Kuuntelin Kahnemanin teoksen nopeasta ja hitaasta ajattelusta äänikirjana.
Kirjassa esitettiin, että ihmisillä on olemassa kahdenlaisia ajattelumenetelmiä, nopeita ja intuitiivisia sekä hitaampia ja harkittuja. Siinä mielessä nimi kertoo melko pitkälti kirjan sisällön teemasta. Tästä huolimatta koin lukuisia oivalluksia tätä kuunnellessa. Tämän reflektion aikana kutsun tätä nopeampaa vaistonvaraista ajatusprosessia nimellä S1 (nopea), ja harkitumpaa loogista ajattelua nimellä S2 (hidas).

Systeemit 1 & 2

Nämä termit ja niiden käytännön toiminnat olivat aiemmin minulle jo tuttuja, mutta tämän kuuntelun ohella se on syventynyt. Koen, että tämän S1 ajattelutavan osuus kaikista ajatusprosesseistani muuttuu melko runsaasti. Se taitaa olla luonnollista. Ainoa ongelma ilmenee, kun sitä esiintyy silloin, kun sitä ei mielellään tarvittaisi, tai kun sitä ei ilmene, vaikka pitäisi.

Tämän teoriatiedon perusteella on mielestäni hyvä lähteä analysoimaan omia käytöstapoja liittyen näihin ajatussysteemeihin. S1 ajattelutapaa parhaiten on kuvailtu maila/pallo-kokeella:
Maila ja pallo maksavat yhteensä 1,10 €.
Maila maksaa euron enemmän, kuin pallo. Paljonko maksaa pallo?
No ensimmäisenähän sitä ajattelee, että maila maksaa euron, mutta se on väärin tietenkin.
Tuttu päättelytehtävä, mutta se kuvaannollistaa mainiosti tämän hätäilevän S1:n vaikutusta. S2, kun otetaan vireille, huomataan pallon hinnaksi 0,05 €. Näillä vastaavanlaisilla esimerkeillä kirjan pointeista sai mainiosti kiinni.
Ongelma on siinä, miten pystyisimme määrittelemään tarkemmin, milloin mitäkin ajattelutapaa käyttää. Merkittävän asian huomasin näiden systeemien yhteydestä muihin arkielämän asioihin. Esimerkiksi se, miten olo on rennompi ja luovuus on kurotettavampana, kun S1 on voimassa. Tällöin vaan ilmenee virheitä.

Nyt huomasin välittömästi, kun kirjoittelin tuota esimerkkiä paperille, että olin aluksi S1-tilassa ja tein heti virheen ja sekoitin mailan ja pallon virat esimerkissä. Hyppäsin (luultavasti) S2-tilaan ja aloin räpeltää esimerkkiä yksityiskohtaisemmin tarkastaen vielä toisen kerran. Ja nyt kirjoittaessa tätä itse reflektiota jälleen, huomaan luovuuden pulan, joka on luultavasti S2-tilan ansiota. Tai sitten olen vain särkenyt luovuuteni.

Vaikutus asioiden tuntemuksiin

Käytännössä koko kirjan ajan olin selvästi kartalla, milloin oli kyse kummastakin ajatteluprosessista. Tällainen käyttäytymispsykologia on hyvin mielenkiintoista. Pääsee näkemään, miten tyhmä itsekin on aina. Tärkeä asia, jonka huomasin, on ajatustemme heuristiikka. Ajatustemme oikotiet. Oikoteitä
on aina mukava käyttää, ne vaativat vähemmän energiaa aivoilta. Pohdin, että tähän saattaa vaikuttaa myös S1-tilan mukana tuleva rentous ja onnellisuus. Tiettyyn pisteeseen saakka ihminen on melko laiska. Laiskuus aiheuttaa tätä S2-tilan välttelyä, joka altistaa virheille.

Monesti tilastojakin tutkittaessa ihminen käyttää monenlaisia oikopolkuja. Kirjassa käytettiin esimerkkinä tällaista tapausta:
80 % kaikista takseista ovat punaisia, 20 % ovat keltaisia.
Tulee 5 punaista taksia peräkkäin vastaan, seuraava taksihan on melko varmasti jo keltainen?
Ei, todennäköisyys on silti vain 20 % periaatteessa. Ihminen unohtaa alustavan suhteellisuuden S1-tilan ansiosta.
Tämä on jo toisiksi viimeinen esimerkki. Mutta jälleen ihmisen nopeat ajattelutavat tekevät paljon oletuksia. Olen miettinyt tätä samaa ilmiötä uusiin ihmisiin tutustuessa. Jos ihminen vaikuttaa mahdottoman mukavalta ensimmäisen lyhyen keskustelun perusteella, alkaa minusta jälkeenpäin tuntua, että tämä olisi kokonaisuudessaankin erittäin mukava, vaikka minulla ei olisi mitään sen kummempia todisteita. Tämä ilmiö saa kyllä miettimään. Olenko tuominnut jotain kokemusta joskus liian ankarasti, vain ennakkoluuloisen S1-tilan takia? Automaattisesti olen alkanut kiinnittää tähän nyt huomiota.
Vielä yhtä tosielämän esimerkkiä olen huomannut tästä ihmisen äkkivaikutelmailmiöstä. Koronatapaukset ja kuolemat yms. Median ansiosta tuntuu, että koronan vaarallisuutta on kenties liioiteltu. Kuulostaa pahemmalta sanoa, että joka 130. koronaan sairastunut kuolee, kun jos sanottaisiin, että koronaan sairastuneista 0,75 % kuolee tautiin.

Kontrollointi

Kuinka tosiaan hallita näiden erisysteemien vallanjakoa? No, en tiedä. Vielä. Yksi lähtökohta on tiedostaa nämä asiat. Tästä kirjasta saaduilla muistiinpanoilla olen saanut talteen vaikka minkälaista tietoa aiheesta. Kirjasta tuli myös käytäntöön keino tai vinkki tähän S1-tilaan liittyen. Kun on iloinen mielentila, on ihminen silloin luovempi ja intuitiivisempi. Eli käytännössä luovuutta vaativat asiat jätän mielelläni hyvälle päivälle.