Elämäni mittaa tiimityöskentely on tullut itselleni hyvinkin tutuksi. Olen aina saanut aikaan parempia tuloksia ja ollut motivoituneempi työskennellessäni muiden ihmisten kanssa yhteistä tavoitetta kohti, oli kyse sitten jalkapallon pelaamisesta, rakennustyömaalla työskentelystä tai nykyisin tiimiyrittäjänä toimimisesta Projektitoimisto Tempossa. Tiimissä työskentelystä on siis aina ollut hyötyä minulle itselleni, mutta luettuani Patrick Lencionin – Viisi toimintahäiriötä tiimissä, rupesin kuitenkin pohtimaan, olenko itse sellainen tiimipelaaja, josta on hyötyä tiimille.

Patrick Lencioni nimitti tiimin viideksi toimintahäiriöksi luottamuspulan, konfliktien pelon, sitoutumisen puutteen, vastuun välttelyn ja tulosten huomiotta jättämisen ja kun luin kyseisistä toimintahäiriöistä enemmän, totesin, että lähden kirjoittamaan tätä reflektiota analysoiden omia tiimityöskentelytaitojani, sillä en koe olevani asemassa, että voisin reflektoida vielä koko tiimimme toimintaa.

Mielestäni luottamuspula ja konfliktien pelko kulkevat käsi kädessä. Tiimin sisäisen luottamuksen saavuttamiseksi täytyy tiimin jäsenten pystyä olemaan avoimia toisilleen, ja pystyä keskustelemaan omista virheistä ja heikkouksistaan. En koe, että täytän nämä kriteerit. Tiedostan tehneeni virheitä ja tunnistan itsessäni myös heikkouksia, mutta jos en koe, että niiden esiin ottamisesta on itselleni jotain hyötyä, olen todella huono puhumaan niistä tiimiläisilleni. Koen että pieni varautuneisuus on osa luonnettani, mutta nyt kun tiedostan sen olevan jarruttava tekijä luottamuksen rakentamisessa, pyrin olemaan avoimempi tiimilleni.

Jos tiimin jäsenet eivät nauti keskinäisestä luottamuksesta, siitä seuraa konfliktien pelkoa. Kirjassa mainittiin, että kun tiimin jäsenet uskaltavat antautua konfliktiin, tiimin on helppo sitoutua lopputulokseen, sillä kaikki näkökulmat on kuultu ja käsitelty. Vaikka päätös ei olisi kaikille mieluisa, kaikki ovat ainakin saaneet tuotua kantansa ilmi. Konfliktit siis ovat tärkeä tekijä tiimin päätöksentekoprosessia ja kuten mainitsin, jos tiimin sisällä on luottamuspulaa, tiimin jäsenet saattavat tällöin pyrkiä välttämään konflikteja, eivätkä kaikki kannat välttämättä tule kuulluksi.

Sitoutumisen puute on mielestäni kuormittavin tekijä tiimihengelle ja se vaikuttaa myös tiimin luottamukseen. Jos jokin tiimin jäsen pelkää konflikteja, eikä tästä syystä saa omaa mielipidettänsä kuulluksi, voi tästä seurata mm. katkeroitumista ja sitoutumisen puutetta. Koen itse syyllistyväni sitoutumisen puutteeseen, jos emme tee jotain asiaa haluamallani tavalla tai jos tehtävä on minulle epäselvä. Tiedostan kuitenkin ongelman olevan puutteellisessa viestinnässä ja pyrin nykyään antamaan oman panokseni viestinnän parantamiseksi.

Vastuun välttelyn huomasin olevan asia, jossa minun täytyy kehittyä. Jos koen että en ole jossain asiassa tarpeeksi hyvä, pyrin välttämään sen asian tekemistä viimeiseen asti ja kun taas en saa aikaiseksi tehtyä, en myöskään voi kehittyä. Tämä on loputon oravanpyörä, josta kärsii tiimi ja ennen kaikkea minä itse. Tämä piirre saattaa välittyä sivusta katsojalle laiskuutena, (mitä se tietyssä määrin varmasti onkin) mistä taas juontaa epäilyksiä sitoutumisen puutteesta ja se jättää jäljen myös luottamukseen.

Mielestäni paras mahdollinen tilanne tiimille olisi, että yksittäisten onnistumisien ja epäonnistumisien sijaan, keskityttäisiin luomaan tiimille yhteisiä tavoitteita, joiden pohjalta arvioidaan koko tiimin suoriutumista. Sillä tiimi on yhtä vahva,kun sen heikoin lenkki.