Verottaja elämän kumppanina kehdosta hautaan

Kirjan alkusanoissa sanotaan, että kirja ei sovi masentuneisuuteen taipuvaisille! Ymmärrän tämän hyvin, koska kun kirjaa lukee eteenpäin alkaa siinä väkisinkin tulla vihan, surun ja epätoivon tunteita. Vähän jopa masennuskin alkaa painaa kirjaa luettaessa. Tieto on todella herättävää, mistä kaikesta meitä oikeasti verotetaan.

Aloitetaan ensimmäiseksi aiheeksi palkkaneuvotteluista. Se kertoo, että palkka nousee työntekijällä ja verot nousevat työnantajalle. Eli toisen sanoen neuvotellaan, kuinka paljon tulee todellisuudessa veroja maksamaan kumminkin puolin.

Aloin itse tarkastelemaan omaa palkkanauhaa ja mietin, miten voisin verojen maksuja vähentää. Todellisuus ainoa mistä voin nipistää veroja on eroamalla kirkosta. Toinen vaihtoehto on tienata vähemmän, milloin veroja ei tarvitse niin paljon maksaa.

Yhteiskuntamme on ahdattu tukehtumaan veroihin. Yhteiskunnan ylläpito on muuttunut niin kalliiksi, että verottajasta on tullut lähin omaisemme miltei kaikissa elämän vaiheissamme ja tilanteissa.

Puhutaan, että työttömyys korvaus on ”ilmaista rahaa”, mutta onko sitä todellisuudessa? Eikä se kumminkin kerry veroista, sekin raha? Pääosin kansalaisten maksamista veroista, sekä yritysten veroista. Nykyään tuntuu, että lisätään veroja tai korotetaan niitä entisestään.

Suomen kansalaisilta peritään monenlaisia veroja ja maksuja. Kirja kumminkin keskittyy tulo- ja kulutusveroihin sekä käydään työnantajanmaksuihin. Käsitellään myös perintö- ja lahjaveroa.

Kirja antaa vastauksia, miten verotus vaikuttaa ihmisen talouteen kokonaisuudessa ja elämän eri vaiheissa. Ihmiset jakaantuvat tuloverotuksessa kolmeen kategoriaan.

PVK = Perusverotetut kansalaiset

Yhteistä näille on tulojen pienuus tai niiden puuttuminen kokonaan. Pitkäaikainen sairaus tai jatkunut työttömyys. PVK – kansalaiset maksavat lähinnä vain kulutusveroja noin 15%-25% tuloistaan. Tämä katekoria ei kerrytä eläkevaroja, mutta aiheuttavat kyllä huolto- ja eläkevastuita. Verokanta on 30 % kunne ylittää 30 000€ tulokannan.

RVK = Runsaasti verotettavat kansalaiset

Runsaasti verotettavat kansalaisryhmät koostuvat valtaosin työtuloja saavista henkilöistä, jotka kuluttavat pääosan tuloistaan. RVK kuluttaa koko palkkansa, hänen 50:nettopalkastan menee kulutusverojen kautta yhteiskunnan kustannuksiin 25% . Tämä luokka maksaa eniten yhteiskunnan ylläpito kustannuksista.

HVK = Himoverotut kansalaiset

Kun asiakkaan maksamansa työpanoksensa on 124, jää arvolisäveron jälkeen palkkauskustanniksiin 100. Työnantaja ja sosiaalimaksujen jälkeen jää bruttona 80, josta julkisija tuloveroja menee 40. Analyysi osoitti, ettei verotus ole kovin kannustava. Kuka eniten tienaa sitä eniten verotetaan.

Nykypäivän urapolku on muuttunut niin, ettei enää työnteolla pelkästään pysty rikastumaan. Nykypäivänä leivotaan kymmeniä tuhansia ylioppilaita ja kilpailu on kiristynyt nuorilla, aiemmista laiminlyönneistä joutuu maksamaan kovemman hinnan. Poikkeuksia on sääntöön esim. pelialalla ei kysytä meriittejä, vaan rohkeutta, luovuutta ja koodaaja kykyjä.

Yhteiskunnassa kyllä huomaa muutoksen selkeästi myös työalalla, nykyään tarvitaan siivoojaksi paperit, mikä on mielestäni sellainen taito minkä voi kotona oppia kotona, jos vain nyt pelkistetään asia ilman sen syvemmin siihen puuttumista.

Nykyään pitää olla työkokemusta ja näyttöä, joka paikkaan kymmeniä erilaisia rekrytointi sivuja, jotka ei mielestäni ole hakija ystävällisiä sivuja. Omalla kohdallani kun hain töitä laitoin enimmäkseen sellaisiin paikkoihin hakemuksia, missä oli vain sähköposti osoite ja sainkin silleen lähetettyä monta hakemusta, josta aina 1-3 yritystä otti yhteyttä.

