Viisi toimintahäiriötä tiimissä

Kirjoittaja: Nina Nurmesviita

10 lokakuun, 2021

Lähdeteos: Viisi toimintahäiriötä tiimissä

Lähdeteoksen kirjoittaja: Patrick Lencioni

Teoriapisteet: 2

Viisi toimintahäiriötä tiimissä on jo klassikkokirja, jonka luettuaan kokee oman tiiminsä erittäin toimintahäiriöiseksi sekä kyvyttömäksi. Se on varmaan vähän sen tarkoitus, olla herättelevä ja vähän provosoiva teos. Sen tarinankerronnallisen tyylin avulla on helppo havahtua siihen, mihin tiimin toiminnassa pitäisi kiinnittää huomiota. Tietyt tavat jäävät helposti elämään, eikä niiden välttämättä edes tajua olevan häiritseviä tai haitallisia. Monesti tarvitsee apua ja herättelyä oman toimintansa ulkopuolelta, sillä itseään on hyvin vaikea havainnoida kriittisesti.

Viisi toimintahäiriötä ovat siis luottamuspula, konfliktien pelko, sitoutumisen puute, vastuun välttely ja tulosten huomiotta jättäminen. Nämä kaikki kytkeytyvät toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisistaan. Kirjassa ne oli kuvattu pyramidina, jossa luottamuspula on alimmaisena ja tulosten huomiotta jättäminen on ylimpänä. Itse kuitenkin koko ajan koin ne ympyränä. Jokainen häiriö tuntui omalla tavallaan yhtä merkittävältä, mitä ei pystyisi korjaamaan ilman muiden häiriöiden korjaamista. Mistä siis voi edes lähteä liikkeelle?

Luottamuspula ja sitoutumisen puute

Luottamuspulaan puuttuminen on luultavasti helpoin reitti rikkoa ympyrä ja alkaa rakentamaan kestävämpää ja toimivampaa tiimiä. Meidän tiimi on muotoutunut alle vuoden aikana kahdeksastatoista täysin toisilleen tuntemattomasta ihmisestä neljäntoista hengen, jo hieman tutuksi tulleeksi tiimiksi. Me olemme vieläkin kuitenkin ne 14 henkilöä, jotka on isketty samaan tilanteeseen ja annettu käsky kehittää toimiva tiimiyritys. Emme ole saaneet valita toisiamme, ja olemme kaikki samanarvoisia yrityksessämme. Missä tahansa yrityksessä tai tiimissä fakta on se, että kaikkien kemiat eivät voi kohdata. Kaikki eivät voi tykätä toisistaan. Tämä on tavallista koululuokilla ja ryhmillä, ja näillä ryhmillähän harvoin on tavoitteena esimerkiksi huipputiimin kehittäminen. Meillä lähtötilanne on aivan sama, emme ole voineet valita tiimikavereitamme, mutta haluamme kehittyä kohti huipputiimiä ja luoda välillemme luottamuksen.

Tässä mielestäni tullaan siihen, että luottamuksen luomiseen tarvitaan alkuun jo jonkunlainen sitoutuminen. Jos toimintahäiriö numero kaksi, eli sitoutumisen puute, kukkii valtoimenaan, miten luottamusta voisi lähteä rakentamaan? Meillähän pohja sitoutumiselle pitäisi jo olla kunnossa: kaikki ovat tietoisesti hakeneet opiskelemaan Tiimiakatemialle tietäen, millaisissa olosuhteissa tulemme työskentelemään. Jokaisella tiimiläisellä on kuitenkin oma elämä, harrastukset ja mielenkiinnonkohteet, jotka yleensä menevät edelle kun asioita priorisoidaan. Varsinkin näin tiimin alkutaipaleella. Itsekin koen usein priorisoivani urheilu-uraani tiimin kehittymisen edelle, mikä toisinaan heikentää sitoutumistani ja varmasti myös näkyy tiimin toiminnassa ja sen yhteen hitsautumisessa. Tai tarkemmin yhteen hitsautumisen hidastumisessa. Jos jokainen ajatteleekin näin, onko meidän mahdollista saada aikaan täysin sitoutunutta, luottamuksellista ja toimivaa tiimiä?

