tulosten huomiotta jättäminen. Mielestäni muutamiin näihin Sawake on sortunut, joten let’s dig deeper.

Luottamuspula. Minulla on tästä erittäin sekoittuneet fiilikset. Kärjistetysti sanottuna tiimissämme en nykyään luota oikein kenenkään tekevän asioita mitä pyydetään, toki inhimillisiä erehdyksiä ja unohduksia sattuu kaikille silloin tällöin. Iloisia poikkeuksiakin on. En tiedä vaikuttaako harmaa syksy vai mikä tähän tunteeseen. Myöskään tiimissä ei mielestäni tarjota saatika kysytä tarpeeksi apua, ihmiset eivät myönnä heikkouksiaan(?). Muistaakseni joskus kutsuin itseäni treeneissä epäluotettavaksi, sillä lupasin yllättävän usein asioita, joita en kyennyt toteuttamaan. Kenties tämä painaa aika ajoin mieltäni niin paljon, että se heijastuu näkemykseeni muusta tiimistä. Positiivisena mainittakoon, että tiimin kanssa kykenee kyllä puhumaan melkein mistä vain mitä mieleen tulee. Varsinkin viime viikkoiset mökkitreenit, jossa kävimme vuoron perään läpi tiimiläisten menneisyyksiä, oli hyvin toimiva tapa kasvattaa luottamusta meidän välillä ja oppimaan tuntemaan toisia paremmin. Henkilöhistoriaharjoitus olikin ensimmäinen työkalu kirjassa toimintahäiriön poistamiseen. Toisena työkaluna oli Tiimin tehokkuus -harjoitus, eli sanotaan jokaisesta tiimiläisestä yksi asia, jossa he antavat parhaiten panoksensa tiimille sekä yksi, jossa heillä on petrattavaa tai pitäisi luopua tiimin hyväksi. En tarkalleen muista käytimmekö tätä tekniikkaa viime kevään palautetreeneissä, mutta olen kuullut ainakin muiden tiimien hyödyntävän tätä. Tätä voisi kokeilla viimeistään seuraavissa palautetreeneissä. Luottamusta parantaisi myös tietenkin yhteiset kokemukset ja yhdessä loppuun viedyt asiat.

Konfliktien pelko. Tämän tajusin Sawaken omaavan vasta ihan hiljattain keskusteltuani Sussun kanssa treenejä suunnitellessa. Treenien aiheena oli konfliktien hallinta. Suunnitellessa tuli puheeksi tunne, että odottelemme vuodenvaihteessa päleroolien vaihtumista, jolloin tiimimme toiminta mahdollisesti parantuisi huomattavasti. Jopa vähän järkytyin, kun älysin itse odottavani juurikin näin. Mistähän tämä johtuu ja miksi tätä ei ole tullut pohdittua tiimin voimin? Muitakin aiheita keksimme pöydälle nostettavaksi. Epäonneksemme treenit olivatkin zoomin äärellä ja rajallisesti ainoastaan kahden tunnin pituiset. Check-in kierroksen kysymys kuului miten Sawakella menee. Jännitti alkuun tuleeko sieltä vain ”Ihan hyvin!” vastauksia, mutta onneksi ihmiset toivat mielipiteitään esille. Sawake on kehittynyt huomattavasti keväästä, mutta ongelmia nousi esille kuten: päätösten teko hidasta, emme vietä yhdessä aikaa akatemialla muuten kuin treeneissä, ei vaadita tarpeeksi, konfliktien pelko, ei ole pysyviä asiakkaita, ei ole tavoitteiden seurantaa, toisilla tiimeillä voi olla 15 kertaa enemmän hommaa kuin meillä, mutta silti he porskuttavat vain eteenpäin. Otettiin myös johtoryhmän suoriutuminen puheeksi ja dialogia syntyi jollain tasolla. Aikaa oli niin vähän, että emme selvinneet varsinaiseen konfliktin hallintaosuuteen. Treenejä pitäsi oikeastaan jatkaa joku toinen päivä, muutan tuo kaksi tuntia jää unholaan. Toivottavasti se ainakin herätteli joitakin, myös itseäni. Konfliktien pelkäämisen ratkaisuksi ensimmäinen steppi on tehdä kaikille selväksi, että konfliktit ovat hedelmällisiä asioita ja monilla tiimeillä on tapana vältellä niitä. Kirjassa neuvotaan myös käyttämään niin kutsuttua ”Penkomista”, eli jotkut tiimin jäsenet omaavat konfliktipenkojan roolin ja repivät ylös pinnan alla piilevät haasteet, vähän niin kuin minä ja Sussu nyt tällä kertaa. Katsotaan mihin tilanne etenee…

