Kirja joka sai minussa myllerryksen aikaan.

Kirjan alkupuolella olin aivan varma, että kyllä minä yrittäjäksi lähden, että tämä kuulostaa niin minun jutultani. Olin aivan vakuuttunut tästä, sillä olen asiaa pohtinut Tiimiakatemian aikana jo paljon. Sitten kirjassa tuli kappale, missä puhuttiin siitä, että on vuosien varrella todettu, että ei tarvitse niin tarkkaan rajata työ ja vapaa-aikaa ja että se sopii todella hyvin. Säikähdin tuota ja totesin, että no enhän minä tuohon kuitenkaan lähde! Muistin taas jälleen tuon yrittäjyyden nurjan puolen, että työt seuraavat aika paljon kaikkialle. Totta kai tämäkin on aina itsestä kiinni, minkä verran kantaa aina mukanaan, mutta ymmärrän sen, että voi olla täysin mahdotonta hypätä 100% vapaalle.

Olen viime aikoina ollut aika tarkka sen kanssa, ettei työaika ja vapaa-aika menisi sekaisin. Tämä on toiminut mielestäni aika hyvin, mutta tunnistin tuon Hannen ajatuksen siitä, että stressiä voi alkaa kertymään, jos vapaa-ajalla tulee työjuttuja mieleen. En ole kovin pahasti kärsinyt tuosta, mutta olen huomannut työajatuksia välillä nousevan ja kuinka joku asia tulisi muistaa tehdä. Näissä tilanteissa olen todennut, että kirjoitan ajatuksen aina lapulle ja jätän kalenterin päälle odottamaan seuraavaa hetkeä, kun töitä on jälleen tekemässä.

On sitä välillä tullut sellaisiakin päiviä vastaan, että intoa ja energiaa riittää, vaikka muille jakaa. Tällöin on tullut aloitettua samoin tein projektien edistäminen, siten, että se ei ole edes haitannut vaan olen ollut onnellinen, että olen saanut tehtyä asioita ajoissa valmiiksi. Hyvällä energialla kun on välillä kiva tehdä muutaman tunnin työpätkiä esimerkiksi viikonloppuisin. Nuo muutama tunti viikonlopussa ovat varmasti aktiivisempia, kuin arkipäivisin iltapäivän viimeiset työtunnit. Voisin siis tosiaan harkita tästä huolimatta yrittäjäksi lähtemistä, sillä työviikot voi modata itselleen parhaiten sopivaksi. Loppujen lopuksi kaikki ovat kiinni omista päätöksistä ja mikä itselle sopii parhaiten.

Aion käsitellä vielä kahta kirjassa ollutta ajateltavaa osiota, sillä on mielestäni mahtavaa lähteä itse tutkimaan, mitä kysymyksiin vastaisin ja juuri tämähän kehittää omaa toimintaani eteenpäin! Tulen liian harvoin haastaneeksi itseäni tällaisilla kysymyksillä. Olisi todella hyvä kyseenalaistaa itse omaa tekemistään useammin, sillä sieltä tulisi varmasti havaintoja siitä, onko menossa ylipäätään elämässä oikeaan suuntaan.

Vahvuudet

Ensimmäinen ajateltavaa osio, jonka otin käsiteltäväksi tässä reflektiossa: ”Listaa omat vahvuutesi! Ne kaikki! Myös ne, jotka tuntuvat itsestään selviltä, sillä ne eivät ole sitä kaikille. Mitä erityistaitoja sinulla on? Mitä sellaista sinä osaat, jota ihan jokainen tallaaja ei.”

Minun vahvuuksiani on ainakin kirjoittaminen, käsityöt, urheilullisuus, visuaaliset taidot, leipominen. Näitä varmasti riittäisi kuitenkin enemmänkin, jos lähtisi oikeasti tarkastelemaan ruohonjuuritasolta. Kirjassa kehotettiin kirjaamaan kaikki ylös, mutta aion nyt hieman poiketa ohjeista, sillä jos käsiteltävien aiheiden lista olisi kovin pitkä, niin tästä reflektiosta ei tulisi loppua.