Uskon kyllä, että on. Elämässä on muutakin kuin Tiimiakatemia, muutakin kuin työ, muutakin kuin opiskelu, ja silti maailmassa toimii huipputiimejä. Uskon että meidän täytyy vain tutustua toinen toiseemme, ja ihmistuntemuksella selvittää henkilö kerrallaan, miten he kokevat tiimin tärkeyden ja mistä motivaatio tiimin kehittämiseen tulisi. Tähän voisi olla mahdollista päästä positiivista vahvistetta ja kannustamista käyttäen, ystävällismielisellä paineistuksella. Paljon koiria ja hevosia kouluttaneena tiedän, että pakottamalla tai rankaisulla ei päästä kovin pitkälle luottamusta rakentaessa. Sisäinen motivaatio pitää saada heräämään jotenkin muuten, esimerkiksi palkkion avulla. Onko se sitten kehut, yhdessä vietetty rento aika, ruokapalkka, se riippuu täysin henkilöstä.

Konfliktit, kiihkeät keskustelut ja niistä vetäytyminen

Suomalaiset ovat yleisesti kovin sopuisaa ja vetäytyvää sakkia, ja useimmat karttavat konflikteja ja kiihkeää keskustelua mielellään. Terveen tiimin luomiseksi ja ylläpitämiseksi on kuitenkin tärkeää, että konflikteja ei kaihdeta ja asioista voidaan keskustella estottomasti. Jokainen uskaltaisi viipymättä kertoa mielipiteistään, ilman että tarvitsee pelätä, miten muut suhtautuvat tai saako siitä lokaa niskaan. Ainakin omassa myöhemmässä kasvatuksessani konflikteja on haluttu välttää, suhteellisen riitaisan lapsuuden jälkeen. Minulle tulee usein keskustelun kiihtyessä pinnallinen tunne, että tilanteesta pitää poistua, yleensä henkisesti. Eli saatan jättäytyä keskustelusta pois ja tuijottaa käsiä, varsinkin jos keskustelu ei henkilökohtaisesti kosketa juuri minua.

Konfliktien käsittely pitäisi ehkä käydä ruohonjuuritasolla läpi, jotta kaikki ymmärtäisivät että ne ovat kriittisen tärkeitä eivätkä niin vakavia kuin voisi kuvitella. Kun vain oppii avaamaan suunsa keskustelutilanteissa, se helpottuu joka kerta. Vaikka tuntuisi ettei omaa mielipidettä ole, tai kokisi ettei sillä ole väliä, sillä kyllä on väliä. Ja silloin voi esimerkiksi pyytää keskustelussa osallistuvia perustelemaan kantansa vielä paremmin ja vakuuttavammin, jolloin keskustelun ulkopuolella olijat pystyvät näin kasaamaan omaa mielipidettään. Silloin voi jopa herätä joitain ajatuksia, jotka haluaisi saada ilmoille dialogiin. Jos vain tuijottaa hiljaa varpaitaan, kuten minä joskus, dialogi pyörii vain muutaman ihmisen kesken ja silloin päätökseen saatettu mielipide ei ole tiimin mielipide. Se on muutaman jäsenen mielipide, eikä näin edistä tiimin kehittymistä tai toimintaa. Silloin päätöksiin ei voida sitoutua, ja se viekin jo aiemmin mainittuun sitoutumisen puutteeseen.

Yhteenveto ja käytäntöön vienti

Kirjassa mainittiin monesti, että huipputiimin rakentaminen on teoriassa yksinkertaista, mutta käytännössä se on ikiliikkujaprosessi, joka ei tule ikinä valmiiksi. Kuulostaahan se helpolta: kun korjaatte nämä viisi asiaa, toimintanne on moitteetonta ja tulos kasvaa tähtitaivaisiin. Ongelma tuleekin siinä, ettemme ole tietokoneita. Ihmisen koodaus on hieman erilainen. Liikkuvia osia on lukematon määrä, ja ne muuttuvat koko ajan. Onkin siis erityisen tärkeää sietää kaaosta ja keskeneräisyyttä, jos haluaa olla mukana kehittämässä tiimiä sen matkalla. Tiimiläisiä ei saa tuomita, heitä pitää ymmärtää ja auttaa. Kukaan ei ole täydellinen, ei tietokone, tai robotti.

Haluaisinkin viedä tiimillemme kärsivällisyyttä, rauhallisuutta rakentamiseen. Onneen ei ole oikotietä, eikä juosten kustusta tule ikinä kaunista tai siistiä. Viime aikoina on tuntunut siltä, että meillä on kiire ja hätä päästä tiimin rakentamisen tavoitteisiin, mutta valitettavasti sitä ei voi suorittaa pikakelauksella. Aika on ainoa avain.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti