Mika Sutisen ja Marko Kuitusen kirjoittama Mahtava moka on silmiä avaava kirja, joka kehottaa menemään ennakkoluulottomasti kohti epäonnistumisia niitä häpeilemättä ja niistä oppien. Epäonnistumiset tulisi pystyä kohtaamaan ja käsittelemään arkisina ja elämään kuuluvina asioina, sillä epäonnistumisen pelko on yleensä paljon suurempi, kun epäonnistumisen seuraamukset.

Miksi pelkäämme virheitä?

Evoluution myötä ihmiselle on kehittynyt luontainen taipumus välttää epäonnistumisia, sillä aikoinaan yksittäinenkin virhe on pahimmassa tapauksessa voinut maksaa virheen tekijän hengen. Nykyään tilanne on kuitenkin päinvastoin ja virheiden tekeminen ja niistä oppiminen ovat edellytyksiä jatkuvalle kehitykselle. Evoluutio on kuitenkin hitaampi kuin yhteiskunnallinen kehitys ja sen seurauksena meidän täytyy osata sivuuttaa meidän luontainen epäonnistumisten pelko.

Syitä virheiden pelkäämiseen on monia. Ihmisellä on luonnostaan hyväksytyksi tulemisen tarve. Haluamme luonnostaan miellyttää muita ihmisiä ja antaa itsestämme mahdollisimman hyvän kuvan. Virheiden välttelyyn vaikuttaa myös geneettinen perimä, aikaisemmat kokemukset ja luonne, jotka määrittelevät kuinka vahvasti negatiiviset asiat koetaan.

Johtaminen ja moka

Organisaatioissa on hyvin erilaisia tapoja suhtautua virheisiin. Kirjassa esitellyt ääripäät ovat ”pallokenttä” ja ”partio”. Pallokenttä-malliin kuuluvat organisaatiot, joiden kulttuurissa virheitä ei sallita. Tätä organisaatiota verrataan pallopelin maalintekoon: pallo joko menee maaliin tai se ei mene. Virheestä eli siitä, kun pallo ei mene maaliin, ollaan yksimielisiä, virhe on tuomittava ja se ei ole toivottua.

Partio edustaa toista organisaatiomallia, jossa sen rakenne nojaa virheiden tekemiseen. Kaikki asiat opitaan kokeilemalla, yrityksen ja erehdyksen kautta. Partiossa kannustetaan tekemään virheitä.

Organisaatiot harvoin edustavat kumpaakaan näistä ääripäistä, vaan asettuvat johonkin niiden välimaastoon. Johtajan roolissa on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, ettei epäonnistumisien anneta vaikuttaa organisaation toimintaan negatiivisesti, vaan on pystyttävä jatkamaan niiden seuraamuksista huolimatta. Johtajan tulisi rohkaista tekemään virheitä ja sen sijaan että keskittyisi epäonnistumisien välttämiseen tulisi johtajan valmistautua siihen, miten toiminta jatkuu epäonnistumisien jälkeen, sillä ”mikä on toiminut hyvin ennen, toimii myös vastaisuudessa” ajattelumalli ei ole edukas organisaation kehitykselle.

Mokaaminen Tempossa

Yksi olennaisimmista osista mokien esiintuomisessa yrityksessä on organisaation luottamuksen taso. Mitä parempi luottamus organisaatiossa on, sitä helpompi yksilön on tuoda mokansa esille.

Analysoimme aiemmin syksyllä treeneissä Patrick Lencionin kirjaa: Viisi toimintahäiriötä tiimissä ja yksi toimintahäiriöistä oli luottamuspula. Totesimme että vaikka kehitettävää tiimin sisäisessä luottamuksessa on, on luottamuksen taso kuitenkin jo tällä hetkellä mielestämme hyvä. Tämä toimii hyvänä perustana, sille että uskallamme avoimesti kertoa omista mokistamme koko tiimille, jotta voimme oppia niistä niin yksilötasolla, että tiiminä.