Tunne lukkosi

Kirjoittaja: Iida Riipinen

21 marraskuun, 2021

Lähdeteos: Tunne lukkosi

Lähdeteoksen kirjoittaja: Kimmo Takanen

Teoriapisteet: 2

Tunnelukko on lapsuudessa opittu ja sisäistetty malli, jonka mukaan reagoimme tunteita herättävissä tilanteissa. Se syntyy edistämään sopeutumista kasvuympäristöön. Se syntyy, kun emotionaaliset perustarpeet eivät tyydyty. Tunnelukko on opittu vanhemmilta tai muilta lähipiirin ihmisiltä. Myös aikuisiässä on mahdollista syntyä tunnelukkoja esimerkiksi oman kumppanin kautta. Opimme ajattelemaan tarkkailemalla ympäristöämme ja teemme havaintoja. Oppiminen tapahtuu mallioppimisena tai vuorovaikutustilanteessa. Olemme oppineet ajattelemaan tietyllä tavalla. Reagoimme kokemustemme pohjalta. Reaktio pohjautuu ennemmin vanhoihin kokemuksiin kuin siihen, miten asiat todellisuudessa ovat tällä hetkellä. Lähtökohta reaktioon on tilanne. Kun et tiedä, miten reagoida, tulkitset. Ajattelet niin kuin tulkitset.

Kirjassa oli esitetty esimerkki siitä, miten saatamme pitää uskomuksiamme tosina. Katsoessamme pihalla olevaa säätä, miellämme sen usein hyväksi tai huonoksi. Säähän ei kuitenkaan liity piirrettä hyvä tai huono. Säähän liittyy mm. lämpötila, tuulen suunta ja nopeus sekä ilman kosteus. Se, onko sää hyvä vai huono, riippuu täysin omasta tulkinnastamme. Ja mitä tulkintamme sitten kertoo ja kenestä se kertoo. Se kertoo meistä itsestämme. Se kertoo mikä meille on tärkeää, mitä arvostamme sekä mitä olemme kokeneet ja oppineet. Se kertoo vain omista asenteistamme ja ajattelutavoistamme. Se on oma tulkintamme ja mielipiteemme. Toinen esimerkki liittyi koulumaailmaan, jossa kokeesta saatuja arvosanoja verrataan toisten kanssa. Ainakin itselleni tällainen tilanne on ollut hyvinkin tuttu. Jonkun mielestä kokeesta saatu 10- on huono ja toisen mielestä taas 8 on hyvä. Ongelmana on vain se, että pidämme näitä asioita totuuksina, vaikka ne eivät ole muuta, kuin asenteita ja mielipiteitä. Kun emme tiedä totuutta, tulkitsemme.

Sama uskomusten totena pitäminen peilautuu itseemme ja siihen, miten näemme oman toimintamme. Ei voida pitää faktana sitä, että joku olisi huono. Se on vain opittu uskomus. Ja kun pidämme tällaista uskomusta totena, käyttäydymme ja ajattelemme myös sen mukaisesti. Olemme esimerkiksi saaneet lapsuudessamme paljon moitteita tekemisestämme, meille on kerrottu olevamme huonoja. Sisäistämme tilanteen ja tilanteessa syntyneet tunteet ja alamme itse uskoa omaan kyvyttömyyteemme. Näin tunnelukko voi syntyä.

Tunnelukkoja on yhteensä 18:

  • alistuminen
  • emotionaalinen estyneisyys
  • epäonnistuminen
  • hylkääminen
  • hyväksynnän haku
  • kaltoin kohtelu
  • kietoutuneisuus
  • oikeutus
  • pessimistisyys
  • rankaisevuus
  • riippuvuus
  • riittämätön itsekontrolli
  • suojattomuus
  • tunnevaje
  • uhrautuminen
  • ulkopuolisuus
  • vaativuus
  • vajavuus

