Luin Hanna Siefen Uteliaisuuden taito: Kun oppiminen on tietämistä tärkeämpää. Kirja päätyi lukulistalleni tiimiläisen suosituksesta ja osui kyllä naulan kantaan. Olen tämän syksyn pyhittänyt LÄN-koulutusohjelman myötä lukulistan enemmän ajatuksia ja luovuutta käsittelevään kirjallisuuteen. Tämä kirja tuki todella loistavasti muita lukemiani kirjoja ja sai tietyllä tavalla ympyrän sulkeutumisen tunteen. Uskon tämän johtuneen siitä, että kirja oli erilainen aikaisemmista mutta lähestyi samaa ideologiaa toisesta suunnasta.

Kirja käsittelee nimensä mukaisesti uteliaisuuden taitoa ja sen tärkeyttä. Tämä kirja on ikuista oppimista varten ja tukee monella tavalla meidän Tiimiakatemiamme ideologiaa. Kirjaa on myös helppo peilata omaan arkeen. Kuinka esimerkiksi teemme oppimissopimuksia, missä pohdimme mennyttä ja tulevaa matkaa. Kuinka meillä puhutaan ikuisesta oppimisesta ja rohkeista kokeiluista. Välillä tuntui, että kirjoittaja on saanut inspiraatiota meidän toiminnastamme.

Uteliaisuus on oman oppimisen perusta. Olen pienestä pitäen ollut todella utelias aivan kaikelle. Miltä mikäkin maistuu, tai mitä käy, kun teen seuraavan. Nämä kysymykset ovat pienempänä pyörinyt päässä, kun olen maistellut kaikkea pikkukivistä havunoksiin. Tämä kuulostaa täysin perinteiseltä monen korvaan mutta minulla tietynlainen uteliaisuus kaikkeen on pysynyt yllä lapsuudesta asti yllä. Koen muutenkin olevani todella utelias persoona monien asioiden suhteen muun muassa töiden ja matkustamisen. Minulla on suuri tarve kokea ja nähdä, jotta voin ymmärtää paremmin ympärillä pyörivää elämää ja sen mahdollisuuksia. Uskon uteliasuuden olevan tietynlainen perusasetus itsessä ja pyrin sitä aktiivisesti ruokkimaan treeneissä ja projekteissa. Miksi esimerkiksi ajattelemme näin, miten asian voisi tehdä toisin tai paremmin. Olen usein nostanut tiimissämmekin esille miksi pidämme palavereita pienessä huoneessa tylsällä kaavamaisella systeemillä? Jos emme testaa toisia jopa epäjärkevän kuuloisia ehdotuksia niin emme ikinä löydä mitään parempaakaan. Kirjan mukaan tässä nousee esille ihmisten laiskamieli työkalu, mikä nojautuu tuttuun turvalliseen kaavaan ja vierastaa uusia työläitä ehdotuksia. Tämä on mielestäni yksi iso este kehittymiselle, sillä uuden löytämisessä pitää luopua vanhoista kaavoista mihin kaatua.

