Paras on mentaalivalmentaja Erik Bertrandin kertomus siitä, miten kenestä vaan meistä voi tulla paras. Bertrand reflektoi kirjassaan omien ja elämänsä varrella vastaantulevien ihmisten kokemuksien pohjalta tulleita esimerkkejä erilaisista haasteita, jotka arkielämässämme estävät meitä pääsemästä kohti haluamaamme. 

Konkreettiset tavoitteet luovat toivoa. Kun mietin haluavani olla joskus markkinointijohtaja, kuulosta tuo lause päässäni erittäin absurdilta tällä hetkellä. Tiedostan, että minun tulee tehdä älyttömästi töitä pystyäkseni pääsemään haluamaani. Perfektionisti piirteeni kilpailee voimakkaasti sen asian kanssa, milloin tiedän olevani valmis tai koen uskaltautuvani ottamaan koppia uusista haasteita. Se hämärtää kykyäni reflektoida itseäni ja osaamistani. Lause:’’ Johanna markkinointijohtajana’’, tuo kuitenkin minulle pienen sykähdyksen toivoa tavoitteeseen pääsemisestäni.  Jos et ole varma tavoitteestasi, ei sinulla varmastikaan ole edes intohimoa laittaa itseäsi likoon tavoitteeseen pääsemiseksi. Kehitys ja kehittyminen on kiinni siitä, että haluaa oppia ja kehittää itseään jatkuvasti. Kun uskot omaan tekemiseesi, luot samalla toivoa siitä, että pystyt mihin vain. Kyse on päätöksestä, mitä minä haluan?

Bertrand puhuu kirjassaan itsensä tarkkailemista laatikon ulkopuolelta. Mitä paremmin osaamme reflektoida toimintaamme, sitä paremmin osaamme tunnistaa epäkohtamme. Jokainen tunnistaa itsestään epäkohtia ja suurin osa meistä myös tietää mitä pitäisi tehdä, jotta nuo epäkohdat saataisiin muutettua voitoksi. Ihmiset ohjautuvat kuitenkin usein valitsemaan sen helpoimman ja mukavimman tien lähteä saavuttamaan unelmiaan. Niinhän se on, tunteet voittaa aina järjen. Pystyäksemme voittamaan mukavuudenhalun, tulee meillä osata perustella itsellemme, miksi haluemme juuri tiettyä muutosta elämäämme. Mikä merkitys on sillä, että menen tänään ajoissa nukkumaa puhelimen räpläämisen sijaan tai herään huomenna uuteen päivään virkeänä kovan väsymyksen sijaan? Tai treenaan niin, että kipu valtaa kehoni kehittyäkseni pelkän salilla istuskelun sijaan. Jotta voimme kehittyä meidän tulee osata muuttaa ajatusmaailmaamme niin, että se palvelee mahdollisimman hyvin tavoitettamme. Meidän tulee osata myös kysyä itseltämme ne oikeat kysymykset, joiden avulla voimme päästä kohti tavoitettamme. 

Se voittaa, joka uskaltaa. Päätös on aina prosessi. Jos haluat jotain, älä annan kenenkään estää sinua saavuttamista sitä. Tehdessämme päätöksiä, emme voi koskaan tietää lopputulosta. Perustaessamme yritystä, emme voi varmaksi sanoa onko yrityksemme vuoden päästä pystyssä vai konkurssissa. Tieto päätöksestä ei yksinään saa muutosta aikaa. Kyllähän meistä kaikki tietää, että tupakka tappaa, mutta silti suuri osa suomalaisistakin polttaa sitä. Luotan usein asioissa intuitioon. Mitä vanhempi tunne on, sitä helpompi päätös on tehdä. Henkisen valmentajan tehtävä on herättää ihmisessä tunteita. Yksi keinoista on provosoivien kysymysien esittäminen. Mitä enemmän kysymys osuu kuulijaa, sitä enemmän se aiheuttaa kuulijassa tunnetta. Kysymykset toimivat usein myös motivaation lähteenä. Päätökset vaativat myös rohkeutta polttaa siltoja takanaan ja tekemään uhrauksia menestyäkseen. Normaalista päivätyöstä yrittäjäksi siirtyvä ottaa aina ison taloudellisen riskin, sillä päätös yrittäjänurasta ei takaan varmaa toimeentuloa. 