Omat tunnelukot voi testata osoitteessa tunnelukkosi.fi. En avaa tähän kaikkien kuvauksia, ne voi käydä lukemassa samasta osoitteesta. Itselläni kaikista vahvimpana nousi kolme tunnelukkoa: uhrautuminen, emotionaalinen estyneisyys sekä kaltoin kohtelu. Testin mukaan taas minulle ei ole tunnelukkoja ulkopuolisuuden, epäonnistumisen, oikeutuksen, tunnevajeen, riippuvuuden tai kietoutuneisuuden kohdalla. Loput tunnelukot asettuvat näiden väliin ja niistäkin yli puolen voimakkuus on luokkaa vahva. Oli hauska huomata, miten joidenkin kuvausten kohdalla, esimerkit ja selitykset olivat kuin lähes suoraan omista ajatuksistani ja toiminnastani. Minun oli kuitenkin haastavaa löytää syitä lapsuudestani, joissa tunnelukot olisivat kehittyneet. Tai ainakaan vanhemmistani. Joitakin piirteitä pystyin löytämään, esimerkiksi vaativuuden tunnelukko (itselläni vahva) on varmasti syntynyt omien vanhempien vaativuudesta esimerkiksi koulumenestystä kohtaan. Koen, että osa tunnelukoista on varmasti syntynyt myös koulun ja muiden ihmisten kautta.

Uhrautumisen tunnelukko:

Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutuisi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.

Koen tämän kuvauksen osuvan aika hyvin itseeni. En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut tällaisten ajatusten olevan ”ongelma”. Tarkoitan siis sitä, että en olisi osannut ajatella tämän olevan tunnelukko eli negatiivinen asia. Aikamoinen havahtuminen. Tähän lukkoon liittyy varmasti myös se, kuinka vaikeaksi koen ei:n sanomisen. Kun joku pyytää apua tai tarvitsee jotain, jos minulla ei ole oikeaa syytä olla oikeasti auttamatta tai tekemättä, minun on todella haastava sanoa ei. Vaikka menettäisin silloin oman vapaa-aikani ja levon. Sen olen ymmärtänytkin jo, ja itseasiassa myös lähes kokeillutkin jo, miksi tätä täytyy harjoitella valtavasti. Ja olen jo harjoitellutkin. Huomaan silti huonon omatunnon nousevan, jos pidän turpani kiinni, kun kysytään, kuka voisi hoitaa tai tulla tekemään. En osaa arvostaa omia tarpeitani eli esimerkiksi juuri omaa vapaa-aikaa ja levon tarvetta. Siksi koen todella haastavaksi olla ottamatta osaa viikon ainoana vapaapäivänäni, jos joku apua kysyy. Ja eihän muiden huomioiminen, ymmärtäväisyys, empaattisuus tai myötätunto huonoja piirteitä ole. Omalla kohdallani olen huomannut niiden olevan liian hallitsevia, jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella pelaavia piirteitäni. Tämän tunnelukon syntyperää en tunnista.

Emotionaalisen estyneisyyden tunnelukko:

Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti. Sinusta on hämmentävää ilmaista positiivisia kiintymyksen tai välittämisen tunteita toisille ihmisille. Uskot että tunteet on parempi pitää sisällään ja siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, joka on ilmaisematta. Sinusta saattaa tuntua, että olet kuin painetynnyri, joka saattaa purkautua milloin tahansa, siksi yrität hallita tekemisiäsi ja tunteitasi.

Toinen itselläni hallitseva tunnelukko on emotionaalinen estyneisyys. Koen myös tämän kuvauksen napsahtavan aika osuvasti itseeni. Minun on helppo ilmaista positiivisia tunteita, esimerkiksi innostusta, mutta tietynlaisen kiintymyksen tai välittämisen tunteiden sekä juuri negatiivisten tunteiden ilmaiseminen on itselleni haastavaa. Ilmaisen kyllä välittämisen ihmisiä kohtaan. Olen kiinnostunut toisesta ja omaan halun auttaa, kuunnella ja olla läsnä. Haluan, että muilla on kaikki hyvin. Välitän. Liittyy varmasti myös edelliseen tunnelukkoon. Mutta esimerkiksi sellaisen välittämisen, jos olen kiintynyt johonkin ihmiseen tai ihastunut tai muuta vastaavaa, hieman erilaista välittämistä, koen jostain syystä haastavaksi ilmaista. Tästä olen myös kuullut, että minusta olisi lähes mahdotonta nähdä sitä, olenko kiinnostunut tai haluanko aidosti vaikka tavata ihmistä. En vaikuta siltä, että välittäisin sillä tavalla. Ja tämä on laittanut minua ajattelemaan todella ja arvioimaan omaa käytöstäni ja sanojani. Minun on vaikea ilmaista juuri niitä positiivisia kiintymyksen tunteita muita kohtaan, tai kertoa miksi pidän jostakin ihmisestä.