Motiivit ja itsetuntemus uteliaisuudessa. Uteliasuutta on monenlaista ja sitä tapahtuu monenlaisista syistä. Agendoja on monia ja niitä ei edes aina ajattele. Monesti tämä pohjautuu lapsena opittuun kyselemiseen, ”miksi taivaalla on pilviä?”. Mielestäni kyselemisen taito on todella tärkeä, mutta yhä useampi sitä aristelee. Itse luotan vanhaan sanontaan, että ”kysyvä ei tieltä eksy”. Motiivina toimii yleensä tiedon ja ymmärtämisen halu. Katson vielä yhden jakson, koska tahdon tietää miten päähenkilölle käy tai haluan ymmärtää miksi toinen toimii tai ajattelee tietyllä tavalla. Tämä on meidän arkipäiväinen asiamme minkä mielemme automaattisesti luo. Meidän ei tarvitse yleensä erikseen miettiä asiaa kummoisemmin vaan uteliaisuus tulee automaationa. Tämä korostuu mielestäni loistavasti tiimimme tämänhetkisessä kehityksessä. Olemme mielestäni valetiimi vaiheessa, mutta seuraava etappi potentiaalisessa tiimissä on karttoihimme merkattu. Nostamme entistä enemmän epämieleisiä keskusteluja ja olemme pienissä määrin konfliktin pelosta hieman pois. Tämä nousi uteliaisuuden rinnalla kehäteoriassa pois. Olemme uteliaita tietämään toisten tekemisistä niin projekteissa ja kuin arjessa ja uskallamme rohkeasti kysyä siitä. Toimintamme kuitenkin vaatii vielä itsetuntemusta, jotta pystymme palautteiden avulla kehittymään niin tiiminä kuin yksilöinä. Itsetuntemuksen avulla pystymme myös tehostamaan omaa uteliasuutta, silloin kun kirjan kertoma laiskamieli meinaa ottaa vallan. Itse olen välillä paininut laiskanmielen suhteen ja yrittänyt löytää kultaista keskitietä. Viime aikoina minulla on ollut täysi olo. Olen ollut täynnä ihmisiä ja töitä, olen ollut viime tammikuusta asti aktiivinen verkostuja ja tehnyt töitä välillä liikaakin. Projektien puolesta tapaan myös jatkuvasti uusia ihmisiä, mutta silti tuntuu, etten tekisi aina tarpeeksi ja verkostoituisi tarpeeksi. Tietynlainen ähky tullut toimintaan, mutta uskon näköpiirissä tulevan joululoman rauhoittavan tilaa ja antavan energiaa aktiivisempaan pöhinään.

Uteliaisuutta löytyy kaikilta, toki määrä on vaihtelevaa mutta jokaisella meillä on tietynlainen uteliaisuus. Kirjaa lukiessani innostuin tarinasta, kuinka sarjoissa elokuvissa loput jätetään todella uteliaisuuden varaan ja koukutetaan katsojaa katsomaan lisää. Voin itse ainakin allekirjoittaa, että usein ajattelen vielä yksi jakso, vielä yksi video jne. Koukuttavuus syntyy uteliaisuudesta tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Tätä ajatusta ruokki treeneissä noussut kommentti, mikä markkinoinnin koulutusohjelmassa oli sanottu. ”Markkinoinnilla ei ole tarkoitus myydä vaan saada asiakas haluamaan ostamaan tuotteen”. Tästä nousi idea luoda koukutuksia projekteihin, jotta suurta myyntiä ei tarvitsisi tehdä. Tämän tilanteen olen pystynyt kehittämään jo itselle oman henkilöbrändin ansiosta. Tällä hetkellä olen tilanteessa, että minun ei tarvitse etsiä projekteja vaan niitä tarjoutuu automaattisesti ilman suurempaa aktiivisuutta minun päästäni. Seuraava askel olisi siis tehdä sama projekteihin ja luoda koukuttavuutta toimintaan. Miten tämä konkreettisesti tapahtuu, on kysymysmerkki, mutta ehdottomasti huomioon otettava asia. Tapahtuma-alalla markkinoinnissa koukuttavuudelle olisi paljon sijaa, sillä suurena asiana on, että asiakas yllättyy ja palaa aina uudelleen tapahtumaan. 

Kokonaisuudessa kirja tuki jo aikaisemmin opittuja asioita ja vahvista varmuutta omasta toiminnasta. Toki toiminnan kehitys on jatkuvaa, enkä ikinä tule olemaan kehityksen kanssa valmis. Uteliasuudella on suuri osansa toiminnassani, mutta se on aina ollut luontaista minulle. Kirjan luettuani otan käytäntöön uteliaisuuden hyödyntämisen ulospäin. Tällä hetkellä olen hyödyntänyt uteliaisuuttani itseeni ja haalinut tiedostamatta itselle tietoa, taitoa ja kokemusta. Nyt opittua uteliaisuutta pitäisi työntää ulospäinkin ja hyödyntää aktiivisesti tiimin sekä projektien lomassa. Kirjasta opin myös tärkeän asian jaksamiseen. Tämä oli aivoille ajan ja tilan antaminen. Aivojen pitää saada olla tyhjäkäynnillä, jotta mieli ja ajatukset pysyvät virkeänä ja vastaanottokykyisenä.

Utelias muista aina olla, mutta muista huoltaa myös mieleäsi -Antti Pihlavamäki