Meillä siintää lähitulevaisuudessa Heigan kanssa treenit tästä kirjasta ja siihen liittyvistä aiheista, joten tavoite oli sisäistää kirjan sanoma, että pystyn osallistumaan treenejä edellyttävään keskusteluun aiheesta. Kirjasta on koko ajan ollut puhetta jossain muodossa ja jonkun suusta, niin oli mielenkiintoista katsoa mistä on kyse. Ehkä odotin jotain opusta ennemminkin ja yllätyin tarinan muodossa olevasta tekeleestä, koin myös, että kirja oli erittäin helppolukuinen. Kirja paneutuu viiteen toimintahäiriöön tiimissä, joihin tulisi tiimin kanssa keskittyä, että tiimin tuloksellisuus olisi mahdollisimman korkealla tasolla. Kirjassa hyvää oli se, että teoria haluttiin selvittää lukijalle konkreettisten esimerkkien avulla. Koen heigalaisena, että meidän on erittäin hyödyllistä paneutua työkaluihin, jotka ennaltaehkäisevät ja ratkaisevat toimintahäiriöitämme, vieden meitä kohti vieläkin vahvempaa Heigaa.
Luottamuspulasta
Toimintahäiriöistä ensimmäinen on luottamuspula. Kirjan mukaan luottamuspula onkin pohjana koko tiimin rakentumiselle ja sille, että tiimi menestyy ja voi hyvin. Se ei sinänsä ole yllätys, koska luottamus on perustana todella monelle muullekin asialle. Mielestäni meidän tiimissä luottamus on lisääntynyt, mutta koen, että on meillä töitäkin tehtävänä asian suhteen. Luottamuksen pitää kasvaa tekemiseen ja, että asiat onnistuvat. Meidän säännöissä lukee, että ”sovitut asiat ovat sitovia” ja tarvitsee tehdä mielestäni vielä hieman töitä, että päästään kaikkien kohdalla tähän. Aina ei voi täysin luottaa jokaisen tekemiseen ja siihen, että asiat valmistuvat ajallaan. On tärkeää, että jokainen voi luottaa toisiinsa ja kommunikoimaan haluamallaan tavalla, tulematta torjutuksi tai joutumatta naurunalaiseksi. Heigassa mielestäni tämä toimii paremmin, en koe ainakaan omalla kohdallani, että sanomisiaan pitäisi hirveästi varoa tai, ettei meillä ymmärrettäisi herkempiluontoisiakin asioita. Jokainen kun hoitaa omat vastuualueensa, saamme siitä luottamista toistemme tekemiseen ja myös asiakkaat saavat sitä meiltä samalla metodilla. Tullaan toista vastaan ja myönnetään omatkin heikkoutemme.
Konfliktien pelosta
Heigaa on kuvailtu välillä jopa konfliktiherkäksi, mikä ei mielestäni kyllä pidä paikkaansa. Se taas pitää paikkaansa, että joku yleensä meistä saa avattua sanaisen arkkunsa tilanteissa (esim.treenit), jos joku asia jää askarruttamaan. Olen sitä mieltä kyllä, että kaikki ei tiimissä tähän vielä henkilökohtaisella tasolla pysty, vaikka se olisikin erittäin toivottavaa ja sitä kohti tiiminä haluaisin mennä. Pidän terveellisenä meininkinä sitä, ettei konfliketa kaihdeta ja jokainen pystyisi sulavasti ja sujuvasti käymään mielipiteitä asiasta kuin asiasta tiimin sisällä. Ihmiset välillä haluavat vältellä konflikteja, kun eivät halua vahingossa joutua huonoon valoon, mutta tiimityössä se voi jarruttaa hyvinkin paljon, jos päätyy ottamaan tällaisen linjauksen toimintamalleihinsa.