Tosiaan tuon kirjoittamisen olen Tiimiakatemian aikana vihdoin löytänyt. En todellakaan ollut aiemmin ajatellut, että sitä voisi tehdä ehkä työkseenkin. Joskus vielä vuosia sitten koin kirjoittamisen aina hieman haastavaksikin. Ehkä se on peruskoulussa saattanut johtua välillä siitäkin, että aiheet, joista on pitänyt kirjoittaa, eivät ole resonoineet. Muistan lukiossa käyneeni kirjoittamisen kurssin. En muistanut edes käyneeni sellaista, ennen kuin aloin tässä pohtimaan kirjoitustaustaani. Siellä meillä oli viikoittain kirjoitustehtäviä, joissa aika usein aihe oli vapaa. Muistan nyt, kuinka pidin sitä kurssia mielekkäänä ja olin ottanut sen siitä syystä, koska ajattelin kirjoittamiseni tarvitsevan hieman petrausta. Nyt tuo ajatus tuntuu hassulta, sillä tuo kurssi oli mielekäs ja vapaavalintaiset aiheet teksteihin, olivat se avain kirjoituslukkojen aukeamiseen. On ihan ymmärrettävää, ettei jostain kuivasta ja tylsästä aiheesta synny samalla tavalla luovaa tekstiä.

Toisena heitin listalle käsityöt. Olen aina pitänyt käsitöiden tekemisestä ja saan suunnatonta iloa siitä, kun saan jonkun omilla käsilläni tekemän asian valmiiksi. Oli se sitten pipo, maalaus tai entisöity kaluste. Olen koko pienen ikäni leikkinyt ompelukoneen kanssa ja tehnyt jos jonkinmoisia pussukoita ja verhoja. Sitä aina välillä unohtaa osaavansa itse, sillä minä esimerkiksi pidän neulomisesta, mutta neulominen jää aina puoleksi vuodeksi unholaan ja se aloitetaan taas syksyn tullen uudestaan. Tänä korona aikana ”neuloosi” terminä on nostanut päätään isomman kerran. Olen pienenä virkannut itselleni laukun, jota pidin aina mukanani seuraavien vuosien aikana. Jossain kohtaa sitten esiteiniys varmaan nosti sitten päätään ja totesin, että laukku ei enää ollut tarpeeksi ”trendikäs” tai hieno. Laukku on minulla edelleen tallessa, vaikka en kyllä sitä varmaan enää tulekaan käyttämään. En silti suostu heittämään sitä pois, sillä olen sen oikeasti omin pikkukätösin ala-asteella tehnyt.

Ideioita käytäntöön matalalla kynnyksellä

Tosiaan tämänkin aiheen kanssa voisi miettiä sitä bisnes näkökulmaa! Olen pohtinut tätäkin useaan otteeseen ”voi kun tätä voisi tehdä työkseen”. No voi, kunhan keksii aluksi tarpeeksi hyvän suunnitelman unelmalle. Käsitöillä esimerkiksi yrityksen pyörittäminen ei olisi ihan niin helppo homma pistää pystyyn. Sitä voisi toki harkita sivutoimisena. En nimittäin tiedä tulisiko minusta koskaan maailman nopeinta neulojaa tai myöskään sitä taitavinta! Olen ihaillut sitä, kuinka Myssyfarmi on tehnyt pipoista bisneksen! Tosin minä olen vastustanut viimeiseen asti, että maksaisin piposta niin paljoa! Tässä on myös se, että suurin osa suomalaisista ainakin saattavat ajatella samalla tavalla. On myös hyvin tavallista, että suomalaiset osaavat itse neuloa piponsa, kuten minä olen tehnyt. Tästä syystä liiketoimintaa tarvitsisi ehkä alusta asti ohjata kansainvälisille markkinoillekin, jollei osa tuotteista olisi sellaisia, joita kaikki eivät itse lähtisi tekemään. Paljon on ajatuksia tästäkin, mutta en vielä suoraan olisi omien pohdintojeni jälkeen hyppäämässä käsityöyrittäjäksi. Siitä tulisi joko sivutoiminen yritys tai sitten tuotevalikoimaa tulisi laajentaa. Vaihtoehtoja ongelmien ratkomiseen kyllä löytyy, täytyy lähteä tätäkin punnitsemaan.

