Työilmapiiri kuntoon

Tällaiseen aiheeseen liittyvä kirja ei ollut lukulistallani. Olemme kevään mittaan kuitenkin todenneet, että työilmapiirimme ei ole ollut parasta mahdollista, ja asiaa korosti yrityskulttuuritreenit, ja näin ollen ajattelin, että jokin teoriapläjäys voisi tukea tiimin ilmapiirin kehittämistä. Olen yksi Heigan johtoryhmän jäsenistä, ja olen tietyllä tavalla vastuussa tiimin johtamisesta. Persoonalleni tyypillisellä tavalla en ole kuitenkaan ollut se pääliidaaja, joka haastaa ja vaatii muilta. Olen ollut analyyttinen sivustaseuraaja, ja halusin tuekseni jotain, mitä jatkossa hyödyntää.  

Niin kuin kirjassakin heti alussa mainitaan, on tärkeää muistaa, että hyvään työilmapiiriin kuuluu negatiivisetkin tunteet. En haluaisikaan astella päivittäin akatemialle tietäen, että vastassa on vain tekopirteitä tervehdyksiä ja perseennuolentaa. Haluan kuulla myös muiden ihmisen ongelmia, mokia, epätoivoa ja tuskaa – ja tietysti auttaa niissä. Ja ennen kaikkea haluan myös tunteen siitä, että akatemian ympäristössä nämä tunteet ovat enemmän kuin sallittuja. Kielteisten tunteiden tunteminen on inhimillinen perusoikeus, ja niistä tulisi myös saada puhua.

Toinen hyvä pointti kirjassa on se, että tunteiden tunteminen ja ilmaiseminen ovat kaksi eri asiaa. Olen itse todennut, että oli mielentila mikä tahansa, on tunteiden ilmaisutapa lähes aina valinta, vaikka tunteet itsessään eivät ole. Olen huomioinut eräässä projektissanikin tämän, että asiat, jotka ovat hieman negatiivisia, tulevat ihmisiltä ulos potenssiin satasella, ja näin ne myös vastaanottavana osapuolena paisuvat itsellekin liiankin negatiivisiksi.

 Perusajatus viestinnässä itselläni aina on ollut se, että ei se mitä sanot, vaan miten sanot, sillä KAIKEN voi sanoa aina lempeämmällä tavalla. (Toki jotkin infottavat asiat ovat niin raskaita, että ne saattavat tuntu yhtä pahalta riippumatta siitä, miten niistä infoaa, mutta nämä ovat ääripäätapauksia).  

Hyvä viestintä on aina kaksisuuntaista. Pidin viestinnästä treenit viime vuoden alkusyksyllä, ja muistan, että jaoin tiimilleni todella hyvän ohjeen (by Gravi!) joka meni jotenkin tännepäin: Viestin kirjoittajalla on vastuu siitä, että viesti on tarpeeksi selkeä ja ymmärrettävä, mutta viestin vastaanottajalla on vastuu siitä, että hän ilmaisee ymmärtäneensä viestin (tai sitten ei) ja reagoi siihen. On todella turhauttavaa, jos viestintä on käytännössä monologia, josta et tiedä, onko puoletkaan mennyt perille aivosolukkoon. Kun minulle esimerkiksi juttelee, pyrin aina edes hymähtelemään osoittaakseni, että kuuntelen ja olen keskustelussa mukana.

Kirjassa mainitaan hyvän viestinnän kriteeriksi autenttisuus. Oikeista asioista tulee puhua aidosti ja rehellisesti. Huomasimme eräässä viikkopalaverissamme, että saatamme puhua joistakin ongelmakohdista tiimissämme muodossa ”joku tekee täällä välillä vähän niinkun tälleen”. Pian tajusimme, että on kehittävämpää puhua ihmisistä oikeilla nimillään ja osoittaa palaute suoraan heille, sillä muuten on vaikea parantaa omaa käytöstä, jos ei tiedä, että kehityskohde koskee juuri itseä. Välillä olemme myös joutuneet vastaanottamaan viestejä heikosta taloustilanteestamme, ja talouspäällikkömme on saattanut pahoitella negatiivissävytteistä viestiä. Mielestäni näin ei tarvitsisi olla, vaan ihailen sitä, miten suoraan meille on infottu niinäkin hetkinä, kun tilimme saldo ei ole kovin suurelta näyttänyt.