Koen joskus itse, että minun tarvitsee välillä pehmentää sanomisiani, koska saatan sanoa liiankin terävästi vaikken tarkoittaisikaan pahoittaa kenenkään mieltä. Olen sitä mieltä kyllä, että omaa ulostuloaan palautteen ja muun kanssa saa kyllä vähän katsoakin. Väärinymmärryksen mahdollisuus voi olla joskus suuri ja se tuo vain uusia konflikteja pahimmassa tapauksessa.
Sitoutumisen puutteesta
Sitoutumisen puute tuntuu vielä vaivaavan tiimiä osittain. Ei saa varmuutta kaikkien tekemisestä ja tekeekö kaikki mielellään hommia. Patistelun tarpeen tuntee välillä ilmassa. Tuntuu, että osalla on motivaatio aivan huipussaan melkein koko ajan ja toisilla se laahaa välillä pohjalukemissa. Joskus myös saan sen tunteen, että tekoja on puheissa kauhean paljon, mutta ne ei näy toiminnassa yhtään, silloinkin kyseessä voi olla sitoutumisen puute siihen itse toimintaan, vaikka halua olisikin. Tai sitten sitä ei edes aina ole.
Virkistystoiminta on hyvä esimerkki. Hommaa ei oikein saada kunnolla päätetyksi koskaan ja aina kun saadaan jotain ilmoille, ei suurin osa pääse jostain syystä paikalle ja tästä on tullut kyllä välillä ihmetyksen kohde. Vastuunvälttely on myös yksi toimintahäiriöistä ja samalla tavalla, kun meillä nostetaan konfliktit pöydälle, niin ei meillä kauheasti vastuutakaan vältellä. En ainakaan kauheasti muista tällaista käyttäytymistä, yleensä hommat tunnustetaan, jos ollaan sössitty ja mietitään miten eteenpäin. Koen, että näissä puutteissakin edetään kuitenkin, kun saadaan kaikkien mielipide kuulluksi ja tutustuttua vielä toisiimme enemmän.
Tulosten huomiotta jättämisestä
Olen itse ollut ehkä elämäni aikana enemmän yksinpelaaja, kuin tiimipelaaja ja olen henkilökohtaisesti huomannut, että sellainen tiimiajattelu on lisääntynyt henkilökohtaisella tasolla. Uskon, että muillakin kaltaisillani käy niin, koska tiimiakatemia on niin vahvasti koulu, joka korostaa me-henkeä. Jokainen tiimiläinen on tärkeä ja meidän pitäisi pystyä toimimaan monipuolisesti ja toisia kunnioittaen. Yhdessä kun voidaan tukea toista ja tehdään se toinen toiseemme luottaen, niin saadaan vedettyä koko tiimin toimintaa ihan seuraavalle tasolle.
Me ei voida kehittyä tiiminä, jos meillä ei ole yhteisiä tavoitteita vaan jokainen tekee omiaan. Meidän pitää siis jatkaa yhteistä hengenkohotusta ja saada aikaan yhdessä paljon. Uskon, että esimerkiksi saunarekkatapahtumaan osallistuvat tulee taas saamaan luottamusta toistensa tekemiseen, niiden, jotka hoitavat homman kunnialla kotiin. Henkilökohtaiset tavoitteet ovat toki tärkeitä, mutta tiimiin pitää pystyä panostamaan saadakseen siitä täyden hyödyn irti.
Loppusanoja
Huomasin lukiessani, että oma tiimi on kyllä oikeasti mulle tärkeä. Helposti lähden kelailemaan ja pohtimaan juttuja, jotka olisi hyödyllisiä Heigalle ja syksyn aikana varmasti löydetäänkin lisää tällaisia keinoja. Me ollaan hyvällä polulla ja usko meidän tekemiseen on kyllä vahvaa. Kirjaa suosittelen kaikille, jotka haluavat pohtia tiiminsä tulevaisuutta, nykyisyyttä tai menneisyyttä ja vahvistua tiiminä.
Rock Åkerlund
Projektitoimisto Heiga osk
0 kommenttia