Kirjassa valmentava johtajuus esitellään modernin johtamisen kulmakivenä, ja sen ymmärtäminen ja soveltaminen on kriittisen tärkeää tiimien menestykselle ja organisaation kasvulle. Tavoitteenani oli rakentaa ymmärrystä aiheesta tulevaa treenivetovastuuta varten, jossa käsitellään juuri kirjan aihetta. Toinen tavoite oli ammentaa oppeja, joilla Venga voi kehittyä ja joiden avulla voin myös tulevaisuuden vaikuttamispaikoissa tuoda lisäarvoa omalla teoriatiedolla ja kokemuksella.

Kirja ”Valmentava johtajuus” tarjoaa lukijalleen valmentavan johtajuuden taustateoriaa ja käytännön esimerkkejä. Se käsittelee valmentavan johtajuuden ajattelu- ja toimintamalleja FOKUS-alueilla, joista jokainen kuvataan omassa luvussaan erillisinä kokonaisuuksina. Kirja korostaa kokonaisvaltaista johtamista, arvostavaa, osallistavaa ja tavoitteellista yhteistoimintaa, ja antaa käytännön vinkkejä ja suuntaviivoja valmentavan johtajuuden vahvistamiseksi arjessa. Pyrin reflektoimaan eniten ajatuksia herättävistä asioista ja/tai niistä, jotka näin hyödyllisiksi Vengalle/Vengalaisille.

”Valmentava johtajuus on kokonaisvaltainen tapa olla, vaikuttaa toisiin ja tulla vaikutetuksi. Se on arvostavaa, osallistavaa ja tavoitteellista yhteistoimintaa, jossa yksilöiden potentiaali vapautuu ryhmän ja organisaation käyttöön. Ryhmän potentiaali tukee vastavuoroisesti yksilöiden voimaantumista. Valmentava johtajuus perustuu luottamukseen ja se kuuluu kaikille.”

FOKUS LUOTTAMUKSESSA

Pätevyysluottamus – Sopimusluottamus – Kommunikaatioluottamus = Luottamuskapasiteetti

Lukiessani tätä kirjaa, huomasin paljon yhtäläisyyksiä siinä, miten ”ihanteellisen” tiimiläisen tulisi käyttäytyä ja toimia, sekä miten valmentavan johtajan tulisi johtaa. Melkein kaikissa kohdissa joissa ”valmentava johtaja” mainitaan, voisi tilalle vaihtaa ”esimerkillinen tiimiläinen” tai vastaavan ilmaisun. Toisaalta tämä ei ole ihme sillä valmentava johtajuus on valmennettavien ohjaamista kohti tehokkaampaa työskentelyä, hedelmällisempää vuorovaikutusta ja yleisesti kokonaisvaltaisempaa kehittymistä yksilöinä, tiimiläisinä, johdettavina ja johtajina. Luettuani The Fifth Discipline-kirjan ennen tähän teokseen tutustumista, huomaan personal mastery-osion kyseisestä kirjasta tukevan paljon valmentavan johtajuuden oppeja siitä, miten luottamusta voi rakentaa. Kyseisestä osiosta löytyy myös useita muita asioita ja ajatuksia, jotka tukevat sitä näkemystä, että työtehtävästä ja positiosta huolimatta tietyt periaatteet vievät pitkälle hyvä-työntekijä-mittarilla.

”Valmentava johtaja on kiinnostunut itsensä kehittämisestä, yksilöiden ja ryhmän sparrauksesta sekä omien vuorovaikutustaitojensa parantamisesta. Valmentamiseen tarvitaan riittävää itsetuntemusta ja vuorovaikutusosaamista, jolla tähdätään prosessimaiseen ja päämäärätietoiseen kehittämiseen.” Ajatus ”henkilökohtaisesta mestaruudesta” eroaa valmentavan johtajan otteesta siinä, miten valmentavan johtajan fokus on itsensä sijaan ryhmän yksilöiden kehittymisessä ja ryhmän kokonaisvaltaisessa kehittämisessä.

Luottamus on yksi kirjan pääteemoista, ja se on myös ollut puheena Vengassa tiimin kulttuurin rakentamisen yhteydessä. Luottamus tiimissä on mielestäni asia, johon löytyy suhteellisen paljon konkreettisia neuvoja, miten sitä edistää, mutta sen kehittäminen näin suuren ryhmän kokonaisuutena on hidasta eikä sitä voi puristamalla nopeuttaa. Yksilöt eroavat myös tämän suhteen, joten luottamuksen rakentamisen tapojen tunnistaminen ja huomiointi keventävät prosessia. Todellisen luottamuksen tasoa on myös haastava mitata, joten toivoin löytäväni kirjasta lisää ymmärrystä aiheeseen liittyen. Kirjassa ei mielestäni käyty mitään täysin uutta, vaan noita samoja asioita olemme jo pyöritelleet aiheeseen liittyvissä keskusteluissa.

