Tiimimme johtoryhmä oli yhdessä päättänyt, että koko tiimille annetaan yhteiseksi tehtäväksi lukea ”VIISI TOIMINTAHÄIRIÖTÄ TIIMISSÄ” kirja ja sitten pidämme siitä myöhemmin kirjatreenit. Kirjan on kirjoittanut Patrick Lencioni. Nimensä mukaan kirja on tarina johtajuudesta ja siitä, kuinka tiimin voi saada puhaltamaan yhteen hiileen. Kirjassa kuvataan tilanne, jossa erään yrityksen johtotiimi koostuu irrallaan olevista yksilöistä, ja sitä kuinka tämä tilanne on vaikuttanut koko yrityksen menestykseen kilpailijoihin nähden. Yrityksen tilannetta tulee tarinassa korjaamaan uusi toimitusjohtaja, joka laittaa tiimin koetuksille ja tuo esiin havaitsemansa ”Viisi toimintahäiriötä”. Nämä viisi toimintahäiriötä nostetaan pöydälle tarinan tiimissä ja tarinan lopussa tullaankin siihen, kuinka tiimi ja koko yritys on kehittynyt vain puuttumalla näihin toimintahäiriöihin.

Kirjan tarinamaisen kerronnan vuoksi se oli melko helppolukuista ja lukemisessa pysyi mielenkiinto. Olisi ollut varmastikin melko tylsää lukea pelkkää teoriaa useampi sata sivua. Luulen, että kirjan opit jäivät myös tästä syystä paremmin mieleen. Ihmiset oppivat monesti parhaiten, kun heille annetaan esimerkki ja vasta sitten selitetään teorian mukaisesi, mistä on kyse. Samoin tehtiin kirjassa, sillä aluksi oli tarina ja lopussa tiukkaa faktaa viidestä eri toimintahäiriöstä. Viisi eri toimintahäiriötä esitetään kirjassa pyramidimallin mukaisesti eri palkein. Alin palkki on ensimmäinen toimintahäiriö ja loput viisi johtavat toisiaan, jos jokin vaihe rakoilee eli ei toteudu tiimissä. Kirjassa sanotaan seuraavasti: ”Tiimityö heikkenee, jos yhdenkin toimintahäiriön annetaan rehottaa”. Mitä nämä viisi toimintahäiriötä sitten ovat?

Luettuani kirjan ymmärsin hyvin tiimimme johtoryhmän tarkoituksen siitä, miksi kaikkien pitää lukea sama kirja. Olemme tiiminä melko nuori porukka ja vasta opettelemme toimimaan yhdessä. On sanomattakin selvää, että vaatii työstämistä, jos 16 henkinen tiimi halutaan tehdä yhtenäiseksi. Toimintahäiriöistä pyramidin alimpana on luottamuspula, seuraavana tulee konfliktien pelko, kolmantena sitoutumisen puute, neljäntenä vastuun välttely ja viidentenä tulosten huomiotta jättäminen. Luottamuksesta lähtee kuitenkin kaikki ja jos siinä on ongelmia, paisuu tilanne entistä pahemmaksi. Uskon, että nuorelle tiimille melko alkuvaiheessa kirjan lukeminen voi antaa avaimia viedä ja kehittää yhteistä toimintaa eteenpäin. Tällä hetkellä voisin sanoa, että tiimillämme on kehitettävää jokaisessa vaiheessa, mutta mikään vaiheista ei kuitenkaan toteudu huonosti. Kehittääksemme jokaista osa-aluetta, täytyisi meidän lähteä liikenteeseen ihan ensimmäisestä vaiheesta, eli luottamuksen rakentamisesta ja viedä askel kerrallaan jokaista osa-aluetta eteenpäin.

Kirjan mukaan luottamuksella tarkoitetaan sitä, että tiimiläiset pystyvät olemaan täysin haavoittuvaisia toistensa edessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki virheet ja heikkoudet uskalletaan jakaa toisilleen tiimiläisten kesken. Uskon, että tälle hetkellä jokainen voi olla haavoittuvainen jonkun tiimiläisemme edessä, mutta ei koko tiimin kesken. Toisista on tullut läheisimpiä ystäviä toistensa kanssa, mutta tiiminä, meillä on vielä kehitettävää. Monet keskustelumme ovat melko pintapuolisia ja välttämättä kaikki eivät pääse tuomaan itsestään haluamaansa ulos. Mistä pintapuolisuus keskusteluissa sitten johtuu?

