Jani Niipola

Viime vuonna julkaistu kirja Viha rakkaus Makia, tiivistää yhtiin kansiin Makian koko tarinan sen perustajien kertomana. Kirja on kirjoitettu Makian 20 vuotisen taipaleen kunniaksi. Makia on Suomen muotialan isoimpia brändejä ja kokenut matkan varrella monia muutoksia. Päällimmäisenä kypsyminen puhdasverisestä street wear merkistä ajattomaan ja kestävään muotiin. 

Makian tarinassa korostuu vaatebisneksen skaalautumisen vaikeus ja älytön investointien tarve. Toimivan, sitoutuneen ja tehokkaan tiimin muodostaminen on myös Makian kohdalla ollut merkittävin yksittäinen menestystekijä, mutta myös yksi suurimmista haasteista. 

Kannanotto.

Kirjaa oli mukava kuunnella ja pidän todella paljon vahvoista brändeistä. Brändit vetoavat minuun ja jos tykästyn jonkun firman tuotteisiin, niin fanitan todella vahvasti kyseistä brändiä. Makia puhuu itsestään brändinä, josta jokaisella on joku mielipide. ”Katumuodin messiaat”, ”suomalaisen vaatealan vastuuttomat kapinalliset”. 

Oma mielipiteeni on tietenkin vain yksi mielipide ja varmasti hyvin kapea sellainen, eikä myöskään sellaisenaan käy faktasta.

Makia on ilmestynyt tietoisuuteeni, joskus 2010-luvun alkupäässä ja pidin silloin nimeä hauskana. Olin nuorempana todella kiinnostunut laskettelubrändeistä ja kirjassakin monesti mainittavat Burton, Volcom, Etnies ja muut vastaavat oli minulle todella tuttuja. Makia on varmasti mieltänyt itsensä street wear brändiksi ja perustajilla, Joni Malmilla ja Jussi Oksasella, on ammattilaislumilautailijoina ollut varmasti hyvä käsitys street wearista ja lumilautaskenestä. 

Jotenkin Makia on kuitenkin toteuttanut brändiä alusta asti suomalaisesti kehnolla tavalla ja ollut koko olemassaolonsa aikana ollut kuin spaghetti bolognese ilman sitä bolognesea. Pelkästään pasta al dente. Brändi ja ahneus on yksi syistä, miksi Makian Amerikan valloitus ei onnistunut. Jos tuote on erinomainen ja brändi hyvä niin suosiota, kyllä tulee. Brändi on valitettvasti ollut aina aivan todella tylsä. Firma on kohdannut mediassa arvostelua ja moni on toimintaan polttanut päreensä, mutta en usko Makian herättävän yhtään kenessäkään mitään mielipidettä, paitsi silloin kun firma tekee jotain, mikä on ensinnäkin laitonta ja toiseksi tyhmää. Tästä ensimmäisenä esimerkkinä Merenkävijät ry:n logon hävytön kopiointi, sekä muut plagiointiepäilyt. 

Makia valmistaa hyvännäköisiä ja mielestäni myös laadukkaita vaatteita. Toki kirjassa mainitut laatuongelmat sai minut huokaisemaan helpotuksesta, että brändi ei vielä vuonna 2011 ollut suuren yleisön tietoisuudessa. Nykyään Makia on kasvanut brändinä minimalistiseen suuntaan ja tavoitteena on myydä valistuneille kuluttajille pitkäikäisiä ja ajattomia vaatteita. Korkea laatu ja minimalistisuus usein takaavat pitkäikäisyyttä, sekä hyvää asiakasjatkumoa, jossa asiakas ostaa usein. Makia ei ole kuitenkaan onnistut luomaan samanlaisia ikoneita, kuten Marimekko kuoseistaan tai R-Collection anorakeistaan. Makia hakee suomalaisella muotitaivaalla jatkuvasti omaa paikkaansa ja tämä tuo tietenkin hyviäkin asioita mukaan. Vahvin osuus Makiasta ovat jatkuvat brändiyhteistyöt, jotka ovat saaneet innoituksensa kalifornialaisesta Supreme street wear brändistä. Makia on toteuttanut yhteistöitä vaatebrändille erikoisten kumppanien, kuten Koffin, Lidlin, Abloyn ja Instagram hahmo PieruPerseen kanssa. Tunnetuin yhteistyömallisto on varmasti Makian Muumimallistot, joiden suosio tuli omistajille todellisena yllätyksenä. Omien sanojensa mukaan he olivat aliarvioineet täysin Muumi-brändin.

Makiassa on siis myös osia, joista todella pidän. Yhteistyöt ovat osa street wear kulttuuria ja niissä Makia on Suomessa tiennäyttäjä. Kollaboraatiot tuovat Makialle vuotuisesta liikevaihdosta noin 5%, mutta niiden tekeminen kannattaa, sillä ostopolku on luotu siten, että asiakas valuu yhteistyön kautta perusmalliston pariin. Laatu ja brändi siis esitellään asiakkaalle spesiaalituotteen kautta. Yhteistyöt ylittävät herkemmin myös uutiskynnyksen ja niiden kautta saadaan yhteistyökumppanin yleisöä Makian pariin.

