Valonöörit

Kirjoittaja: Pyry Karjalainen

10 tammikuun, 2022

Lähdeteos: Valonöörit - Sisäisen motivaation käsikirja

Lähdeteoksen kirjoittaja: Frank Martela

Teoriapisteet: 2

Filosofi Frank Martela pohtii hyvän onnellisen ja merkityksellisen elämän edellytyksiä ja essentiaa kirjassaan ”Valonöörit: Sisäisen motivaation käsikirja”. Vuonna 2015 julkaistu teos ammentaa sekä itäisestä, että läntisestä filosofiasta sukeltaen myös julkaisuhetkeen nähden tuoreeseen psykologian tutkimustietoon. Lisäksi Martela tarkastelee, kritisoi ja soveltaa vanhempiin teorioihin ihmisen ohjautuvuudesta pureutuen mm. Maslowiin, behaviorismiin ja itseohjautuvuusteoriaan. Kirja ravisteli itseäni ajattelemaan elämäni mielekkyuyttä ja jokapäiväisiä valintojani. Kuljenko sisäisesti motivoituneena, aidosti arvojeni mukaisesti ja kuinka paljon kompromisseja mahtuu mielekkyyden rattaisiin? Valonöörit tarjosi oivaa öljyä ruosteisiin ratasosiin ja jäykkiin jumiutuneisimpiin asennoitumisrakenteisiin. Kirja vahvistaa sanomaansa tarjoamalla myös runsaasti erinäisiä erinomaisia työkaluja ja testejä. Kirja julistaa olevansa matkaopas kohti valonööriyttä. Kyseessä on elämäntaito-opas, joka ei kerro vain kuinka suorittaa, vaan haastaa ajattelemaan myös oikeiden asioiden tavoittelemista ja aidosti hyvää elämää.

Alkuun on kuitenkin pakko selventää, että mistä ihmeestä tulee sana ”valonööri”? Martela avaa termiä viemällä lukijan liiketaloustieteen professori Jane Duttonin luennolle. Dutton on Martelan mukaan raivannut liiketaloustieteen alalle tilaa tunteille, myötätunnolle ja vuorovaikutukselle Omaan mieleen nousi vastaavana esimerkkinä ”Gary Vee”, kovan tason yrittäjä, joka on raivannut käytännön bisneksen ja yrittäjyyden keskustelukulttuuriin samoille asioille tilaa. Oikealta nimeltään kyseinen yrittäjä on Gary Vaynerchuck ja on muistaakseni nimetty Tiimiakatemian tämänhetkisen päävalmentajan ihailemien ihmisten listalla. Anu voi korjata kommentteihin jos näin ei ole. Martela kuuli Duttonin luennolla kun Dutton käytti positiivisen psykologian suuresta nimestä Barbara Fredricksonista nimeä ”lightneer”, josta kirjan nimikin juontaa. Fredricksonin työ revolvoituu onnellisuuden ja rakkauden neuropsykologian ympärille. Alla hyvin havainnollistava kuva valonööriydestä.

Kirja pamauttaa heti alkuun rohkeasti sen, että: ”Elämässämme on lopulta vain kaksi suurta kysymystä: Mitä haluan tehdä? Miten saan sen tehtyä?” Näistä nousi mieleen Tiimiakatemialla pitkään käytössä olleen (viidestä kysymyksestä koostuvan) oppimissopimuksen kolmas sekä neljäs kysymys: ”Minne haluaisin mennä?” & ”Miten pääsen sinne?”. Tämän lisäksi ensimmäinen kysyy missä on ollut, toinen missä on nyt ja viides taas sen, että mistä tietää olevansa perillä. Viimeisin on omasta mielestäni melkeimpä haastavin ja syvällisin. Siihen kysymykseen filosofinen teos Valonöörit antoi myös hyvää perspektiiviä ja useita pohdinnan ja toki myös nimensä mukaisesti juuri sisäisen motivaation työkaluja. Sisäinen motivaatio on Martelan mukaan ulkoisia motivaatioita antoisampi niin hyvinvoinnillemme, kuin tehokkaalle aikaansaamisellemmekin. ”Ihmisenä oleminen on kykyä arvostaa?”. Ihmisen psykologiset perustarpeet sekä sisäisen motivaation peruspilarit ovat kattavan teoksen mukaan vapaaehtoisuus, kyvykkyys, läheisyys & hyväntekeminen. Kun nämä liitetään perustason selviytymisen kanssa yhteen, syntyy motivaatiotimantti. ”Mikä tekee elämisestä elämisen arvoisen?” on kysymys, joka on sisäisen motivaation ytimessä. ”Miten pysyn elossa?” kattaa (ulkoisen) hyväksynnän, statuksen, turvallisuuden ja resurssien turvaamisen. Alempi on ”vihollisten” laarissa johon kuuluu myös yksilön palvonta, ”onnen” tavoittelu ja väärät unelmat.