Mielestäni on selvää, että konfliktien pelko linkittyy luottamuspulan kautta selkeästi tiimiimme. Emme ole ehkä päässeet käsittelemään vielä niin arkoja aiheita, että konflikti tilannetta olisi päässyt kunnolla syntymään. Kokouksissa konfliktien pelko näkyy siinä, että moni jättää välillä sanomatta asioita, vaikka tekisikin mieli sanoa oma mielipide. Itse ainakin välillä mietin, että mieluummin jätän jotain sanomatta, kun junnataan saman asian parissa jo toista tuntia. Hyvänä muistutuksena kirja tuokin minulle sen, että terve konflikti ja erilaiset mielipiteet todellisuudessa nopeuttavat asioiden käsittelyä. Kun kerralla tehdään päätös, jossa on otettu kaikkien mielipiteet huomioon, asioihin ei tarvitse palata heti uudestaan. Tämä on myös tärkeimpiä asioita, joita mielestäni tiimimme palavereissa täytyisi kehittää.

Isoimmat persoonat pääsevät tiimissämme ehkä hieman enemmän ääneen kuin toiset. Sitä ei voi kieltää, että tiimissämme ei olisi myös kiihkeitä keskusteluja, sillä niitä kyllä on ja jokainen tiimiläinen on varmasti kehittynyt tuomaan itseään enemmän esille, jos mietitään tilannetta, kun tulimme Tiimiakatemialle. Uskon, että kirjassa esiteltyä ”Henkilöhistoriaharjoitusta” voisi käyttää myös meidän tiimissämme ja siitä olisi hyvä aloittaa. Tässä jokainen tiimiläinen vastaa itseään koskeviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi sisarusten määrä, lapsuuden kotipaikkakunta, lapsuuden erityishaasteet, lempiharrastukset, ensimmäinen työpaikka, huonoin työpaikka ja niin edelleen. Ihan peruskysymykset auttaisivat varmasti tiimiläisiä näkemään toisensa taas entistä enemmän ihmisinä, myös muutoin kuin työpaikalla. Tiedän itsekin parhaiten vain muutamien lähimmiksi ystäviksi tulleiden tiimiläisteni taustat, mutta kaikkien en läheskään niin hyvin. Tällainen henkilöhistoriaharjoitus loisi varmasti siis henkilökohtaisempaa yhteyttä kaikkien tiimiläisten kesken ja edistäisi haavoittuvaisuuden mahdollistamista. Ainakin Utopia Podcastin kohdalla viime vuoden syksystä eteenpäin keskustelimme podcasteissa toistemme elämästä ja kerroimme toisillemme paljon henkilökohtaisia asioita. Tämä auttoi tutustumisessa toisiimme, mutta myös rakensi vankkaa luottamusta meidän välillemme.

Kirjan tuoman sanoman voisi tiivistää seuraavalla lauseella: ”Yhteen hiileen puhaltava tiimi pystyy moninkertaisesti parempiin tuloksiin kuin yksikään yksilö voi koskaan päästä”. Kuten kirja tuo esille on harmillista, kuinka vähän hyvää tiimityöskentelyä nykyään on. Tiiminä tärkein ymmärrys on ilmeisesti se, mihin asti voidaan yhdessä päästä ja mitä tuloksia voidaan saada aikaan. Tiimiakatemialla jokaisella on omat unelmansa, joita on tarkoitus viedä eteenpäin. Tämä ei mielestäni tarkoita, että ei ajettaisi lainkaan tiimin etua tai voitaisi olla yhtenäinen tiimi. Kun meillä kaikilla on yhteinen tavoite oppia uutta, riittää kun tiiminä tuemme toisiamme ja autamme toisiamme toteuttamaan unelmia. Tavoitteiden asettaminen voisi olla tiimillemme oikein hyvä ajatus, sillä ne auttaisivat myös ylemmissä toimintahäiriöissä, kuten ”sitoutuminen” ja ”vastuun välttely”. Tällä hetkellä tiimillämme ei ole vielä selkeitä asetettuja tavoitteita. Mielestäni tiimille sopisi yksi selkeä tavoite esimerkiksi ”oppia yrittäjyydestä ja kehittyä yrittäjinä”. Tämän lisäksi eri projektiryhmät ja tiimin jäsenet luovat ja asettavat omat tavoitteensa. Tällöin kaikki asetetut tavoitteet ajavat lopulta selkeää tiimin yhteistä tavoitetta. Kokouksissa esimerkiksi neljännesvuosittain voisimme käydä läpi, miten kukakin on vienyt yhteistä tavoitetta eteenpäin. Jos näin on käynyt ja jokainen on tuonut esille omia tekemisiään, voimme tiiminä huomata, että jokainen on kantanut yhteistä tavoitetta eteenpäin ja sitoutunut siihen.