Kirjassa puhuttiin tietysti mistä muustakaan kuin johtamisesta. Olemme johtoryhmänä saaneet palautetta siitä, kuinka johtamisellamme on ollut negatiivinen vaikutus työilmapiiriin. Totta kai otan palautteen vastaan ja pyrin aina katsomaan sen myötä peiliin, mutta koen myös ikävänä sen, jos koko työilmapiiri sysätään joryn vastuulle. Heiga koostuu 16 persoonasta, eikä 4 ihmistä voi siihen mitenkään kokonaan vaikuttaa. Olemme myös halunneet johtamisellamme olla avoimia ja rehellisiä juurikin rahatilanteesta ja siitä, että töitä on pakko tehdä, jos kulut haluaa saada katettua. Helvetin ikävä juttu, jota ei varmasti ole kiva kuulla, mutta välttääksemme joutumasta konkkaan se on pakko ottaa puheeksi.

Kirjan mukaan yhteisöä eniten palvelevaan johtamistyylin ankkureita ovat empatiakyky, työntekijöiden tunteiden aistimisen kyky ja inhimilliset tarpeet ja odotukset. Olemme tietysti joryna pyrkineet olemaan inhimillisiä, emmekä vaadi keneltäkään asioita, joihin joku ei oikeasti koe pystyvänsä. Tietysti pyrimme kannustamaan ihmisiä tekemään asioita, jotka eivät olisi niitä kaikkein tutuimpia ja turvallisimpia, mutta painostamisen puolelle emme ole halunneet mennä – tosin saamamme palautteen mukaan kuitenkin vähän olemme, joten ehkä tähän tulee kiinnittää vielä enemmän huomiota.

 Huomasin että kirjassa toistui todella paljon samoja asioita, kuin Lencionin 5 toimintahäiriötä tiimissä; konfliktit, sitoutuminen, luottamus…sinänsä koko kirja made sense, kun moni asia oli jo tuttua. Kirjan lopussa oli monille kirjoille tyypillinen listaus siitä, miten jotakin voi tehdä paremmin. Kun luin listaa, tajusin, miten hyvät pelisäännöt ne tiimiyritykselle voisi olla.

1. Keskity työhön, perustehtävääsi.
2. Kohtele kanssaihmisiäsi työpaikalla kunnioittavasti ja arvostavasti.
3. Tukeudu faktoihin. Älä levitä huhuja äläkä perusta mielipiteitäsi vaikutelmiin vaan tosiasioihin.
4. Ole avoin erilaisuudelle ja erimielisyydelle.
5. Tarjoa ja ota vastaan apua, tukea ja neuvoja.
6. Siedä keskeneräisyyttä toisissa ja erityisesti itsessäsi.
7. Vaihda mielipiteitä, anna ja ota vastaan palautetta.
8. Kunnioita pelisääntöjä ja toisen rajoja.
9. Korjaa epäkohdat, joihin voit vaikuttaa. Ilmaise epäkohdat muille jos et voi niihin itse vaikuttaa. Älä valita pikkuasioista.
10. Huolehdi aktiivisesti työstä palautumisesta.

Näin helppoa se voisi olla. Parantaa työilmapiiriä. Jos jokainen katsoisi peiliin ja miettisi, onko toiminut yllä olevien kohtien mukaan ja tarpeen tullen muovaisi omaa käytöstään, voisi tuloksia tulla hyvinkin nopeasti. Tuntuukin, että olemme jopa panikoineet huonosta ilmapiiristämme ja miettineet poppaskonsteja, miten parantaa sitä – vaikka perusjuttuihin kiinnittämällä huomiota voisimme päästä jo pitkälle.

Työilmapiiri ei muutu yhdessä yössä. Jos jokin Heigassa on mahtavaa, niin se, ettemme pelkää myöntää sitä, jos välillä meneekin vähän huonommin. Olemmekin naurunkin saatelemana tsempanneet toisiamme, että kun näistä ajoista selviämme, selviämme mistä vaan ja paremmat ajat ovat edessä. Itseironia for the win.