Verotuksen tarve bruttokansantuotteesta on lähes puolet, mutta käytännössä niiden osuus on suurempi. Verotuksen tarve olisi nykyisillä hyvinvointivaltion kriteereillä 60 prosenttia ja pian kenties 70 prosentin tasolla bruttokansantuotteesta. Kun verotuksella ei kyetty kattamaan kaikkia menoja, suomi on turvautunut lainan ottoon. Valtion lainan määrä on kasvanut huimasti, mutta myös kunnat ja yksityiset ihmiset ovat velkaantuneet nopeasti.

Kaikki tietävät, ettei nykymenoa voi jatkua. Mutta tietävätkö sittenkään? Onko kansan tarpeeksi valistunutta? Jos kansalaiset, että päättäjät eivät ole täysin selvillä siitä, missä mennään, on tilanne huolestuttavaa. Sitten on varauduttava siihen, että nykymeno jatkuu.

Puhutaanpa hetki yrittäjyydestä. Millaista yrittäminen on Suomessa? Voiko sitä havainnollistaa? Miten verottaja suhtautuu yritystoimintaan? Onko se yrityksen kimpussa kun herhiläinen tai niin kuin muinaisen valtakunnan ahne verottaja, joka vei ahneuksissaan kalastajalta veneen ja kalat ja verot loppuivatkin seinään. Ottaako nykyajan verottaja huomioon yrityksen toimintamahdollisuudet ja ymmärtääkö se, että tyhjästä on paha nyhjäistä.

Jos ei verottaja hyödy tyhjistä taskuista, ei niistä yrittäjäkään paljon kostu. Sitä paitsi yrittäjän osuus voi olla puhdas nolla, mutta verottaja napsii myynnistä 60-70 prosenttia ottamalla osansa joka välillä.

Arvolisäverotuksen – läpikulkuerä vai työllisyyskustannus? Arvolisäverotuksen taso vaihtelee erimaissa ja vaikuttaa eri tavoin työllistämiskustannuksiin. Tärkeintä on kumminkin huomata, että työnantaja ei voi suhtautua arvolisäveroon immuunisti. Ei hän voi ajatella, että asiakas suostuu maksamaan arvolisäveron. Hänen on kyettävä lisäämään vero hintoihin ja keräämään ALV-eurotkin voidakseen tilittää ne yhteiskunnalle.

Arvolisäveri ja mitä ensimmäiseksi tulee mieleen, että akatemian alussa niistä ei ymmärtänyt paljoakaan. Meneekö ne sen summan päälle, mitä asiakkaalta pyytää vai tuleeko ne sen summan päälle, mitä asiakkaalta pyytää. Kitakoneen kanssa, mietin tätä todella paljon ja alussa sanoin, että kuuluu 20€ lopulta muutin sitä ettei kuulunutkaan arvolisävero laitetaan siihen summan päälle. Kerrankos sitä opettelee, nyt vaan huumorilla sitä muistelee.

Itsensä työllistäjät ja muut pienyrittäjät on pidettävä mielessä arvolisävero esimerkkinä kampaajat. Kun he laskuttavat asiakkaitaan, sillä yhtäkkinen hintojen korotus voi harventaa asiakkaiden käyntivälejä. Ennen on ollut alempi ALV- ryhmä kanta palveluammateissa palveli paremmin, mutta lopulta kaikki liitettiin arvolisäkantaan, mikä tarkoitti osalle sitä, että ei ollut vain enää tehdä töitä ei kannattavasti.

Kun olemme saaneet verotuksen merkityksen käsiteltyä, on hyvä puhua testamentista ja avioehdosta. Suositeltavaa on, että nuoret tekisivät testamentin, koska sillä saattaa olla isokin merkitys vielä kun lapsia ei ole vielä. Testamentin voi uusia vaikka päivittäin, tai elämän tilanteen muuttuessa. Testamentti on vain teoriaa, mutta niin on myös kaikki ”vakuutuksetkin”.

Pitkän päälle testamentissa on hyvä lisätä lause, jonka mukaan testamentin saajalla on halutessaan oikeus osittain tai kokonaan ottaa testamentilla saamansa omaisuus vastaan käyttöoikesutestamenttina. Näin voi varmistaa, että omilta lapsiltaan aikanaan voi antaa perinnön mennä kokonaan tai osittain omille lapsilleen.

Jokaiseen osaan sovelletaan progressiivista perintäveroasteikkoa erikseen eli jokainen maksaa omat veronsa siitä, mitä saa. Näin päästään aloittamaan nollasta monta kertaa. Eri asia olisi, jos perintövero kohdistuisi jäämistöön. Sellaisen veronperään ovat jotkut asiantuntijat haikailleet.

Omalla kohdalla tuo testamentti olisikin hyvin ajankohtainen, kun koko ajan sitä omaisuutta kerää niin olisi ehkä selkeämpää, jos aika jättää olisi valmiina testamentti, minkä mukaan mennään. Verosuunnittelu pitää tähänkin kuvaan näköjään alkaa tekemään.

Projektittomista Sawake Osk.

Carolina Tuomikorpi