Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan

Kirjoittaja: Essi ollonqvist

27 maaliskuun, 2022

Lähdeteos: Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan

Lähdeteoksen kirjoittaja: Lauri Järvilehto

Teoriapisteet: 2

Mikä on missioni?

Luin Lauri Järvilehdon kirjan ”Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan”. Tämän reflektion kohdalla rakensin itselleni erilaisen oppimispolun kuin muiden kirjaesseiden kohdalla. Kirjan lukemisen jälkeen osallistuin JES-lukupiiriin, jossa kirjan lukeneet jakoivat parin tunnin ajan ajatuksia kirjasta. Tämä oli supersiisti kokemus! Olen nyt vanhimpia Tiimiakatemialla ja tämän tyylisestä reflektoinnista on puhuttu ikuisuuden vuodesta toiseen. Oli erittäin mukavaa vaihtelua reflektoida kirjaa yhdessä ennen kuin istahtaa koneen ääreen kirjoitustyön pariin.

Järvilehdon teos on suunnattu koulutus- ja uravalintojen kanssa tuskaileville. Järvilehtoa on kuvailtu Suomen käytännöllisemmäksi filosofiksi, joka antaa konkreettisia ohjeita ja selkiyttää myös kutsumuksensa jo löytäneiden ajatuksia. Kuvailin lukupiirissä, että kirja oli minulle yhtä kuin ”motivation speaker”. Ensimmäinen ajatus, mikä jäi kirjasta, oli etten pysty enää tämän kirjan jälkeen mennä töihin takaisin kaupan alalle. Tämä kirja oli siis viimeinen naula siihen arkkuun.

Case Einstein

Sanoinkin, että Järvilehto on tunnettu konkreettisista ohjeistaan. Lempioppini oli Einstein-esimerkki. Me kaikki tiedämme Einsteinin. Hän oli lahjakas, suosittu, äärimmäisen viisas ja jopa epäinhimillinen olento. Kun häntä ajatteleekin, niin ajatus tuntuu jo heti alkuun kaukaiselta. Eikö vain? Uskoisitko, että voisit itse olla joskus samalla tasolla kuin Einstein? Ajatus tuntuu oikeasti niin kaukaiselle, että heität sen romukoppaan puolessa sekunnissa. Tarinan opetus piileekin siinä, ettei Einsteinkaan tiennyt olevansa Einstein ennen kuin hän oli sitä!

Kun Einstein menehtyi, hänelle tehtiin kuolemansa jälkeen ruumiinavaus, josta tutkijat yllättyivät toden teolla. Hypoteesina oli, että Einsteinissa olisi näkynyt anatomiatasolla merkkejä hänen lahjakkuudestaan. Mutta ei, hänen aivonsa olivat täsmälleen samanlaiset kuin meillä muillakin. Ainut ero oli, että hänen aivojansa oli käytetty enemmän.

Tämän esimerkin opetus on, että kuka tahansa voi tulla omassa intohimossaan äärimmäisen hyväksi, jos asenne ja toistot kohtaavat. Kuuluisa nyrkkisääntö 10 000 toistosta pitää siis todellakin paikkaansa. 10 000 toistoa on paljon. Järvilehdon (2013) mukaan 10 000 tuntia tarkoittaa kolmen tunnin päivittäistä harjoittelua joka ikinen päivä, viikonloput ja kesälomat mukaan lukien kymmenen vuoden ajan. Tämä auttaa selkeyttämään, mitä matka kohti omaa ”sisäistä Einsteinia” vaatii. Tekemisen pitää olla kerrassaan kutsumuksellista!

Nuori ja hölmö eli kokematon

Vanha buddhalainen viisaus menee näin: ”Pääasia ei ole päämäärä vaan matkan teko. Mutta harva lähtee matkalle, jollei ole menossa jonnekin”. Kerroinkin jo esseen alussa, etten aio enää palata kaupan alalle. Olin siihen koukussa, mutten enää oikein osaa sanoa, että miksi. Tein työt, koska jonkun ne oli hoidettava ja sain siitä rahaa, jolla kustansin vähän vaativamman elämäntyylini.

Tein työvuorot eläen vapaista ja vuosilomista, joita pidin maksimissaan kaksi kertaa vuodessa. Kävin siis siellä, että pystyin noin kahden kuukauden ajan vuodesta nauttimaan elämästäni. Valitsin kaksi, oikein hyvää kuukautta ja kymmenen ankeampaa. Silloin tämä ajatus ei olisi edes minua hetkauttanut sen kummemmin, mutta nyt ajatus tuntuu järjettömältä. Matkan teko oli kaukana mielekkäästä ja eihän minulla ollut edes päämäärää tuolla matkalla, koska olin kaikille sanonut, etten aio tehdä täällä uraani.

Mikä on oma kutsumukseni?

Kirjan aluksi minusta tuntui, että olen löytänyt vihdoin selkeän päämäärän. Olen päässyt johtamisprojekteihin ja parhaillaan pyöritän yli 1 000 hengen yhteisöä paalupaikalta. Kirjan lopuksi tuntui, että ajatukseni ovat taas aivan solmussa. Onko johtaminen loppujen lopuksi se kutsumukseni vai teenkö sitä sen takia, että ajattelen, että se on kutsumukseni? Kriteerit kyllä siltä osin täyttyvät, että teen sitä varmasti joka päivä kolme tuntia kymmenen vuoden ajan, jos vain itse haluan.

Olen kerryttänyt itselleni hyvän kasvupolun johtajana ja se on antanut minulle hyviä näkökulmia, mitä johtaminen on. Se on loppujen lopuksi melko yksinäistä puuhaa, tulipalojen sammuttelua, olitpa missä organisaatiossa tahansa, johdettavien huonon käyttäytymisen sietämistä ja suullisen arvostuksen puutetta. Tarkoitan näillä esimerkiksi sitä, että johtajalla on loppujen lopuksi rajallisemmat oikeudet; johdettavat voivat käyttäytyä, miten huvittaa toisinaan, mutta johtajilla tätä ”etuoikeutta” ei ole. Johtaja tekee paljon näkymättömiä työtehtäviä ja nämä muuttuisivat näkyviksi vasta sitten, kun johtaja otettaisiin pois. Tuntuu välillä, että tiimiläiset muistavat kehua toisiaan, mutta johtajalle kiitos eksyy aika harvoin. Kun johdettava ei onnistu sammuttamaan aiheuttamaansa tulipaloa, tulee sen johtaja sammuttamaan ja kiitos menee johdettavalle.

Nämä ovat hyviä oppeja, vaikka ovat myöskin raskaita. En sano vielä, mikä on kutsumukseni, mutta selvästi tämä kirja laukaisi jonkun ajatusprosessin sisälläni. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että olisin hylkäämässä johtamista.

You May Also Like…

Uteliaisuuden taito

Utelijaisuuden taito kirja käsitteli erilaisia mielen malleja ja oppimisen johtavaa utelijaisuutta. Uteliaisuutta voi...

0 kommenttia

Lähetä kommentti