Aion nyt kyllä hypätä tuosta listasta parin kohdan yli, sillä tästä reflektiosta on tosissaan muuten tulossa pitkä! Haluan kuitenkin vielä käsitellä tuon leipomisen. Pidän todella paljon leipomisesta ja laittaa vapaapäivinäni nättejä aamupaloja ihan vain itseäni varten. Olen pohtinut, että olisiko leipomisen parissa uramahdollisuuksia? Voisi olla siinäkin. Smoothiet eivät tietenkään ole leipomista, mutta olen pari vuotta haaveillut Instagram- tilistä, johon voisin lisäillä aina tekemiäni smoothieita, miksei se voisi toimia myös leivonnaisille. Sitä kauttakin voisi pystyä rakentamaan itselleen unelmaduunin, sillä siinä yhdistyisivät kirjoittaminen, leipominen, valokuvaaminen ja periaatteessa vielä sosiaaliset mediat ja siellä markkinointi. Sitä jos lähtisi tosissaan tekemään niin voisi hetkessä huomata tekevänsä yhteistöitä elintarvikeyritysten kanssa.

On niin paljon mielenkiintoisia asioita, jotka vielä tukisivat omia vahvuuksiakin, että tässähän on kohta ihan sormi suussa, eikä osaa edes valita. Nyt kun näitä vahvuuksia vähän kävi läpi, niin päähän juolahti vain ajatus, että kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, että jahkailee tällaisten asioiden kanssa, sillä näitä voisi lähteä oikeasti testaamaan matalalla kynnyksellä, eikä siinä menettäisi mitään.

Mitä tekisit jos raha ei olisi esteenä?

Toinen ajateltavaa osio, jonka tähän valitsin: ”Nyt unelmoi! Jos raha ei olisi esteenä, miten haluaisit viettää seuraavan a) päivän b) viikon c) kuukauden d) vuoden?

Haluan itseni haastamisen vuoksi oikeasti pohtia niitä asioita, joista oikeasti pidän ja mistä unelmoin! Niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässä, jotta voisin ainakin työelämää ajatellen suunnata opintojani ja tekemistäni Tiimiakatemialla siihen oikeaan suuntaan. Onko toiminnassani jotain mikä ei mielestäni palvele tekemistäni? Vai onko kaikki hyvin tällä hetkellä?

Tämä on aiheena oikeasti minulle haastava. Jos saisin näin lonkalta valita, niin olisin huomenna varmastikin reissussa! Kirjassa sanottiin, että jos raha ei olisi esteenä. Tämä tuntuu sinällään hassulta, sillä raha ei ole minulle esteenä vaan tällä hetkellä tekemisiäni rajoittaa korona. Rajat ovat totta kai auki, mutta mielestäni ei olisi mielekästä matkustaa tällaisina aikoina, eikä se ole kovin suotavaakaan. Jos kuitenkin ajattelen tätä siltä kannalta, että korona ei estäisi elämääni, niin saattaisin olla esimerkiksi seuraavana päivänä Jyväskylässä menossa ystävien kanssa ulos syömään tai esimerkiksi elokuviin. Eli aika perusjuttuja. Tosin jos raha ei oikeasti estäisi tekemästä mitä vaan, voisihan sitä heittää ideana, että olisi lähdössä viikonloppulomalle jonnekin Eurooppaan.

Toisaalta, olisin tällä hetkellä varsin onnellinen siitäkin, että voisin kokoontua isommalla kaveriporukalla ja lähteä ilman tunnon tuskia ulos syömään ja viettämään aikaa. Kun siirrytään b-kohtaan, sanoisin että tähänkin minulla on kaksi eri vaihtoehtoa. Unelmavaihtoehto voisi olla seuraava viikko lapissa lomaillessa, sillä pidän niin paljon talvesta ja lapista, se täyttäisi hyvin unelmia. Jos taas hieman mietitään realistisemmin niin ihan vain viikko lomaa olisi varmasti aina mukava. Olettaen, että olisin työelämässä ja voisin ottaa palkatonta lomaa.

