Vaaralliset ideat

Kirjoittaja: Aino Tissari

12 lokakuun, 2021

Lähdeteos: Vaaralliset ideat

Lähdeteoksen kirjoittaja: Alf Rehn

Teoriapisteet: 2

Luovuuden määritelmä

Valitsin vuosia sitten elämääni määritelmän luovuudelle: ’’Halu tehdä, eri tavalla, paremmin.’’ Tämä voi kuulostaa sinunkin korvaan tutulta, sillä se ei ole itse keksimäni, vaan poimittu Saku Tuomisen Luova järkevyys -kirjasta. Luovuuteen peilattaessa on paradoksaalista, että mainitsemani luovuuden määritelmä miellytti minua kovin ja jumiuduin siihen. Ajattelin asian hyvin exit -vetoisesti. Tarkoitan, että etsin hirveässä hötäkässä hyvän määritelmän, jotta saan nostaa laiskasti jalat pöydälle, tekemättä mitään. Uskoin, että kykenen seuraamaan tuon lauseen valtavaa vaatimustasoa, pitämällä sen mieleni päällä tehdessäni asioita.

Luettuani Alf Rehnin vaaralliset ideat, valitsemani luovuuden määritelmä koki arvonlaskun. Välillä se näyttäytyi itselleni naurunalaisena klovnina, jonka maalit olivat valuneet. Minusta ongelma ei ollut siinä, että halu tehdä eri tavalla paremmin olisi naurunalainen sanonta. Haaste on, että en vieläkään ymmärrä tuota viiden sanan yhdistelmää aidosti ja luulin sen oikeuttavan näennäiseen luovuuteen.

Kirjassa kerrotaan Pure Digital Technologies videokameroiden valmistajasta. Tämä yritys ei ollut alansa suurimmasta päästä, eivätkä heidän lihaksensa riittäneet kilpailemaan jättiläisten kanssa. He olivat kädenlämpöisen keskivertoja, kunnes päättivät tehdä jotain uutta eri tavalla, kuin aiemmin. He eivät yrittäneet tehdä parempaa kameraa vaan tekivät tietoisesti huonomman. Kamerasta tuli riisutun yksinkertainen käyttää, pienikokoinen ja halpa. Tuote oli teknisesti ala-arvoinen, mutta käyttöarvoltaan mahtava. Tarvitseeko edes sanoa, että tuotteesta tuli markkinoiden yksi myydyimmistä?

Pure Digitalin kertomus herätti minussa punastuneen vau-efektin. En ole koskaan tajunnut ajatella luovuutta niin sanotusti nurin kurin käännettynä. Itse asiassa silloin kyse ei edes ole luovuudesta.

Olen ajatellut, että luovuuden tuottama arvo yrityksessä on korkealaatuisemmat tuotteet, suureellisempi markkinointi, tehokkaampi myynti ja niin edelleen…

Toisaalta kaikki mikä kasvaa liian isoksi on lopulta hirviömäistä. Ehkä jatkuva laadun parantaminen ja suurentuminen ei ole tavoiteltava itseisarvo vaan tasapainottelu ’’riittävän hyvän’’ -tasolla ja luoviminen markkinalle, josta löytyy tilaa.

Opi ihastumaan rumaan ja räkäiseen

Jotta jotain luovaa voi tapahtua, aivot täytyy saada ajattelemaan normaalista poikkeavalla tavalla. Usein ihmiset, ainakin minä itse haen miellyttäviä ja helppoja ajattelutapoja ja se johtaa tuttujen asioiden tekemiseen. En vie itseäni oikeastaan ikinä vapaaehtoisesti epämukavuusalueelle, josta aivoni voisivat ammentaa uudenlaista evästä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi extemporena teknologiayrityksen pitchaaminen kyseisen firman toimitusjohtajalle ilman varoitusaikaa.

Mielestäni kirjan anti ajattelun suuntaamisesta epämukavuusalueelle eli muun muassa tabuihin sekä noloihin ja kuvottaviin asioihin on oleellista myös ylipäätänsä yrittäjyydessä.

Kasvua ei tapahdu staattisessa tilassa, jossa jokainen hiussuortuva pysyy millintarkasti paikallaan ja asiat ovat tiptop. Henkilökohtainen sekä yrityksen kasvu tapahtuu paskassa rämpimisen kautta räkä poskilla punastellen.

Ajattele boksin ulkopuolelta

Ja näin kulunein työelämän lausahdus sai myös osansa tästä reflektiosta. Alf Rehn kertoo  kirjassa, kuinka ihmisten ajattelu jakaantuu kuvainnollisesti kahteen eri laatikkoon, sisempään ja ulompaan.

Sisemmästä laatikosta olemme tietoisia ja ajatuksemme tapahtuvat sen rajojen sisäpuolelta. Se on meille tuttua ja turvallista, eikä tarjoa uusia näkökulmia ja ideoita.

Kokonaan uusi, valtaamaton alue on ulommainen laatikko, jossa ajattelu on laajentunutta. Emme tiedosta sitä, sillä emme koe sitä. Se on, kuin vesi kalalle tai multa madolle.

En ole kirjan aikana selvittänyt kuinka laajentuneeseen ajatteluun pääsee käsiksi. Kirjassa kuitenkin tehdään harvinaisen selväksi, että jos mielii olla luova, sinne on päästävä. Ei jää myöskään epäselväksi, että suurinosa, lähes kaikki eivät pääse koskaan käsiksi siihen.

Ehkä pakotetun luovuuden ympäristöissä se on helpompaa, kuin kaiken tarjoavassa hyvinvointivaltiossa. Rikollisuuden parista löytyy paljon nokkelaa luovuutta. Lisäksi kommunistiset yhteiskunnat ovat ympäristöjä, joissa luovuuden täytyy kehittyä, jotta säilyy hyvinvoivana hengissä.

Kirjan anti

Sen sijaan, että kirja olisi kertonut minulle totuuden luovasta toiminnasta, se sysäsi ensimmäisen kiven liikkeelle. Raa’an rehellisesti kirjoitettu kirja sai minut ymmärtämään, että kaikista ei tule luovia, kaikki eivät ole luovia. Luovuus ja sen vaatima erilainen ajattelu on hyvin vaikeaa.

Totean, että itse olen halunnut katsoa luovuutta kauniina taitona ja kaikkien kaverina. Olen selkeästi tarkoittanut luovuudella silloin enemmän taiteellisuutta, kun kykyä toimia toisin.

Kahden asian yhdistäminen uudella tavalla on suhteellisen helppoa. Kokonaan uusien ajattelutapojen löytäminen on vaarallista ja haastavaa.

Jätän itseni pyörimään kysymysten pariin, tästä aiheesta. Aion lukea luovuudesta lisää, sillä Vaarallinen ajattelu -kirja, herätti enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia. Tosin kysymysten hahmottaminen on jo, jonkin itselle uuden löytämisen alku.

Pohdin, kuinka suuri hinta vaarallisen ajattelun kehittämisellä on? Jaksanko nähdä sitä vaivaa, että tulisin luovemmaksi tai innovatiivisemmaksi?

You May Also Like…

Asiakastutkimus

Valitsin luettavaksi seuraavan kirjan Asiakastutkimuksen perusteet ja käytännöt. Kirjan lukemisen tarkoituksena oli...

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

Yrityskulttuuri on kuningas

Syy miksi valitsin tämän kirjan luettavaksi oli se, että yrityskulttuuri on hyvinkin pinnalla omassa tekemisessä juuri...

0 kommenttia

Lähetä kommentti