Naisena kaipaan saada inspiraatioita toisilta naisilta, ja sitä tämä kirja tosiaan saavutti. Kirjaa lukiessani en voinut kuin ihastella näiden 12 naisen saavutuksia sekä tarinoita. Menestys ei ole kenelläkään heistä tullut itsestään, vaan kovan työn tuloksena. Oli mielenkiintoista lukea, miten eri lähtökohdista naiset olivat lähteneet ja kuinka erilaiset, mutta kuitenkin samanlaiset heidän tarinansa olivat. 

Vaikka en halua rahan olevani ykkösasia elämässäni, koen oppineeni sen arvon kuitenkin nuoresta asti, niin kuin moni kirjan naisistakin. Olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että perheelläni ei ole ikinä ollut tiukkaa rahallisesti. Minulle ei kuitenkaan ole annettu rahaa suoraan käteen, vaan olen joutunut tekemään töitä sen eteen. Muistan esimerkiksi ala-asteikäisenä, kun halusin ensimmäisen järjestelmäkamerani, keräsin siihen monta kuukautta rahaa tekemällä ylimääräisiä kotitöitä. Olen kokenut, että tämä on saanut minut arvostamaan työntekoa sekä rahaa, kuitenkaan poistamatta aidosti merkityksellisiä asioita elämässä.

Kuitenkin pienempänä, vaikka ymmärsin rahan arvon, olin aika kova tuhlaamaan sitä. Jos tein töitä rahan eteen, tein myös yhtä lailla töitä tuhlatakseni sitä. Nykyään olen paljon säästäväisempi, sillä se tuo turvaa omavaraisessa elämisessä. Jos tulee yllättäviä kuluja, minulla pitäisi aina olla varaa maksaa ne. Käytän rahaa kuitenkin ”ylimääräiseen”, esimerkiksi ulkona syömiseen, vaatteisiin tai elämyksiin. Minusta on hyvä, ettei rahan käytöstä kuitenkaan ahdistu, mutta se on tasapainossa elämisen kanssa. Rahan ei pitäisi olla asia, mitä pelätään, vaan mistä voi nauttia.

Jokaisen kirjan naisen kohdalla oli mainintaa sijoittamisesta ja sen roolista vaurastumisessa. Olen pitkään ollut kiinnostunut aiheesta ja miettinyt sijoittamisen aloittamista, mutta se on valitettavasti vielä toistaiseksi jäänyt puheen tasolle. Säästämäni rahat seisovat pankkitililläni, jolloin niistä ei käytännössä ole minulle mitään hyötyä, kuin vasta silloin, kun käytän ne. Joka paikassa, niin kuin tässä kirjassakin, painotetaan siihen, että sijoittaminen olisi hyvä aloittaa nuorena, eikä rahasummien tarvitsisi olla alkuun suuria. Tämähän olisi minulle täydellistä. Mutta silti aloittaminen tuntuu aina mahdottoman suurelta esteeltä, koska vaikka olen aihetta opiskellut, on se käytännön tasolla kuitenkin niin kauan vierasta minulle, kunnes sen aloitan. Pelkään tekeväni virheitä sijoittaessani tai etten vain ymmärrä aiheesta tarpeeksi, vaikka kuinka siihen perehtyisin. Tähän varmasti auttaisi se, että kävisin esimerkiksi pankissa juttelemassa alan ammattilaisen kanssa ja aloittaisin sijoittamisen yhdessä hänen opastuksellaan. Siitä pienillä askelilla voisin lähteä kokeilemaan omia peliliikkeitäni sijoittamisen saralla ja tulla sitä kautta itsevarmemmaksi.

