Kimi Räikkönen on varmasti yksi tunnetuimmista suomalaisista maailmassa. Hän on autourheilun kuninkuussarjan eniten kilpailuja ajanut kuljettaja ja maailmanmestari vuodelta 2007. Formula 1 on kaikkien mikroautoilla kilpailevien lasten ja myös vanhempien unelma, jopa fantasia. Siellä ajaa 20 maailman parasta kuljettajaa.

Formula 1 ei kuitenkaan ollut Räikkösen perheen mielessä, ehkä siksi, että he eivät edes uskaltaneet unelmoida siitä. Kaikki rahat menivät Kimin mikroautoharrastukseen. Oikeastaan se oli koko perheen harrastus, koska huoltotyöt ja korjaukset tehtiin itse. Kari Hotakainen on kirjassaan Tuntematon Kimi Räikkönen kuvaillut hyvin sen, miten Kimistä tuli Formula 1-legenda. Siihen vaikutti monet asiat, mutta päällimmäisenä minulle jäi mieleen lahjakkuus, koko perheen tuki ja panostus sekä verkostot. Formuloihin ei nimittäin pääse ajamaan ilman rahaa. Kimi ja hänen taustajoukkonsa tapasi oikeita ihmisiä ja Räikkönen onnistui rikkaiden ja lajin vaikutusvaltaisten ihmisten nähdessä. Se vei hänet lopulta ykkösiin.

Omasta elämästä, jos kaivan esimerkkejä verkostojen tärkeydestä ja hyödyntämisestä, niin mieleeni tulee 17-vuotias Pete, joka hamusi kesätöitä. Hain kiinteistöhuoltofirmaan, mutta olin liian nuori käyttämään koneita. Sain kuitenkin vuotta myöhemmin tietää, että firman toimitusjohtaja oli meidän perhetuttu ja tein uuden hakemuksen. Vastaus oli, että kaikki kausityöntekijät olivat jo palkattu. Soitin kuitenkin toimitusjohtajalla ja kerroin kuka olen ja hän palkkasi minut. Kyllä saattaa kuulostaa epäreilulta ja perseen nuolemiselta, mutta kykenin todistamaan hänelle kuinka ahkera ja kova duunari olin. Sen jälkeen en ole kesätöitä hakenut, koska firmasta on soitettu jo aikaisin keväällä, että pääsisimkö töihin.

Sama pätee Räikkösen tarinassa. Steve ja David Robertsonista tuli hänen managereitaan ja he värväsivät Räikkösen ensiksi formulatalli Sauberin testeihin ja sitä kautta Formula ykköseen. Jos olisi ilmennyt, että Räikkönen ei pärjää tai on liian huono niin ei hän siellä olisi kahtakymmentä vuotta ajanut. Hän oli ja on hyvä, mutta joskus sitä ei koskaan pääse omin voimin todistamaan. Tarvitaan, joku kenellä on valtaa tai joku, joka tuntee ihmisiä, joilla on valtaa.

Tiimiakatemiassa myös painotetaan verkostoitumista, joka on mielestäni erittäin tärkeää nykymaailmassa. Ilman verkostoja ei pääse mihinkään. Itse olen saanut tavata yrittäjiä ja menestyneitä ihmisiä. Varmaan siksi, että niitä on lähipiirissäni, mutta en ole myöskään pelännyt kysyä kavereideni vanhemmilta ja heidän tuttavilta neuvoja tai muuten vaan tarinoita yrittäjyydestä.

Verkostot ovat tärkeitä, mutta olen oppinut, että kaiken ytimessä on kuitenkin oma tekeminen. Kun tekeetyönsä hyvin, on taas yksi vakuutettu yritysjohtaja tai vaikutusvaltainen ihminen lisää verkostossa. Silloin on ovet auki maailmaan. Kirja opetti minulle tiivistetysti sen, että verkostoilla on valtava merkitys urakehityksessä, mutta ne eivät korvaa omaa lahjakkuutta, työmäärää ja omistautumista. Verkostot vain auttavat pääsemään pidemmälle uralla.