Viimeisen johtajuuden koulutusohjelman jakson aiheena meillä tulee olemaan tiimit ja niiden toiminta, joten mielestäni kirja valintani tälle jaksolle oli melko osuva. Kuulin monelta, että olen myöhässä tämän kirjan lukemisen suhteen, koska moni oli lukenut tämän melkein ensimmäisenä kirjanaan akatemialle tullessaan. Meidän tiimissämme niin moni kuitenkin luki tämän kyseisen kirja ensimmäisenä keväänä, joten ajattelin että minun ei ole järkeä lukea sitä. Nyt kuitenkin ajattelin, että otan kirja käsittelyyni johtajuuden koulutusohjelman takia ja muutaman suosituksen perusteella. Kirja oli hyvin pitkälti kirjoitettu tarina muotoon, joten sitä oli mieluisa lukea ja luinkin tämän teoksen melkein yhdeltä istumalta, mikä onkin oma henkilökohtainen ennätykseni.

Kirjan aihe osui myös mielestäni meidän oman tiimimme tämänhetkiseen tilanteeseen täydellisesti. Käymme tällä hetkellä paljon keskustelua luottamuksesta, sitoutumisesta sekä tavoitteiden asettamisesta ja niihin pääsemisestä yhdessä tiiminä. Kirjassa esiteltiin nimensä mukaisesti viisi eri toimintahäiriötä mitä tiimissä voi olla ja ne ovat

1. Luottamuspula (haavoittumattomuus)
2. Konfliktien pelko (keinotekoinen sopusointu)
3. Sitoutumisen puute (tulkinnanvaraisuus)
4. Vastuun välttely (alhaiset laatuvaatimukset)
5. Tulosten huomioitta jättäminen (asema ja ego)

Luottamuspula on toimintahäiriö kolmiossa alimmaisena ja ikään kuin kaiken perustana, jonka pohjalle kaikki rakentuu. Luottamuspulan seurauksena syntyy sitten myös muita toimintahäiriötä. Mielestäni luottamuksen jälkeen suurimmat toimintahäiriöt ovat sitoutumisen puute sekä vastuun välttely. Ne ovat myös sidoksissa toisiinsa, koska kun ei haluta sitoutua yhteiseen tekemiseen alkaa se näkyä vastuun välttelynä ja näin ollen aletaan ajaa vain omaa etuaan, eikä mietitä enää mikä olisi tiimin kannalta paras ratkaisu.

Olen itse saanut toimia elämäni aikana monessa erilaisessa tiimissä, lähinnä toki urheilun puolella. Urheilujoukkueessa varsinkin nuorempana, joukkue ei pysy kasassa kovinkaan pitkään, vaan vaihtuvuutta saattaa ajoittain olla hyvinkin paljon. Sellaiset joukkueet, jotka pysyvät pitkään kasassa tulevat menestymään ja ovat menestyneet hyvin. Muistan hyvin nuorempana, kun pelasimme jotain Joensuun joukkuetta vastaan missä pelasi vuodesta toiseen samat pelaajat samoilla pelipaikoilla ja hävisimme heille joka ikinen kerta, vaikka paperilla meidän joukkueemme oli paljon kovempi. Nyt jälkeenpäin sen ymmärtää miksi. Heillä oli paremmin toimiva tiimi ja he pelasivat paremmin yhdessä, kuin me. Meillä oli muutamia aivan tähtipelaajia, mutta joukkueena emme menestyneet kovinkaan hyvin. Tämä aiheutti myös sen, että parhaat pelaajat siirtyivät pelaamaan toisaalla menestyksen perässä. Silloiset valmentajat eivät osanneet rakentaa tiimiä puhaltamaan yhteen hiileen vaan he keskittyivät juuri enemmän kehittämään yksilöitä eteenpäin. Haluan itse jonain päivänä valmentaa jotain juniorijoukkuetta ja silloin aion keskittyä siihen, että valmennan heistä joukkueen enkä isoa ryhmää täynnä yksilöitä.

Nykypäivän ja tuleva työelämä on myös menossa hyvin vahvasti siihen, että tiimien yhteen pelaaminen yrityksissä tulee olemaan merkittävässä roolissa ja myös sen takia hain Tiimiakatemialle, että täällä sitä taitoa pääsee kehittämään ja saa etumatkan muihin verrattuna, kun aikanaan astutaan työelämän porteista sisään. Tällä hetkellä meidän Venga on hyvällä matkalla kohti huipputiimiä, mutta työtä se vaatii ja paljon. Se tulee vaatimaan paljon kärsivällisyyttä, joka on loistanut poissaolollaan viime aikoina. Tuntuu, että kaikki odottavat kaiken tapahtuvan yhdessä yössä. Totuus kuitenkin on aivan toinen. Totuus on myös se, että tiimit koostuvat epätäydellisistä ihmisistä, joten niissä on luonnostaan toimintahäiriötä. Meidän on vain pystyttävä selvittää meidän omat toimintahäiriöt ja etsittävät niihin ratkaisut YHDESSÄ.