Inspiroitunut

Lähdeteos: Inspiroitunut: miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä

Lähdeteoksen kirjoittaja: Petteri Kilpinen

Teoriapisteet: 2

Inspiroituneena olen innostunut ja valmiina luomaan uutta. Näen, kuulen ja aistin uusia ideoita, kehitettävää tai rakennettavaa. Se on luovuutta. Inspiroituneena näen mahdollisuuksia ja olen valmis tekemään melkein mitä tahansa onnistuakseni tehtävässäni tai ideassani. Inspiraatio lähtee sisältä, se tuntuu mahanpohjassa pienenä kutkutuksena. Inspiroituneena asiat sujuvat lähes kuin itsestään. Olen melkein varma, että ideani ja työni on lyömätön ja luotan itseeni sataprosenttisesti.  

Oikeastaan en ole itse ollut kovinkaan inspiroitunut viime aikoina. Tai jos rehellisesti puhutaan, minusta tuntuu, että niin ei ole ollut pitkään aikaan. Olenkin miettinyt, mistä se mahtaa johtua. Tiimiakatemian ympäristössä, missä “luova” ja “inspiroitunut” on joka toisen tiimiyrittäjän toinen nimi, olen kokenut, ettei esimerkiksi täysi uuden luominen ehkä olekaan minun juttuni. Ei sitten ollenkaan. En ole se, joka keksii uusia ideoita päivittäin, tunneittain. Enkä edes viikoittain. Pitäisikö näin olla? Tästä olen kokenut akatemialla ollessani välillä negatiivista ja ikävää painetta. Kun asiaa alkaa ajattelemaan enemmän, se varmaan syö luovuutta ja inspiraatiota entuudestaan. Toisaalta koko näkökulmani on väärä. Inspiraatio on muutakin kuin luovuutta. Ja luovuutta on muukin kuin pelkkä uuden luominen. Akatemian kaltaisessa ympäristössä, missä itseä ympäröi pelkkä luova pöhinä ja uuden innostus, unohtaa helposti, miten tärkeitä kaikki muut elementit esimerkiksi sen uuden luomisen ympärillä on. Yli kymmenen hengen tiimistä jokainen ei voi olla uuden luoja ja minunkin pitäisi muistaa tämä.  

Innostus ja inspiroituminen korreloivat suoraan sisäiseen motivaatioon ja tekemiseen. Kilpisen (2017, 27) mukaan innostuneet työntekijät ovat tutkitusti tuottavampia kuin sellaiset, jotka eivät inspiroidu työssään. Kilpinen (2017) esittelee teoksessaan tuottavuuskaavion, jossa on kolme porrasta. Alimmalla portaalla on tyytyväiset, toisella sitoutuneet ja kolmannella inspiroituneet. Tuottavuus kasvaa mitä korkeammalle portaita kiivetään. Sitoutuneita korkeammalla ovat siis inspiroituneet työntekijät. Inspiraatio on tehokkuutta. 

Olemme Hohkeessakin paljon miettineet esimerkiksi tavoitteita asettaessa, että miten saamme jokaisen tiimin jäsenen sitoutumaan samoihin tavoitteisiin. Miten saamme jokaisen vilpittömästi innostumaan yhteisestä tekemisestä? Miten saamme puristettua Hohkeesta ulos sen kaikista parhaimman version? Mikä on Hohke 2.0? Miten saamme kaikki inspiroitumaan?  

Kysymys kysymyksen jälkeen vajoan hieman syvemmälle sohvan nurkkaan. Jokainen yksilö on itse vastuussa omasta tekemisestään ja omasta suorituksestaan. Toisaalta olemme tiiminä myös vastuussa yhteisestä suorituksestamme, meidän jokaisen panoksesta työhön. Sitoutuminen kulkee käsi kädessä inspiroitumisen kanssa. Aikaisemmin olemme tiiminä kamppailleet sitoutumisen kanssa todella paljon. Porkkana ei auta, jos porkkana on väärä. Toisaalta kepit ja porkkanat ovat myös huonoja motivaatiokeinoja, sillä niitä hyödyntäessä huomio on monesti palkinnossa tai vältettävissä rangaistuksissa. Olemme etsineet sisäistä motivaatiota. Ja paljon. Sisäisesti motivoitunut panostaa itse tekemiseen, oma-aloitteisesti ja samalla antaa itsestään koko tiimille enemmän. Tähän me tiiminä kriisien keskeltä heräsimme.  

Kirjaa lukiessa oli ihanaa huokaista helpotuksesta. Ihanaa, vaikka kellään meistä ei ole ollut noiden Hohkeen kriisipalavereiden aikaan hajuakaan tästä kyseisestä Petteri Kilpisen (2017) kirjasta Inspiroitunut, olemme me tehneet ihan oikeita linjauksia ja päätöksiä! Toki näin on voinut olettaakin, sillä voitimme kriisit ja tulokset sekä muutos alkoi näkyä. Yllätyin kuitenkin, että ollaan käyty ihan sanatarkalleen samoja keskusteluja, kuin mitä kirjassa esiteltiin. Nimittäin: motivaatiotakin voi johtaa ja sille voidaan luoda edellytyksiä. Vaikka olemme todenneetkin että se on hyvin hankalaa, se on silti mahdollista. “Tärkeimpiä keinoja ovat jatkuva ja laadukas vuoropuhelu, palautteen antaminen sekä työn merkityksen korostaminen.” (Kilpinen 2017, 38.)  