Kuukauden kohdalla heittäisin varmaan roadtrippiä jossain päin maailmaa. Tämä voisi olla niin Norja kuin vaikka Australiakin. On hassua ajatella tällaisia, sillä tiedän, että en ole pistämässä opintoja paussille, mutta jos olisin työelämässä niin loman tai palkattoman loman mahdollisuus olisi ehkä helpompi yhtälö. Tässä ajassa jo Suomessa kiertäminenkin kuulostaisi aivan ihanalta. On hassua ajatella, että käytännössä kaikki haaveeni liittyvät matkustamiseen, joka tällä hetkellä ei ole mahdollista.

Balille tiimin kanssa?

Jopa tuo viimeinen eli vuosi, olisi matkusteluun liittyvä, sillä voisin mielelläni lähteä vuodeksi kiertämään maailmalle ja todennäköisesti stopata työt kokonaan ja vain nauttia elämästä. On jännää ja vaikeaa ajatella mitä sitä tekisi, jos rahaa olisi yllin kyllin. Tähän minulle voisi olla jelppiä meidän treeneissä esille nousseesta, EXIT-sarja suosituksesta. Siellä ilmeisesti kerrotaan rikkaista ihmisistä. Tämä voisi avata silmiäni siitä, mitä sitä ihminen saattaisi tehdä, jos rahahanat olisivat äärettömiä. On myös toisaalta haastavaa pohtia tällaisia, sillä en oikeastaan ole koskaan haaveillut, että minun tarvitsisi olla esimerkiksi taloudellisesti riippumaton. Totta kai se olisi hienoa, mutta en kaihda työntekoa, kun tiedän, että kykenen tekemään työurastani todennäköisesti oman näköiseni. Tämä poistaa mielestäni sen ongelman, että työ ei miellyttäisi. Olen sitä mieltä, että jos en näe vaivaa sen eteen, että tulevaisuudessa teen työkseni omaa unelmaduuniani, niin sitten minulla ei myöskään ole varaa valittaa joka päivä ankeasta duunistani.

Jos taas pyöräytän tämän ajatuksen ihan kokonaan tähän päivään ja näihin maailman tilanteisiin, voisin jopa heittää, että me Kaukan kanssa matkustaisimme ja tekisimme töitä samalla. Toki tilanne voisi olla se, että haluaisivatko kaikki tehdä siinä vaiheessa töitä, jos rahaa riittäisi. Siitä en tosiaan voi olla varma, mutta itse voisin näin ainakin tehdä. Voisimme uhmata koronaa ja matkustaa esimerkiksi johonkin lämpimään ja tehdä töitä Suomeen ihan eri puolelta maailmaa käsin. Onhan meidän koko tekeminen tälläkin hetkellä täysin etänä. En näe tälle periaatteessa muuta estettä, kuin talon yhteiset tapahtumat, tosin nekin ovat tällä hetkellä etänä, joten sitäkään ei voisi pitää tekosyynä lähtemiselle. Olisi oikeastaan hienoa miettiä millaista työnteko voisi esimerkiksi olla Balilta käsin tiimin kanssa? Varmaan hieman erilaista, sillä arkirytmit saattaisivat olla hieman erilaiset, mutta uskoisin, että sellaisissa maisemissa ei voisi olla kovin stressaantunut.

Olen ehkä hieman huolissani siitä, että nämä kaikki haaveeni liittyvät matkustamiseen. En ole täysin edes kyennyt ratkaisemaan sitä, miten voisin tätä tilannetta lievittää, muuten kuin hieman suunnitella tulevia matkoja. Toki sekin tekee tällä hetkellä aika kipeää, kun tietää sen, ettei päiviä voi lyödä reissuja ajatellen lukkoon. Kyllä tässä vielä matkustamaan päästään olen siitä aivan varma, mutta kyllähän tässä alkaa olo aika kärsimättömäksi käydä. Ainakin ensi kesälle voisi jo miettiä Suomen sisällä pieniä matkoja, sillä en usko, että tilanne olisi enää kesällä niin huono. Edeltävänäkin kesänä oli ihan okei reissata esimerkiksi lähialueella. Itsekin tulin käyneeksi Savonlinnassa ja todennäköisesti tulen käymään myös ensi kesänä, sillä siitä on muodostunut jo melkein perinne.