Eniten itseäni inspiroi kirjan naiset, jotka olivat lähteneet tavoittelemaan unelmaansa, joka oli tuntunut aluksi hurjalta ja mahdottomalta. Naiset, jotka tekevät työtä, jota rakastaa.
Haluaisin Tiimiakatemian jälkeen löytää sellaisen työn, jonka teosta voin aidosti nauttia. Minun ei tarvitse miettiä sitä niin, että tulisin vielä viisikymppisenäkin nauttimaan siitä, vaan voin rakastaa sen tekoa vaikkapa 5 vuotta, ja sitten vaihtaa mielenkiinnonkohdettani ja samalla myös työtäni. Joillain kirjan naisista motivaation lähde tuli puhtaasti rahasta. Tätä en itse suoranaisesti halua allekirjoittaa, enkä halua koskaan päätyä siihen pisteeseen, missä pelkkä raha motivoi minua tekemään jotakin. Totta kai raha pelaa tärkeää roolia yhteiskunnassamme ja olisi mahtavaa, jos oma ammatillinen unelmani pystyisi myös mahdollistaa ja rahoittaa muut unelmani, kuten matkustelun ja huolettoman elämän, mutta en halua rahan olevan kaikki kaikessa.

Niin kuin kirjassakin, myös meidän tiimissämme on selkeästi ihmisiä, keillä on erilaiset lähtökohdat sekä motiivit työnteolle. Jotkut meidän tiimissämme panostavat siihen, että käyttävät aikansa mieluummin unelmaprojekteihinsa ja jotkut taas ottavat enemmän vastaan ”nakkihommia”, jotta tienaisivat tiimille rahaa mahdollisimman paljon. Varsinkin nyt, ennen LC:tä, olen itsekin ottanut aikaa enemmän näille nakkihommille. Olen kuitenkin ottanut tavoitteeksi reissun jälkeen alkaa viemään omia unelmiani eteenpäin. Tiimiakatemia on sitä aikaa, kun voi suhteellisen huoletta kokeilla kaikkia hulluimpiakin ideoita, joutumatta laittamaan omaa omaisuutta likoon, joten miksi ei lähtisi tavoittelemaan jotakin suurta? On kuitenkin muistettava tasapaino sen kanssa, että on myös pystyttävä tuomaan tiimille omat kulut takaisin. Mielestäni jokaisen olisi hyvä pohtia sitä itsekseen, sekä tiimin kesken, mitä oikeasti haluaa Tiimiakatemialta ja tulevaisuudeltaan, ja minkä haluaa olla pohjimmaisena tarkoituksena omalle elämälleen. En voi kieltää sitäkään, etteikö jollain saisi olla päämotivoijana raha, se ei ole yhtään sen vähemmän oikein tai väärin kuin mikään muukaan. Tiedän vain, että itselläni se ei toimisi pitkällä tähtäimellä, eikä tekisi minua onnelliseksi. Työnteko tulee olemaan kuitenkin 1/3 osa elämästäni, joten olisi sääli heittää niin paljon aikaa hukkaan tekemällä jotakin, mistä en pidä.

Kirja sai minut pohtimaan paljon omaa rahankäyttöäni ja sitä, mitä ajattelen rahasta. Kirja ennemminkin inspiroi, kuin varsinaisesti opetti mitään uutta. Kirjoittaessani reflektiota, huomasin, ettei raha aiheena ole kovin yksinkertainen. Se nimittäin tuo tietynlaista turvaa sekä voi lisätä onnellisuutta, mutta samaan aikaan tuo suurta vastuuta ja stressiä. Raha on pitkään ollut tabu aihe Suomessa ja sen takia on vaikeaa ymmärtää toisten suhtautumista rahaan, kun sellaisista asioista ei puhuta.
Mielestäni onkin aivan mahtavaa, että rahasta pyritään nykyään puhumaan enemmän ja varsinkin että on enemmän naisia, jotka puhuvat aiheesta. On nimittäin tärkeää, että on roolimalleja, johon voi itse samaistua. Se tuo lähestyttävämmän näkökulman aiheeseen ja näin on helpompi uskoa myös omiin saavutuksiin sekä tavoitteisiin.