Luin Brené Brownin kirjoittaman kirjan Rohkaiseva johtaja. Tämä kirja kiinnosti minua, koska haluan kehittyä hyväksi johtajaksi.  Kirjan luettuani tajusin, kuinka vaikeaa on olla rohkea johtaja ja kuinka paljon johtajalla, ja johtamistavalla voi olla vaikuusta työntekijöiden työmoraalin ja töiden sujuvuuteen. Itselläni ei juurikaan ole johtamiskokemusta, mutta olen varma, etteivät tämän kirjan opit eivät unohdu.

Haavoittuvaisuus

Brown puhuu kirjassa paljon haavoittuvuuden tärkeydestä. Haavoittuvuus on rohkeutta. Rohkea johtaja on haavoittuvainen ja pystyy kertomaan vaikeita asioita suoraa ja niin kuin asiat oikeasti ovat vaikka totuus ei välttämättä olisi sitä mitä halutaan sen olevan. Tämä menee molempiin suuntiin, myös työntekijät uskaltavat näyttää enemmän haavoittuvaisuutta, kun siitä tehdään normaalia johtotasolla. Työntekijät uskaltavat tällöin tuoda ongelmia helpommin esiin, mutta myöskin arvostavat rohkeaa johtajaansa. Tämä lisää luotettavuutta ja avoimuutta tiimin tai yrityksen sisällä. Itse huomaan tiimissämme monia henkilöitä, jotka avautuvat paljonkin elämästään ja se näyttää ulkopuolelta katsottuna heille helpolta. En tiedä mistä tämä johtuu, sillä en itse kuuluu tähän joukkoon. Minun on mielestäni vaikea näyttää haavoittuvaisuuttani tiimilleni, enkä kerro asioistani läheskään niin avoimesti kuin jotkut muut. Olen ajatellut liiallista avautumista ja haavoittuvuuden näyttämistä negatiivisena asiana. Uskon, että haavoittuvuuden negatiivisena asiana näkeminen johtuu pelosta, että joku käyttäisi näitä asioita minua vastaan. Luotan kuitenkin tiimiini, enkä tältä osin näe ongelmaa haavoittuvuuden näyttämiselle. Uskonkin, että se tulee enemmän ajattelusta ”pojat eivät näytä tunteitaan” tai jotain vastaavaa. Vaikka olenkin aikaisemmin miettinyt, että annanko tiimille liian vähän itsestäni, en ole huomannut kaikkia näitä positiivisia asioita, joita tiimille haavoittuvuuden näyttäminen voi tuoda. Vaikka en tällä hetkellä olekaan johtoasemassa uskon näiden oppien parantavan normaalia tiimin arkea ja auttaa minua tulevaisuudessa olemaan parempi johtaja, jos joskus johtotehtäviin tieni vie.

Empatia ja häpeä

Häpeä on tunne siitä, ettei ole kyllin hyvä jossain. Häpeä on voimakas tunne, joka saa meitä tuntemaan joukkoon kuulumattomuutta, yhteydettömyyttä ja raukkaudettomuutta. Haavoittuvaisena meidän on kohdattava häpeä. Kun olet rohkea, jossain vaiheessa tulee tilanne, jossa joudut kokemaan häpeää.  Tämä häpeän pelko on joillakin niin suuri, että he eivät uskalla olla rohkeita. Rohkeutta on tuntea myös joskus näitä epämiellyttäviä tunteita kuten häpeää, tuskaa ja pettymystä. Empatia on kuitenkin häpeän pahin vihollinen. Empatialla voidaan muodostaa yhteys muihin ihmisiin ja tästä seuraa tunne: en ole yksin. Häpeästä on siis tärkeä puhua jollekin. Empatiakyky on tärkeää kaikille ihmisille, kyky olla tukena, kun joku kokee häpeää tai muita negatiivisia tunteita. Johtajan pitää pystyä empatiakykyyn ja vaikeiden tilanteiden tullen johtajan pitää pystyä luomaan tiiminsä jäsenelle yhteenkuuluvuuden tunnetta jotta häpeän tunne ei valtaa mieltä.

Itseluottamus

Vahvalle pohjalle rakentuva itseluottamus on tärkeää ja se syntyy monimuotoisen prosessin tuloksena. Oikea itseluottamus ei tarkoita ylimielisyyttä vaan se on opittu yrittämälle ja erehtymällä. Tämä itseluottamus perustuu itsetietoisuuteen ja tukee tietä rohkeuteen. Hyvä itseluottamus antaa rohkeutta seuraamaan omia arvojaan, mutta myöskin antaa voimaa epäonnistumisista selviämiseen. Rohkea johtaja osaa ja uskaltaa kohdata epäonnistumisen ja nousee viisaampana sen jälkeen. Haluan itse pyrkiä luomaan parempaa itseluottamukseen, sillä siinä voi aina kehittyä. Hyvällä johtajalla on oltava hyvä itseluottamus, sillä jos johtaja ei edes usko itseensä niin miten hän voisi johtaa muitakaan. Johtajan oleminen ei vaikuta helpolta tai yksinkertaiselta se on monia taitoja vaativa tehtävä. Tehtävä vaatii niin käytännön kuin tunnepuolenkin osaamista, joitakin näistä ominaisuuksista ihmiset kehittävät koko elämänsä ajan riippumatta siitä ovatko he itse tietoisia asiasta. Kirja opetti minua tiedostamaan tunnepuolen suurta merkitystä johtamisessa.