Vapaaehtoisuus

Vapaaehtoisuus ei ole Martelan mukaan yhtä kuin vapaus, itsepäisyys tai oman edun tavoittelu. Sen sijaan vapaaehtoisuus edustaa Martelan mukaan itseilmaisua ja autonomiaa tai tarkennettuna; tunnetta siitä, että nämä asiat toteutuvat. Autonomia – tarkennettuna itsenäisyys tarkennetaan tunteena valintojen tekemisestä omien kiinnostusten pohjalta ilman ulkoista kontrollia. Itseilmaisu taas mahdollisuutena innostavien ja arvostettavien asioiden tekemiselle. Sosiaalinen ympäristö (esim. työ- tai opiskelupaikka) voi olla ajatusten vankila. Esimerkkeinä Martela antaa kauppiksen, sosiologian & ja psykologian laitokset. Vaikka Tiimiakatemia on hyvin vahvasti vapaaehtoisuuteen pohjaava korkeakoulu, jossa rakenteet ovat keskimääräistä vähäisempiä, on myös omalla opinahjollamme potentiaali olla ajatusten vankila ilman filosofista vigilanssia.

Martela peilaa pitkin historiaa, pienillä vivahde-eroilla toistuneeseen ”Vapaus tai kuolema” -asenteeseen, joka juontaa lukuisista historiallisista sodista joita on taisteltu vapauden nimissä. Ei siis lainkaan ihme, että vallitsevana pandemia-aikanakin monet ihmiset ovat valmiina tinkimään turvallisuudestaan tavoitellakseen vapaaehtoisuutta. Bensaa keskustelukulttuurin liekkeihin roiskuu, kun tulkitaan vastapuolista käsin vapaaehtoisuuden tavoittelu oman edun itsepäisyydeksi tai vaihtoehtoisesti turvallisuus ja resurssien turvaaminen liialliseksi autonomian rajoittamiseksi. Mitkä ovat sitten omat tulkintani? Mielestäni selviytyminen ja vapaaehtoisuus voivat poikkeusaikoinakin kulkea käsi kädessä. Haaste on siinä, että erilaiset tulkinnat johtavat erilaisiin kokemuksiin tarvitsemamme vapaaehtoisuuden ja turvallisuuden tasoista. Tulkintojen väliin tarvitaan malttia, ymmärrystä, tiedettä, filosofiaa ja keskinäisesti kunnioittavaa dialogia. Vapautta ja vapaaehtoisuutta ei pitäisi vapaissa yhteiskunnissakaan ottaa ikinä itsestäänselvyyksinä. Vaikka vapaaehtoisuus on psykologinen peruspilari, voi se uhkien ja ja uhkakuvien edessä usein väistyä. Historia on osoittanut sen vuosisadasta toiseen. Vapaaehtoisuus ei voi (sen tärkeydestä huolimatta) kuitenkaan täysin ajaa turvallisuuden ja resurssien turvaamisen yli.

Kyvykkyys

Kyvykkyydestä kirjoittaessaan Martela peilaa flow-tilaan ja antaa mielenkiintoisen ”flow-kanavan” kaavion hahmottamaan näkemyksiään flow-tilasta. Toisena rakennuspalikkana Martela antaa luonteenvahvuustestin käypänä työkaluna lukijalleen. Työkaluna se auttaa panostamaan omiin luonteenvahvuuksiin tiedostamalla, tutustumalla ja soveltamalla niiden näkökulmista käsin. Kyvykyyttä kasvattaessa on tietenkin alkuun olennaista selvittää mistä syttyy ja minkä parissa voi aidosti kehittyä. Itse olen Tiimiakatemialla kasvattanut kyvykkyyttäni etenkin myyntityön ja markkinoinnin parissa, mutta ellen olisi syttynyt niistä tarpeeksi, ei sisäinen innostus olisi riittänyt niiden parissa toimimiselle. Luonteenvahvuustestiä tehdessäni huomasin, että kirjaan listattuja luonteen hyveitä ja vahvuuksia tarkastellessani, kantavia voimia Tiimiakatemialla ovat itselleni olleet etenkin viisauden hyveen alla listatut vahvuudet oppimishalu, uteliaisuus, luovuus, arvostelukyky ja avomielisyys. En mene syvemmälle omiin tuloksiini, mutta luonteenvahvuustestin voi itse kukin suorittaa myös internetissä.

Läheisyys

Martelan mukaan inhimillisen yksilön sijasta olisi syytä siirtyä sanaan ”suhdelo”. Tähän syynä on se, että luontaisesti ihminen on tutkitusti sosiaalinen olento, jonka onnellisuus ja hyvinvointi korreloi rikkaan sosiaalisen elämän kanssa. Itsekeskeisyys ja yksinäisyys ovat lisääntyneet individualistisen ideologian sivaltaessa läpi länsimaisen zeitgeistin. aToisten ihmisten merkitys onnellisuudellemme on vahvistettu tutkimuksissa. Siksi Tiimiakatemia on tutkitusti onnellisuutta kohentava korkeakoulu. Ystävyyden ”hinnaksi” on tutkittu n. 110000 €, kun on mitattu onnellisuustasoja ystävyyden ja rahallisten resurssien vaikutuksien alla. Tähän lisäisin huomiona, että rahallisesti tuotettu onnellisuus rajautuu tarkan katon alle, jonka yli ihmisaaivojen onnellisuustaso ei enää voi rahallisen menestyksen myötä edes lisääntyä. Olen yhtä mieltä Martelan kanssa siitä, että läheisyys ja läheisistä huolehtiminen on inhimillisen olemassaolon peruspilari ja selvin onnen lähde.