Tänä syksynä asetimme meille 3+1 selkeää päätavoitetta, jota kohti menemme tiiminä. Liiketoiminnallinen tavoite, oppimistavoite, verkostoihin liittyvä tavoite sekä tiimiin ja yhteisöön liittyvä tavoite. Jory loi tavoitteille suunnitelmalliset mittarit, joiden avulla pystymme seuraamaan tavoitteiden toteutumista. Mittarointi on asia, joka meiltä on puuttunut aikaisemmin. Tai sitten mittareita on ollut, mutta niitä on unohdettu seurata. Päätimme yhdessä, että tähän panostamme jatkossa isommin. Jos numerot ja tavoitteet ovat epäselviä, näkyy se negatiivisesti ja passiivisesti tiimihengessä.  

“Parhaat työtulokset eivät synny huikeista yksilösuorituksista, vaan siitä, että motivoituneet ihmiset pelaavat täydellisesti yhteen”, kirjoittaa Kilpinen (2017, 88.) Siksi me olemme tiimi. Tärkeintä tiimityöskentelyssä ja sen toimimisessa on varmasti se, että jokainen löytää paikan, jossa kokee olevansa vahvimmillaan. Paikan, jossa on mukava olla. Paikan, jossa on valmis tekemään kaikkensa yhteisen tavoitteen puolesta. Paikan, jossa ymmärtää tiimin merkityksen. Paikan, jota rakastaa pelata ja paikan, jossa ymmärtää, että tiimi menee yksilön edelle. Paikan, jossa on löytänyt yksilön ja tiimin roolien välille tasapainon.  

Hohke koostuu monesta erilaisesta persoonasta. Meissä on toimintaorientoituneita loppuunsaattajia ja toimeenpanijoita. Ihmisorientoituneita tiimityöskentelijöitä sekä ajatteluorientoituneita loogisia ajattelijoita. Teimme tänä syksynä uudelleen Belbinin tiimiroolitestit. Kolme vahvinta tulostani olivat toimeenpanija (16), tiimityöntekijä (26) ja loppuunsaattaja (11). Meitä on monta, vaikkei ei enää ihan niin montaa kuin tiimimme alkutaipaleella 1,5 vuotta sitten. Ja meitä on moneen junaan, silti toimimme aika pirun hyvin yhteen hiileen. Oikea määrä erilaisuutta on monissa tiimeissä kaivattu menestyksen hyppynen.  

Kirjassa Inspiroitunut (Kilpinen 2017), oli lukujen välissä otsikoitu osio nimeltään “ajattelemisen aihetta”. Osiossa oli muutama kysymys, joita jokaisen olisi hyvä pohtia mielessään ja ehkä jopa ääneeni. Poimin tähän alle muutamat kysymykset, jotka resonoivat minussa eniten.  

  • Mikä on sinun ainutlaatuinen vahvuutesi, jolla erotut muista? Entä muiden tiimiläisten? 
  • Miten strategiaan voi luoda tunnetta ja tarinoita? 
  • Jaammeko tiiminä menestykset ja tappiot aina yhdessä? Miten voisimme kehittää, jotta kokemukset olisivat vielä enemmän yhteisiä? 
  • Pysähdynkö riittävän usein miettimään keskittyneesti, rakentavasti ja tehokkaasti?  
  • Mitä tarinaa kerrot itsellesi omista mahdollisuuksistasi? Entä yrityksesi mahdollisuuksista? 
  • Uskallatko mennä uusille oppimisalueille, vaikka joutuisit kokemaan rajallisuutta, epävarmuutta ja epäonnistumista? 

Mikä siinä onkin, että uusi pelottaa aina niin vietävästi. Askel tuntemattomaan. Uudet projektit, uusi rooli tiimissä tai yhteisössä. Uusiin, entistä isompiin saappaisiin hyppääminen. Epävarmuuden ja rajallisuuden tunteet kuuluvat asiaan. Vain niiden kautta mahdollistaa itselleen kasvun ja tilan saavuttaa uutta, ehkä myös jotain suurta. Kehotetaan toisia kurottamaan aina hiukan korkeammalle. Monesti toisen on helpompi nähdä kaverin potentiaali, kuin kaverin itse. Toisen valaessa uskoa kaveriin, voi kaverikin antaa omalle pienen pienelle uskon kipinälleen mahdollisuuden roihuta kunnolla.  

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

1 Kommentti

  1. Elisa Häkkinen

    Tää on kyllä tosi hyvää tekstiä! Uusien pelottavien asioitten kohtaaminen varsinkin kolahti

Lähetä kommentti