Aloitin Petteri Kilpisen Inspiroitunut kirjan lukemisen jo viime syksynä. Kirja osoittautuikin tuohon hetkeen ehkä liiankin hyväksi ja oli jopa huono valinta siihen ajankohtaan. Ajankohta oli sen takia huono, sillä kirja herätti todella paljon ajatuksia sen hetkisessä tiimiliiderin pestissä. Varsinkin illalla kirjan lukeminen ei antanut hirveästi mielenrauhaa unelle. Jätin siis kirjan suosiolla myöhemmäksi.

Kirja osoittautui edelleenkin aivan mahtavaksi ja se herätti paljon ajatuksia. Aivan kaikkea en tähän ruvennut purkamaan, sillä tänä keväänä näiden reflektioiden osalta on tuntunut siltä, että tekstiä kyllä tulee aivan älytön määrä, mutta järkeä niissä ei ehkä ole ollutkaan samaa vertaa. Tuntuu hieman siltä, että reflektoinnin taidot ovat hukassa koska ajattelee ehkä turhan monimutkaisesti tai syvällisesti, jolloin kirjoittamisesta ei tule järkevää.

Tulevaisuus ja digitalisaatio

Maailman meininki kehittyy jatkuvasti ja varsinkin digitalisaation sekä tekoälyn tullessa enemmän mukaan elämäämme, on johtamisenkin pysyttävä tässä mukana. Kirjassa ei puhuttu tekoälystä, mutta näen sen kuitenkin vahvasti meidän tulevaisuutemme työkaluna ja se on myös hyvä ottaa huomioon, kun puhutaan tulevaisuuden johtamisesta.

Digitalisaation sekä tekoälyn myötä monelle herää ajatus, että työtehtävät ”häviää”. Haluaisinkin ruveta näkemään tulevaisuuden muutokset mahdollisuuksina ja meitä helpottavana asiana, eikä pelottavana asiana. Varsinkin johtamisen näkökulmassa on kyettävä olemaan mukana tekoälyn tuomista mahdollisuuksista ja tuotava johdettaville työkaluja, jotta he voivat menestyä työtehtävissään paremmin. Jos perinteiset monta tuntia aikaa vievät työtehtävät rupeavat suoriutumaan esimerkiksi tekoälyn myötä minuuteissa, jää työntekijällä enemmän aikaa keskittyä muihin tehtäviin.

Yritysten tulee myös tulevaisuudessa panostaa erilaisten sovellusten sekä ohjelmien käyttöön, jotta näiden täysi potentiaali saadaan esille.

Johtajuuden uudet kuviot

Vanhanliiton johtamisfilosofia ei enää toimi, sillä ”Minä olen johtaja, sinä teet mitä minä sanon, piste.”- ajatusmaailma ei ole enää nykypäivää.

”Kärjistettynä voisi sanoa, että johtamisessa on kyse ainoastaan motivoinnista ja delegoinnista” – Petteri Kilpinen

Nykypäivän johtajan ominaisuudet ovat muuttuneet ja hyvä niin. Nyt sekä tulevaisuudessa johtajan pitää omata hyvät kommunikointitaidot, joilla osaa tukea sekä ohjata alaisiaan. Johtajan ja alaisten välinen jokapäiväinen kommunikointi sekä suhde kuuluu toimia molempiin suuntiin. Näen, että johtaja kehittää alaisiaan, sekä alaiset johtajiaan. Palautteen anto pitää olla myös molempiin suuntiin kehittävää. Varsinkin kun puhutaan työn kehittämisestä, täytyy siihen osallistuttaa kaikki henkilöt, jotka työprosessiin vaikuttaa. Jokaisen työvaiheen osallistuttaminen kasvattaa eri näkökulmien tuontia kehitettävään asiaan, mutta yhtenä suurimpana asiana koen sen, että kun ihmiset pääsevät osallistumaan, saavat he myös merkityksen tunnetta, joka kasvattaa samalla motivaatiota.

Ongelmien ratkaisu

Kävimme tiimin kanssa Pandan tehtaalla yritysvierailulla ja siellä oli otettu käyttöön uudenlainen ”johtamisjärjestelmän”, jossa jokainen päivä alkaa nopealla palaverilla. Palaveriin osallistuvat kaikkien osastojen henkilöitä ja tämän avulla pystytään reagoimaan mahdollisiin ongelmatilanteisiin nopeammin sekä saadaan varmasti ratkaisuja nopeammin tehtyä. En sitten tiedä, miten se ihan oikeasti käytännössä heillä toimii, mutta paperilla ja ideana tuo oli aivan loistava asia.

Itselläni heräsi tuosta muistoja entisestä työpaikastani ja sieltä muistui hyvin mieleen, kuinka eri työpisteiden porukka hoiti vaan ns. oman tonttinsa, eikä välittänyt muista. Tämä johti monesti ongelmien kasaantumiseen eikä ratkaisuja niiden korjaamiseen löydetty. Jos muiden näkökulmat jätetään huomiotta, voi ongelman ”ratkaisu” vaikuttaa vain yhdessä paikassa, mutta jälkeenpäin sitä saadaan ruveta ratkomaan uudestaan koska se on vaikuttanut negatiivisesti jossakin muualla. Olipahan tulevaisuudessa työkuvioni minkälainen tahansa, näkisin, että tuossa Pandan tyylissä on paljon ideoita vietäväksi sinne.