Yhteistyömallista esimerkiksi meidän Happy Second voisi ottaa mallia ja miettiä, mitkä toimijat Jyväskylässä olisivat sellaisia, joihin meidän brändiä kannattaisi lähteä viemään. Ensi vuonna keskitymme verkkokaupan rakentamiseen uudella tavalla, joten yhteistöitä voi löytyä, myös paikallismarkkinan ulkopuolelta. Happy Card oli hyvä idea, mutta se ei tuottanut myyjäasiakkaillemme merkittävää lisäarvoa, enkä usko, että kortti oli myyjille olennainen osa ostopäätöstä.

Verkostot.

Makian koko taivalta määrittää äärettömän tehokas verkostojen hyödyntäminen. Perustajajäsenet Malmi ja Oksanen olivat Suomen suurimpia ammattilaislumilautailijoita ja koko ammattilautailun edelleäkävijöitä, joten heillä molemmilla oli älyttömän kovia yhteyksiä. Myös muilla Makian johdon jäsenillä oli julkisuudesta tuttuja kaverin kavereita, joita käytettiin hyödyksi niin hyvin kuin mahdollista. Seedaus tarkoittaa brändin tuotteiden lähettämistä julkisuudesta tunnetuille henkilöille, jotka sitten toivon mukaan käyttävät näitä tuotteita ja levittävät sanomaa.

Nykyään sosiaalinen media on tietenkin muuttanut kyseistä markkinointikeinoa kaupallisempaan suuntaan. Street wearissa seedauksella oli suuri merkitys. Kun jonkun tietyn merkin vaatteita käytettiin lumilauta- ja skeittivideoissa tai -tapahtumissa istutettiin nuorien katsojien mieliin kuvaa brändeistä, joita ammattilaiset käyttävät. Tämä tuo tietenkin tunnettuutta ja kasvavaa mielenkiintoa. Makia hyödynsi seedausta myös muualla kuin street wearissa. Suurin seedaus Makian historiassa on mitä luultavimmin Kimi Räikkönen. Yhteistyö Kimin kanssa toi mediahuomiota maailmalla ja maailman tunnetuin suomalainen teki kaiken tämän ilmaiseksi. 

Tiimiakatemian tärkeimpiä oppeja on verkostojen hyödyntäminen ja paras esimerkki mielestäni niiden tehokkaasta hyödyntämisestä on Hietalan & Takkula duon Johtamista ja Kahvia podcast, jossa kävi vierailemassa varmasti Suomen parhaimpia vieraita, joita johtamisaiheisessa podcastissa voi käydä. Verkostojen hyödyntäminen on monesti vaikeaa, sillä harvoin ymmärrämme omien jo olemassaolevien verkostojen vaikuttavuutta. Usein myös rohkeus tulee vastaan tai ei vaan kehdata tuhlata toisten aikaa. Huijarisyndrooma. Apua pitää rohkeasti pyytää ja uusia ihmisiä täytyy tavata.

Tunnettuus rahaksi.

Makia on siis ollut tuotesijoittelussa ja vaikuttajamarkkinoinnissa edelläkävijänä, mutta on joutunut sittemmin miettimään seedaus strategiaansa uudelleen ja toteuttaa nykyään hillitympää vaikuttajamarkkinointia. Jos brändi vaikuttaa siltä, että ilmaiskappaleita on jaossa joka toisella suomalaisella julkimolla, voi se halventaa brändiä. Näin kävi myös Räikkösen kanssa. Kimiä varten luotiin omat verkkosivut, jossa oli mysteerinen viesti ja video Kimistä, jonka paluusta F1 sarjaan oli huhuiltu, mutta varmuutta ei vielä ollut. Verkkoliikennettä generoitiin sairaita määriä, mutta yleinen konsensus keskusteluissa tempauksesta oli, että Kimi on tehnyt jonkun halpavaatemerkin kanssa mainoksen. Tunnettuutta oli, mutta sitä ei osattu muuttaa rahaksi. Piti muuttaa lähestymistapaa.

Tiimiakatemian markkinointia ajatellen seedaus on yksi tärkeimmistä työkaluista, sillä iso osa meidän hakijoista ja tiimiyrittäjistä ylipäätänsä tulee suosittelun kautta. Kulttuuri vaikuttaa suuresti siihen, mitä tiimiyrittäjät puhuvat itse ulospäin koko organisaatiosta. Monesti meistä puhutaan lahkona tai kulttina, mutta kun kyseessä on valtavirrasta todella poikkeava tapa toteuttaa asioita niin koko ”aatteen” olemassaolo vaatii vahvaa yhtenäistä suuntaa ja näkemystä. Kun pohdimme päässämme kulttien värväysprosesseja, niin mielessä pyörii mormonien kaltaiset henkilöt kiertämässä kaupunkia etsimässä uusia uhreja. Valtaosa ihmisistä ei ymmärrä kulttien käännytystyötä lainkaan. Käännytystyön tavoitteena ei ole värvätä kulttiin uusia ihmisiä, vaan sitouttaa yhä vahvemmin jo kultissa olevia ihmisiä. Meidän tapauksessa tämä tarkoittaa yhteisen kulttuurin ja Tiimiakatemian ydinviestien vahvistamista siten, että ulospäin suuntautuva puskaradiometeli on selkeää, positiivista ja kiinnostusta herättävää. 

Jokaisen Tiimiakatemialaisen täytyy tuntea erilaisuutta muihin opiskelijoihin nähden, mutta suurta yhteenkuuluvuutta meidän yhteisöön, vahvoja onnistumisen tunteita itsensä ja muiden puolesta sekä jykevää auttamisen ilmapiiriä.

Wiljami Jokela.