Tunteet ei kuulu työpaikalle — ei minustakaan, oli ensimmäinen asia, joka mieleen juolahti tämän kirjan nimen lukiessani. Mielipiteitä herättävä otsikko kuitenkin kätkee alleen toisen todellisuuden. Jännittävää kuinka vahvasti tunteet vaikuttavat meihin ihmisapinoihin jo siellä arkisten valintojen tasolla. Tällaiselle loogisen ajattelun lippulaivalle siis riitti ahaa-elämyksiä siitä, miten nesteessä me voisimme itse asiassa olla bisnestä tehdessä ilman tunteita ja niihin vetoamista. 

Tunteilla on itse asiassa tässä kyseisessä kontekstissa paljon syväluotaavampi ulottuvuus, kuin vaikka se ensimmäisenä mieleen tuleva työyhteisön tiuskiva marttyyri. Oma kantani tässä tunteiden ja työnteon risteymäkohdassa oli, etten juuri koe sympatiaa pehmoarvoille. Ehkä aavistuksen karrikoidusti, mutta periaatteessa kuitenkin näin. Kokonaiskuva siitä mitä esimerkiksi tunneälykkyys tarkoittaa avasi ajattelua enemmän uusiin sfääreihin. Alkuun en selkeästi osannut tulkita aiheen laajuutta tai miten merkittävässä osassa tunneälykkyys ja erilaisuuden ymmärtäminen johtamisessa oikeastaan on. 

Tunteethan ovat universaaleja, vaikka niihin reagoiminen onkin yksilöllistä. Toinen kollega on konfliktitilanteessa kuin perseeseen ammuttu karhu ja toinen tokaisee samassa tilanteessa, että taitaa olla torstai. Molemmilla lähtötilanne saattaa silti olla täysin sama. Kaikessa tässä myllerryksessä ympäri mennään ja yhteen tullaan siihen, että on osattava tulkita kohtalontovereitaan. Tunneälykkyys on erittäin relevantti ominaisuus hyvällä johtajalla. Sillä kuuluisalla rivien välistä lukemisella ja kolmannella silmällä pällistelyllä saa usein ympäristöstään irti tärkeitä viestejä. Niitä sitten puheeksi ottamalla voi saada ratkottua ongelmatilanteita ennen kuin ne räjähtävät silmille. 

Lumihiutaleet ulos 

Samat säännöt kaikille, vaikka joku työyhteisössä olisi minkälainen lumihiutale. On käsittämätöntä kuulla, että työyhteisöissä edelleen harrastetaan eriarvoisuutta niille “ykköstyypeille” sen suhteen millaista käytöstä keneltäkin sallitaan. Yrityksen edun ajaminen on olennaista, mutta eriarvoisuuden salliminen ei voi olla pitkäjänteisesti hyvä suunnitelma. Etenkin, jos tiimin toimivuus ottaa siitä turpaansa. Ja sehän ottaa. Äkkiä on kaikilla naamat sitruunalla ja tuloksen teko jää tunnelman lyttääjien harteille. Kiiltokuvaksi liiskaantuneet muut tiimin jäsenet painivat motivaatiokadon kanssa ja yhteisön tavoitteet eivät etene mihinkään. 

Rage-raketit ja työpaikkakiusaaminen 

Vain omaan toimintaansa voi vaikuttaa ja niin olen haastavissa tilanteissa myös pyrkinyt toimimaan. Itse en kykene saamaan kaaliini ymmärrystä ainaisten negailijoiden perimmäisistä motivaatiosta pilata toistenkin läsnäolijoiden tunnelma. Omasta kokemuksestani kannustavalla ympäristöllä on paljon paremmat edellytykset onnistumiseen, kuin niillä, joilla motivaatio ei riitä edes sanomaan huomenta ennen valittamisen aloittamista.  

Kiusaaminen ei välttämättä tarkoita vaan palturin jauhantaa työkavereista, siitä millä osarilla on kukakin uuden Bemminsä ostanut. Oli kiinnostavaa taasen huomata, että olemalla vaan hiljaa saattaa saada vielä pahemmat huonot housuun tovereilleen kuin töräyttämällä totuuden päin naamaa. Epätietoisuus on yksi kamalammista tiloista ihmisen olla. Siksi olisikin paikallaan antaa välitöntä palautetta edes nyökyttelemällä silloin, kun tilanne selkeästi vaatii jonkinlaisen palautteen antamista. Kritiikin antamista ei pidä pelätä, mutta se on osattava muotoilla rakentavasti. 

Purnaaminen on oikein ja kohtuullista 

Kyllä. Purnaaminen on sallittava. Purnaamisella on minusta ihan suotta hankalien akkojen ja kukkahattutätien maine. On toki muistettava, ettei purnailu mene liiallisuuksiin, jolloin kaikki alkaa näyttäytyä harmaan negatiivisessa sävyssä. Hyvällä sykkeellä maailman parantaminen tekee eetvarttia silloin, kun pää tuntuu poksahtavan negatiivisista ajatuksista. Usein asia on vaan saatava pois omasta päästä, jolloin sen kantaminen helpottaa. Kuunteleminen on siis tässä se kupletin juoni. Vastaanottajalla on aika suuri vastuu, koska kakkuaukko on osattava pitää supussa siihen asti, kun koko stoori on jaettu. Purnaustuokion päätyttyä on mahdollisuus vielä tuoda uusia ajatuksia pöytään ja ehkä tarjota myös ratkaisuja haasteisiin. 

Annetaan henkseleiden paukkua ja kaikkien kukkien kukkia. Erilaisuuden ymmärtäminen ja sen salliminen kasvattaa yhteisön henkistä pääomaa. Rakentavan palautteen antaminen on toimivan tiimityön juurihoitoa. Palautetta pitää antaa tasaisin väliajoin. Silloin kaikki pysyvät samalla aukeamalla siinä missä mennään. Unohtamatta positiivisen palauteen antamista ja antamalla lupa olla rohkeasti ylpeä omista saavutuksistaan. Ymmärrys puolin ja toisin taas luo yhteisön sisälle luottamusta ja turvaa. Joskus on luotettava intuitioon haravoidessa pinnan alla piilossa olevia totuuksia ja ottaa epäkohdat puheeksi.