Viherpesuopas – Jani Niipola, Antti Isokangas ja Riku Vassinen

Löysin Nextorystä tänä vuonna (2022) julkaistun viherpesuoppaan ja päätin ottaa sen kuunteluun erittäin mielenkiintoisen aiheen ansiosta. Ekologisuus ovat koko ajan pinnalla yhteiskunnallisissa keskusteluissa sekä kuluttajavalinnoissa. Kirjan on tarkoitus avata silmät yritysten todellisille motiiveille ja ekologisuuden ja vastuullisuuden todellisuudelle.

Nykyään yrityksiltä vaaditaan ekologisuutta ja vastuullisuutta siinä missä laatua ja hyvää hintaakin. Ainakin suurin osa kuluttajista haluaa näitä. Nykyään on todella vaikea selvittää yrityksen todelliset teot ko. asioiden kohdalla, kun lähes kaikki yritykset markkinoivat itseään vastuullisena ja ekologisena toimijana. Kirjassa oli useita esimerkkejä, joissa kerrottiin yritysten vain markkinoivan vastuullisuutta ja ekologisuutta. Miten siis yksittäinen kuluttaja voi tietää oikeasti yrityksen arvot ja teot? Se on todella haastavaa, mutta onneksi yritysten markkinoinnin takaa tulee julki helposti, jos asiat ovatkin täysin toisin.

Kuluttajat kokevat nykyään ilmastoahdistusta ja vastuuta ”maapallon pelastamisesta”. Uskon, että heille on erittäin vaikeaa tehdä kulutuspäätöksiä. Kuitenkin koen, että ihmiset, jotka tekevät valintansa näiden arvojen pohjalta, usein menevät markkinoinnissa halpaan. He siis luottavat liikaa siihen, mitä markkinoidaan ja mikä yrityksen viesti on. En tuomitse heitä siitä, sillä onhan todellisuus vaikea selvittää.

Mielestäni tällä hetkellä hyvä esimerkki on sähköautot. Sähköautojen päästöjä on tutkittu ja joissain tutkimuksissa todettu, että kokonaistuotantopäästöt ovat diesel autoa korkeammat. En sano, että asia on juuri näin. Kuitenkin sähköautoja ajetaan politiikassa yhä enemmän kansalaisten käyttöön ja painostetaan siirtymään ”vihreämpään” vaihtoehtoon. Sähköautojen käyttö on todella vähäpäästöistä, mutta esimerkiksi sähköautojen akkuihin tarvittava koboltti karkeasti sanottuna hankitaan niin, että Kongossa kaadetaan sademetsää ja lapsityövoimalla kerätään koboltti maaperästä, onko tämä ekologista saatikka vastuullista? Uskon kuitenkin, että sähköautojen tuotanto tulee kehittymään ympäristöystävälliseksi. Onhan sähköautot kuitenkin halpoja ajaa ja pakokaasuttomia.

Yritykset voivat yrittää saada ekologisuuttaan esiin, jopa huijaamalla. Hyvä esimerkki on Volkswagenin tekemät ohjelmat autoihin, jotka päästömittauksia otettaessa vähensivät päästöjä huomattavasti, jolloin pystyttiin ilmoittamaan autojen olevan ekologisempia. Tällaiset uutiset vähentävät uskoani yritysten todelliseen ekologisuuteen ja en jaksa miettiä välttämättä ostopäätöksissäni ekologisuutta. Katsomassani merenjätteisiin liittyvässä dokumentissa kerrottiin, että yli 50% merien roskasta on hylättyjä kalastusverkkoja, joihin kilpikonnat ja muut merenelävät jäävät kiinni ja kuolevat. Samalla Suomen pikaruokaloista poistetaan muovipillit ja tilalle tulee pahvipillit. Se että käytät Suomessa pahvipilliä ei vaikuta millään tavalla mihinkään, kun Suomen jätehuolto on laadukasta, eikä jätteet päädy ympäristöön. Kuitenkin pahvipillillä on epämiellyttävämpi juoda se Coca Cola, mutta eikö kukaan huomaa mukissa olevaa kantta, joka on muovia? Miksi se ei vaikka olisi pahvia?

Kirjan esimerkit ja opit vahvistivat vain omaa käsitystäni siitä, että yritysten hyvyys on helposti vain markkinointia tai, että ilmoitetaan jostain asiasta, että se tehdään ekologisesti ja taas muissa asioissa tehdään suurta vahinkoa ympäristölle tai ihmisoikeuksille(lapsityövoima). Olen aina suhtautunut kriittisesti ilmaston muutokseen ja ekologisuuteen, sillä ihmisen vaikutus ympäristön muutokseen on vaikeasti mitattavissa. Myös ilmaston kannalta tehtävien tekojen kannalta on vaikea arvioida niiden vaikutusta ja todellista hyötyä. Kokonaisuudessaan yritysten tai valtioiden ympäristöteot on vaikeasti mitattavissa ja konkretisoitavia. Mielestäni kuitenkin yritysten vastuullisuuteen tuotannossa on helpompi suhtautua, sillä en kannata lapsityövoimaa tai surkeita työoloja. Kolikolla on tässäkin toinen kääntöpuoli, joka tarkoittaa sitä, että maissa, joissa käytetään lapsityövoimaa, se voi olla ainut tapa lapsen selvitä ja pystyä elämään.

Mielestäni kaikkien suhtautumisesta ekologisuuteen tai vastuullisuuteen, tulisi pohtia ja yrittää ymmärtää maailman talouden kokonaisuutta ja sitä, mistä oikeasti on hyötyä ja kuka tekee isoimmat haitat tai hyödyt maailmalle. Se, että suomalainen vähentää kahvin juontiaan tai valitsee yksittäisen tuotteen oikein kaupassa, ei valitettavasti vaikuta, samalla kun Kiinassa teollisuus on huipussaan ja samalla päästöt ja ympäristöhaitat. Mielestäni medialla ja poliitikoilla on suuri vastuu näissä asioissa, sillä nuoria ja kaiken ikäisiä oikeasti ahdistaa ja masentaa asiat, joihin eivät voi itse edes vaikuttaa ja samalla karsivat omasta elintasostaan. Asiat, jotka ovat vaikeasti mitattavissa ja todennettavissa. Itse pyrin välttämään kaikkea negatiivista ja liioiteltua uutisointia esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, sillä ainut asia mitä voin saada lukemalla näitä uutisia on ahdistus. Teen kyllä päätökseni mielelläni ekologisesti ja vastuullisesti, mikäli valinta on tehty minulle kuluttajana helpoksi ja selkeäksi. Tämä on kuitenkin harvinaista.

Iso suositus kirjalle ja yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Jesse Takala