Luottamuskapasiteettiin vaikuttaa kirjan mukaan yllä mainitut kolme osa-aluetta, joista hyvällä tasolla olevien sopimus- ja kommunikaatioluottamuksen on todettu edistävän merkittävästi pätevyysluottamusta.

Sopimuksenvarainen luottamus

Pidä lupaukset itsellesi ja toisille. Mikäli lupauksen pitämisessä on ongelmia, kommunikoi siitä avoimesti. Valmentavana johtajana selkeät ohjeistukset delegoitavaa tehtävää varten, sen suorittamista varten odotukset tuloksista. Osoita vastuun jakamisella luottamusta ja lisää merkityksellisyyden tunnetta.

Kommunikaatioluottamus

Kommunikoi avoimesti ja yksinkertaisesti, hyödynnä viisi toiminta- ja käyttäytymistapaa: tiedon jakaminen, rehellisyys, virheiden myöntäminen, kriittisen palautteen antaminen ja hyväntahtoinen puhuminen. Valmentavana johtajana tukeudu avoimeen ilmaisuun ja virheistä oppimiseen, luo turvallisia foorumeita keskustelulle. Käytä kriittistä, mutta konstruktiivista palautetta tasapainossa myönteisen palautteen kanssa, rakentaen luottamusta. Harjoita positiivista kommunikointia ja myönteistä juoruilua, vahvistaen yhteisöllisyyttä ja luottamusta työyhteisössä.

Pätevyysluottamus

Edistä halukkuutta oppia toisilta, vaadi avointa tiedonvaihtoa ja selkeää odotusten asettelua. Tunnusta toisten osaamista, ohjaa oppimisessa ja vastuuta päätöksenteossa, vahvistaen pätevyysluottamusta. Valmentavan johtajuuden ytimessä on johtajan persoona ja itsetuntemus. Laajenna työntekijöiden päätösvaltaa ja kannusta itsenäiseen päätöksentekoon, lisäten sitoutumista. Yhteinen oppiminen, dialogi ja osaamisen jakaminen ovat perusta pätevyysluottamuksen kasvulle ja ne ovat valmentavan johtajuuden keskiössä.

Valmentavan Johtajuuden Ydin: Syvällinen Itsetutkiskelu

Kirjassa painotetaan useassa kohdassa yksilön vastuuta ja rehellistä peiliin katsomista siitä, millaista oma toiminta on. Omaan vastuuseen liittyvät pohdinnat ja reflektoinnit vaativat kuitenkin erityistä osaamista.

Alku on omien varmoina pidettyjen ajatusmallien kyseenalaistamisessa. Realistisuus on hyvä ohjenuora oman luottamuksellisuuden itsearvioinnissa. Tärkeää on kyseenalaistaa ja tarkastella omia ajatusmalleja, mutta kirjassa paljon painoarvoa annettiin myös tiimin työskentelyn tarkastelemiselle, esimerkiksi erilaisten kaavojen ja teorioiden muodossa. Tärkeitä keskusteluja sytyttäviä ja ohjaavia tukikysymyksiä myös tarjoiltiin lukuisia, joiden avulla voisi käydä tuottavaa dialogia esimerkiksi tiimin nykyisestä tilanteesta ja suunnasta.

Yhteistyön muodot saivat pohtimaan millä tasolla Venga tällä hetkellä on. Oman näkemykseni mukaan olemme omalla suunnalla, mutta samaan aikaan yhteisellä suunnalla. Yhteinen suuntamme ei välttämättä ole varsinaisesti jokin iso yhteinen tiimin tavoite, vaan tiimiläisten yhteinen tahtotila olla osaavia yksilöitä ja saavuttaa omia tavoitteita. Tiimin arki on seesteistä ja arki pyörii ok-tasolla, mutta tiimi on sirpaloitunut eri projekteihin ja omaan kehittymiseen mikä näkyy loppuunsa vähäisenä tiimiyrityksen kehittämisenä joryä lukuunottamatta. Toisaalta hyvä että yksilöt löytävät projekteja joita vievät tavoitteellisesti eteenpäin, mutta jokaisella toiminnalla on myös vastavaikutus.

Mielestäni jo alusta asti Vengassa on ollut hyvä kulttuuri tavoitteiden asettamisessa sekä tiimin yhteisen kehittymisen suunnittelussa, mutta kirjassa mainittu tavoitteiden seuranta ja niiden mittaamisen jälkeinen päivittäminen on ollut heikommalla tasolla. Kirjan esimerkissä kiertokulku esitetään sillä tavalla mihin meidän tulisi pyrkiä mielestäni. ”Tavoitteiden asettamisen jälkeen ryhdytään tekemään arkityötä. Eletään ja tehdään perustehtävän mukaisia hommia, kunnes säännöllisin väliajoin pysähdytään tutkimaan yhdessä tehtyä. Jatkuvan arvioinnin prosessissa tavoitteiden asettamisen jälkeen työskennellään yhdessä niitä kohti, pysähdytään ja arvioidaan yhdessä kehitystä, kunnes jatketaan jälleen työskentelyä yhdessä.”