Olen kuitenkin huomannut, että meidän tiimimme on kasvanut ihan älyttömästi ongelmanratkaisutilanteissa viimeisen vuoden aikana ja erityisesti tänä keväänä. Toisten kuunteleminen, keskustelu sekä mahdollisten ratkaisujen eteen ollaan paljon rehellisempiä sekä avoimempia. Näen, että uskallamme keskustella asioista paljon avoimemmin ja se on vaikuttanut siihen, että olemme nyt tässä pisteessä.

Ihmisten erilaisuus

Johtajan pitää myös osataan käsitellä ihmisiä sekä ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja se pitää nähdä voimavarana. Koen itse, että akatemia on erittäin loistava paikka nuorille tulevaisuuden toivoille päästä näkemään, mitä hyvän tiimin kasaaminen vaatii. Meidän tiimien rakentaminenkin perustuu siihen, että meitä on mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä, joten koen, että sitä kautta monet saavat hyviä näkökulmia, että erilaisuus on rikkaus, eikä heikkous. Moni varmasti lähtisi alkuun valkkaamaan tiimiinsä parhaimmat ystävät eikä tietynlaista kasvua sekä ymmärrystä syntyisi, jos näin kävisi.

Motivointi

Työntekijöitä ja tiimiläisiä pitää myös osata motivoida oikealla tavalla. Meidän tiimissämme olemme kokeilleet erilaisia porkkanoita esimerkiksi sprinttipisteiden täyttymisen osalta ja olen ainakin itse saanut niistä motivaatiota suorittaa tehtävät ajoissa. Kaikkia tämä taas ei motivoi ollenkaan ja tässä näkeekin, että motivointi ei aina ole niin yksiselitteistä. Motivointia voi kuitenkin rakentaa hyvin monella tapaa ja mielestäni niistä onkin hyvä keskustella ihan yhteisesti, että mikä meitä kiinnostaa ja motivoi.

Akatemialla kuin työelämässäkin, ihmiset ovat eri syystä paikalla. Osalla se on puhtaasti raha, toisella kokemukset sekä uuden oppiminen, osalla molemmat. Tämä tuokin haasteetta saada kaikkien motivaatio mahdollisimman korkealle työn suorittamisessa. Näen kuitenkin, että kun löytää oikeanlaiset ihmiset ympärilleen, motivaation löytäminen sekä sen ylläpitäminen tapahtuu yhdessä paljon helpommin.

Myös rekrytointivaiheessa on hyvä pyrkiä etsimään ne motivoituneet kaverit porukkaan. Esimerkiksi kun löytää projektiin oikeanlaiset sekä motivoituneet ihmiset, työnteko helpottuu kaikilla ja samaan aikaan se kasvattaa myös motivaatiota projektiryhmässä.

Olen itse tehnyt huomion varsinkin akatemialla, että hyvin monet, itseni mukaan lukien, lähdemme liian moneen projektiin kerralla, jolloin oman työpanoksen tuominen projektiin ei välttämättä ole siellä kärkipäässä. Tämän takia projekteista voi jäädä ns. huono maku suuhun, jos huomaakin, että kaikki eivät ole täysillä mukana.

Mietin jo tässä keväällä, että otan itselleni syksylle yhdeksi tavoitteeksi omien resurssien selkeyttämisen. Tämä tarkoittaa suurimmalta osalta sitä, että oppii sanomaan EI projekteille, joihin ei pysty antamaan tarpeeksi tai jos on jo useampi muu projekti käynnissä. Tässä on kehitystäkin tullut vuoden sisällä, mutta näen siinä silti petrattavaa. Haluan myös jatkossa keskustella enemmän projektiryhmäläisten kanssa, minkälaisella motivaatiolla kaikki ovat lähdössä tekemään hommia ja paljonko siihen on antaa aikaa. Jos projektiryhmässä on vaikkapa viisi henkilöä, joista kahdella on oikeasti kiinnostusta ja aikaa projektin suhteen, pitää projektin suunnitelmaa sekä ”rekrytointia” miettiä uudestaan.

Delegointi

Koen itse delegoinnin olleen omissa johtamistehtävissäni yksi suurimmista heikkouksistani ja haasteistani. Tähän varmasti vaikuttavat monet asiat, mutta haluan monesti olla itse ns. kentällä tekemässä asioita, jolloin tiedän tasan tarkalleen missä mennään. Kun työtehtäviä alkaa olla paljon, ei tämä ole ollenkaan hyvä asia. Tällöin pitäisi rohkeasti osata delegoida tehtäviä eteenpäin.

Olen kuitenkin huomannut, että tässä isoimpana asiana helpottaa varsinkin se, että saat ympärillesi ihmiset kehen luotat. Tähän samaan voisin lisätä myös tuon motivaation, eli kun ympärilläsi on myös motivoituneita ihmisiä, tulee heille myös annettua tehtäviä hoidettavaksi.

Koen kuitenkin, että olen suhteellisen hyvä johtamistehtävissä ja haluan niitä vielä jatkossakin tehdä. Viimeisin puolivuotinen on ollut tehnyt hyvääkin, kun ei ole ollut johtotehtävissä eikä tiimin ytimessä höyryämässä. Haluan kuitenkin tiimiakatemian aikana vielä tehdä projektin, jossa toimin projektipäällikkönä. Samoin haluan olla mukana projekteissa, joissa motivaatio on ryhmällä hyvällä tasolla.

Uskon myös, että tulen palaamaan tämän kyseisen kirjan herättämiin asioihin tulevaisuudessa ja tulen avaamaan kirjan kannet toistamiseen, sillä tästä sai todella paljon irti.