Sitoutumisen puute. Mielestäni Sawakesta löytyy tätäkin, se esiintyy muun muassa palaamalla uudelleen ja uudelleen samoihin puheenaiheisiin ja päätöksiin. Ehkä joillain on vaikeuksia sitoutua yhteisiin päätöksiin tai he eivät koe olevansa tullut tarpeeksi kuulluksi. Kirjan mukaan simppeli lääke toimintahäiriöön on takarajat. Nämä varmistavat sitoutumisen parhaiten. Takaraja määrää milloin päätökset tehdään ja siitä pidetään kynsin hampain kiinni. Toinen työkalu on keskustella etukäteen aiheesta ikävien yllätysten varalle ja mikä olisi pahin mahdollinen skenaario. Tämä lievittää ihmisten pelkoa ja saavat ymmärtämään, että vääristäkin päätöksistä on mahdollista selvitä.

Vastuun välttely. Sawakessa harrastetaan tätä jossain määrin, lähinnä ihan vain koska ei haluta toiselle pahaa mieltä. Toiset tekevät enemmän ja toiset vähemmän, sehän on fakta. On ymmärrettävää, että tiimiläiset ovat eri kohdilla matkalla yrittäjämäistä työskentelytapaa, mutta siltikin voisimme patistella toisiamme enemmän. Uskoakseni solut ovat auttaneet tässä asiassa antamaan painetta vähemmän tekeville henkilöille, sillä ehdotinkin puoliläpällä viime treeneissä, että pitäisimme koko tiimin kokoisia solutapaamisia. Kerran tai kahdesti kuussa jopa? Kirja ohjaa esimerkiksi tavoitteiden ja laatuvaatimusten julkistamiseen, joten tiimiläisten on helpompi kannustaa toisia puuhastelemaan. Tätähän se solutapaaminen käytännössä meillä on.

Tulosten huomiotta jättäminen. Nyt en erityisemmin lavertele koko Sawaken puolesta, sillä tämä ei meillä niitä suurimpia ongelmia ole. Toisaalta tätäkin esiintyy, ainakin itsessäni. Suon tiimillemme muutaman viihdyttävän letkautuksen silloin tällöin, mutta välillä ajattelen, koitanko tässä keskittyä vain omiin tekemisiin. Aina on mielessä, että vitsi kun pitäisi myydä videoita ja voi kun pitäisi kehittyä ihmisenä. Ei niin usein mielessä ole mistä Sawake saisi koko tiimin yhteisen projektin tai miten pääsisimme toimintahäiriöistä eroon. Kirja neuvoo tästä häiriöstä eroon pääsemiseksi, että tiiminä julkistettaisiin millaiseen onnistumiseen pyritään. Meidän tapauksessa voisimme julistella, että haluamme golden stepin.

Onneksi tuli tämä kuitenkin reflektoitua, kyllähän tässä pohdintaa riitti. Namaste.

You May Also Like…

Sinistä vettä parkkihalliin!

Sinistä vettä parkkihalliin!

Sinisen meren strategia on vuonna 2005 julkaistu teos, jonka on kirjoittanut professorit W. Chan Kim ja Renee...

0 kommenttia

Lähetä kommentti