Unelmaduuneja

Heitin tuolla alussa myös itselleni lisäkysymyksiä, joihin vielä vastailen. Olen mielestäni menossa tosiaan oikeaan suuntaan ja nämä haaveiluni tässä välissä, jotka nyt lähtivät aivan matkustelulinjalle, ovat kyllä siellä horisontissa tulossa, tosin ei ihan vielä päivän, viikon tai kuukaudenkaan säteellä. Heitän vielä tuohon villin kortin pöytään, sillä kerta näin moni haaveistani liittyy matkusteluun, tulisiko työni olla sen parissa? Vai tulisiko minun muuttaa tekemään töitä ulkomaille? Tähän osaan vastata sen verran, että olen kuitenkin haaveillut jo vuosia siitä, että työni voisi mahdollistaa sen, että voisin työskennellä mistä käsin vain. Ei olisi siis ollenkaan huono, jos lähtisin tätä unelmaduunia jatkossa miettimään siltä kannalta, että mitä voisin tehdä omalta läppäriltäni käsin, eikä olisi välttämättä paikkaan sidottua.

Ensimmäinen työ mikä tulee mieleeni yllä olevaa kriteeriä miettiessäni, on copywriting. (Jos ei lasketa tuolla ylhäällä käymiäni vahvuuksien kautta ilmi tulleita työmahdollisuuksia) Sitä voi tehdä paikkaan ja aikaan katsomatta. Kyllä tässä varmasti sitä kohti ollaan menossa, ja voisin jopa kuvitella, että se täyttäisi unelmaduunin kriteerit. Pidän kirjoittamisesta kuitenkin sen verran paljon, että se ei tuottaisi minulle edes varmasti ongelmia tehdä sitä työkseni. Olen myös pallotellut jonkun aikaa blogin parissa. Olisiko minun kannattavaa perustaa blogi. Ihan vain alkuun siitä syystä, että pääsisi kehittämään omaa kirjoitustaitoa. En oikein osaa rajata, että millä kulmalla sitä blogia sitten pitäisi? Toki Suomessa on paljon blogeja, joissa on yleisesti lifestyle -materiaalia, joka mahdollistaa tosi monenlaisen sisällön. Ehkä tässä olisi se, mitä minun tulisi punnita, sillä jos aloittaisin blogin kirjoittamisen niin kuka tietää, jos se joku päivä alkaisikin tuottaa minulle rahaa. Siitä voisi siis jopa vahingossa muodostua työ, vaikka alkuun kyllä lähtisin sitä tekemään aika harrastus pohjalta.

Pohdintaa

Minulla on siis kaikki tällä hetkellä varsin mainiosti. Sain niin paljon uusia ideoita ja ehkä rohkeuttakin alkaa toteuttaa pieniä askelia kohti unelmaduunia. Kirja toi minulle tosiaan todella paljon ajateltavaa. Uskon, että tähän kirjaan ja sen moniin kysymyksiin aion palata jatkossakin, tasaisin väliajoin. En aio enää päästää itseäni niin helpolla, vaan olisi ehkä hyvä esimerkiksi puolen vuoden välein kysyä itseltään: Teenkö mielestäni mielekästä työtä? Onko elämäni sellaista, kuin sen haluan olevan? ja muita vastaavia haastavia kysymyksiä. Tällaisten tasaisten haastamisten avulla en tulisi ainakaan tuudittautumaan elämässä ei niin mielekkäisiin asioihin vaan tulisi karsittua niitä pois ja etsittyä mielekkäämpiä tilalle.

Hyvänä muistutuksena vielä, että työhön tulee käytettyä useampia vuosia elämästä, niin olisi parempi tehdä sellaista työtä, josta pitää ja vielä parempi, jos pystyy tekemään elantonsa unelmaduunilla.