Hyväntekeminen

Martela redusoi hyväntekemisen ja hyväntahtoisuuden hormonaaliselle tasolle avaamalla kiintoisia tutkimuksia mm. oksitosiinin vaikutuksista hyväntekemiseen. Martelan mukaan ihmiskuva ei ole totaalisen hyväntahtoinen, muttei myöskään darwinistisen itsekäs oman edun kahmija. Sen sijaan vallitsevin tilamme on ”valikoiva altruismi”, joka suosii sosiaalisia sisäryhmiä, etenkin samaa verta olevia ihmisiä. Kahden vuoden pituinen vanhemmuus on saanut minut huomaamaan oksitosiinin vaikutukset sekä tutkimaan siihen liittyvää tieteellistä näyttöä. Etenkin lapsen syntymän yhteydessä aiheutuu päätähuumaava ”oksitosiiniräjähdys”, joka asettaa neurologiset piirit aivan uusiksi. Hormonaalinen hoivavietti on vahvimmillaan syntymän aikaan, ja vanhemmuus kokonaisuudessaan on hyvä katsaus valikoivaan altruismiin.

Mihin tästä eteenpäin?

Mihin päämääriin valonöörin olisi peruspilarien lisäksi hyvä oikein pyrkiä? Valmiiden vastausten sijaan on helpompi lähteä vastausten esteistä modernissa maailmassamme. Frank Martela ottaa esimerkiksi kirjan julkaisuhetkellä uransa huipulla olleen Cheekin ja hahmon sanoitukset. Hän esittää kysymyksen: ”Mutta kannattaako nopeita autoja ja helppoa rahaa tavoitella?”. Martelan valottaman psykologisen tutkimustiedon valossa, ainakaan hyvinvoinnin kannalta ei kannata. Raha, maine ja ulkonäkö ovat keskimäärin päämäärinä sellaisia, että niiden kautta hyvinvointi ei lisäänny. Joiltakin osin nämä kyseiset päämäärät päinvastoin pahensivat fyysis-psyykkis-sosiaalista ihmisen terveyden kolmikenttää. Pahoinvointia ja vähäistä menestystä syntyy kun tekemisen takana ovat yksinomaan ulkoiset motivaatiotekijät. Kun sisäinen motivaatio löytyy, niin silloin usein aukeaa myös menestystä. Tästä syystä Martela luonnehtii Cheekin takana olevaa Jare Tiihosta sisäisesti motivoituneeksi artistiksi. Samassa luvussa Martela luonnehtii menestystä asiaksi, joka ei päämääränä tee ketään onnelliseksi. Sisäisesti motivoituneen tekemisen sivutuotteena menestys taas on positiivista. Kirjan julkaisun jälkeen Tiihonen lopetti uransa kolmen vuoden päästä. Kävikö niin, että sisäinen motivaatio katosi ja mies tiedosti ettei pelkkä menestys itsessään tuonut onnea ja täyttymystä? Pitääkin ilmeisesti selvittää asiaa ja lukea Jaren elämäkerta.
Valonööri toimii sisäisten motivaatiotekijöiden ja arvottamiensa asioiden ajamana. Valonööriys pitää sisällään myös hyvän elämänhallinnan, ja täten vaatii kovaa työtä. Jotta voisi saavuttaa rautaisen sisäisen motivaation on asetettava itsensä alttiiksi ja hahmotettava päämäärät tekemiselle. Näen, että itselläni on matkaa vielä ammattillisesti mielekkäimpien asioiden hahmottamiselle, mutta jonkinlaista suuntaa minulla jo on. Lisäksi Tiimiakatemian opinahjo antaa hyvin paljon liikkumatilaa ja oman näkemykseni mukaan myös vaalii valonööriyttä. Valonööri on löytänyt mielekkäät asiat ja muodostanut draivin jolla menestys on vain sivutuote. Aion tehdä töitä sen eteen, että astuessani pian työelämään, sisäinen draivini ajaisi ammatista tulevien ulkoisten palkintojen ohi ja veisi kohti valoa.

You May Also Like…

Hyvät, pahat ja rumat

Hyvät, pahat ja rumat

Hannu Sokala ja Juha-Pekka Raeste ovat kasannet aikamoisen pläjäyksen maailman 50 vaarallisimmasta yrityksestä....

0 kommenttia

Lähetä kommentti