Jim Ryan: ’’Motivaatio saa aloittamaan, oikeat tavat jatkamaan’’. Mikä sinua motivoi? Vakavarainen ihminen on yleensä tyytyväinen omaan elintilaansa, koska mahdollista rahan puutetta ei ole. Rahallisesti vaatimattomammissa oloissa kasvaneelle taas pienikin ansaittu  rahasumma voi olla erittäin merkityksellinen. Konkreettisesti siis pienikin ansaittu rahasumma on suurempi motivaation lähde vaatimattomammissa rahaoloissa kasvaneelle kuin vakavaraiselle. Voidaan puhua, että motivaatio ruokkii motivaatiota. Kun vähävarainen ansaitsee pienen summan, iskee motivaatio tienata aina lisää ja lisää. Kyse on tunteesta, mielihyvästä. Kyse ei ole sattumasta, vaan tunteesta kun tietää onnistuneen jossain ponnistelujen ansioista. Mielihyvä ajaa meitä aina eteenpäin. Se ei ole lottovoitto, vaan tunne siitä, että olemme omalla toiminnallamme ansainneet lottomiljoonan. 

Mullistavat kokemukset muuttavat asioita eri perspektiiviin. Kun läheinen kuolee, sairastumme tai … arvotamme maailmamme hyvin eri tavoin kuin ennen. Muutos saa meidät usein miettimään omaa elämäämme arvojemme pohjalta. Olisinko voinut tehdä jonkin asian toisin?  Usein myös  mietitään sitä mitä tein, harvoin sitä mitä jätit tekemättä. Asioita pidetään usein itsestään selvyytenä. Bertrand nostaa kirjassaan esiin 40.ikävuoden kriisin, jolloin ihmiset kokevat keskimäärin vähemmän onnellisuuden tunnetta. Tällöin tarkkaillaan elämää sen keskivaiheilta. Suurimmalla osalla on omia  lapsia ja omien vanhempien ikääntyminen saa aikaan tunteen elämän rajallisuudesta. Aletaan miettimään sitä, mitä haluan ennen kuolemaani vielä saavuttaa. Tämä on kuitenkin mielestäni erittäin väärä perspektiivi tutkia elämää. Mietin usein sitä, miten nopeasti aika menee, olenko tehnyt tarpeeksi, elänkö tällä hetkellä juuri sellaista elämää mitä haluan elää,  olenko tehnyt kaikkeni löytääkseni oman juttuni?  Haluan elää jokaista päivää kuin viimeistäni. Mitä järkeä on elää jos ei uskalla toteuttaa itseään? 

Mikä on pahinta mitä sinulle voi tapahtua? Pelko on yksi suurimmista syistä lähteä haastamaan itseä epämukavuusalueelle. Mitä pelko todellisuudessa on? Jokainen meistä määrittä pelon eri sanoin ja esimerkein. Loppupelissä pelko on kuitenkin vain puhdas kuvitelma. Jokainen meistä pelkää jotakin. Pelko esiintyy ihmisissä eri tavoin. Se voi saattaa meitä näyttämään parhaat puolemme paineen alla tai pahimmassa tapauksessa lamaannuttaa täysin. Elämme suomessa hyvin turvallisissa olosuhteissa ja todellisen pelon uhka pieni. Ihmisen mentaalinen puoli on yhtälailla muokattavissa kuin fyysinen puoli. Suurin taito lähteä käsittelemään pelkoa, on tunnistaa mistä pelko johtuu. Usein myös pelon kohtaaminen turvallisessa ympäristössä voi muuttaa mielikuvan positiiviseksi. 

Olemme avaimia omaan elämäämme.  Kukaan ei tule ottamaan meitä kädestä kiinni ja ohjaamaan suoraan maaliin. Tavoitteisiin pääseminen on parhaimmillaan mukavuusalueella hengailemista mutta vaatii myös epämukavuusalueille astumista. Me itse tiedostamme kestävämme tietyn verran, meidän äitimme tiedostaa meidän pystyvän tiettyyn, mutta loppupelissä pystymme paljon enempään mitä voimme uskoakaan. Voimme elää paremmin, menestyä paremmin ja tehdä elämästämme täyteläisempää. Tämä kaikki riippuu tekemistämme valinnoista. Mitä paremmin pystymme tarkkailemaan toimintaamme kehän ulkopuolelta, sitä paremmin pystymme havainnoimaan kehityskohteemme ja astumaan askel askeleelta kohti tavoitettamme tekemiemme muutoksien myötä.