Minulla on äärettömän pitkä pinna. Suutun todella, todella harvoin. Siedän valtavasti muita ihmisiä ja muiden ihmisten sanoja ja tekoja. Minun on vaikea ilmaista omaa ärtymystäni tai suuttumustani. Pidän sen kaiken sisälläni. Tästäkin olen kuullut, kun en juuri koskaan ilmaise omaa tyytymättömyyttäni jotakin tilannetta kohden. Vaikka koen mielipahaa tai tyytymättömyyttä, osaan silti jostain syystä hyväksyä ja työntää omat tunteeni sivuun. Tähänkin varmasti liittyy ensimmäinen tunnelukko; laitan muiden tarpeet omieni edelle. Jostain syystä tunnen omat negatiiviset tunteeni arvottomiksi tai merkityksettömiksi. En tiedä miksi. Haluan pitää kontrollin ulosannissani.

Huomaan osan tästä tunnelukosta tulevani lapsuudestani. Ja tarkemmin ajateltuna isältäni. Hän on aina ollut todella neutraali näyttäessään tunteita. En muista montaakaan kertaa, jolloin hän olisi todella suuttunut tai ilmaissut mielipahaansa. En myöskään muista hänen ilmaisseen rakkauttaan meitä kohtaan mitenkään voimakkaasti. Tiedän hänen välittävän meistä lapsista ja hänen toimintansa kyllä puhuu sen puolesta. Mutta sanoilla hän ei sitä juurikaan ilmaise. Olen huomannut nämä piirteet itsessäni ja jostain syystä olen ne itseeni sisäistänyt, vaikka äitini on taas täysin vastakohta näihin ja ainakin koen itse viettäneeni kummankin kanssa tasapuolisesti aikaa, toisinaan ehkä jopa enemmän äitini kanssa.

Toinen paikka, joista olen varmasti saanut vaikutteita tähän tunnelukkoon, on koulu ja sitä kautta ympärillä olevat ihmiset. En tiedä miten saan liitettyä tähän esimerkiksi pelon ulkopuoliseksi joutumisesta ja sopeutumisen tarpeen (hyväksynnän haun tunnelukko, itselläni myös vahva). Ehkä on halunnut olla neutraali, jotta ei jäisi ulkopuolelle. Olen hyväksynyt ja mennyt mukaan tilanteisiin tai toisten sanomisiin, jotta ei jätettäisi ulkopuolelle.

Kaltoin kohtelun tunnelukko:

Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä, jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvon tunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta, jossa sinua kohdellaan kaltoin.

Tätä tunnelukkoa en koe itselläni niin vahvaksi, kuin se testin mukaan olisi. Osittain se pitää kyllä paikkaansa, mutta ei täysin. Pelkään ehkä eniten henkisiä vaikutuksia, kuin esimerkiksi sitä, että joku pahoinpitelisi minua. Enemmän pelkään esimerkiksi haavoittumista. Se on itseasiassa aika vahvakin pelko. Minun on loppuen lopuksi yllättävän vaikea luottaa ihmisiin. Siihen, että he pysyvät rinnallani, haluavat parastani, kuuntelevat ja välittävät minusta. Tähän tunnelukkoon liittyy varmasti myös hylkäämisen tunnelukko jollain tasolla, ehkä jopa vahvempana. Tämän tunnelukon syyt löydän helposti. Koen suurimmat tekijät löytyvän perheeni ulkopuolelta, kavereistani. Olen joutunut monta kertaa tilanteeseen, jossa olen loppuen lopuksi kokenut hylätyksi tai henkisesti kaltoinkohdelluksi tulemisen. Olen itse antanut ihmissuhteelle paljon, mutta olen lopulta silti jäänyt yksin. En ole saanut takaisin sitä luottamusta ja apua, jota olen itse muille tarjonnut. Olen jäänyt ulkopuolelle, sanomisiini ei ole reagoitu, sanojani ei ole välttämättä edes kuunneltu. On osoitettu suoraa välinpitämättömyyttä omia ongelmiani kohtaan. On vain hylätty ilman edes varsinaista syytä. Siksi nykyään koen vaikeaksi luottaa siihen, että ihmiset ympärilläni oikeasti välittäisivät, eivätkä vain käyttäisi hyväkseen omaa kiltteyttäni. Mutta muuta tästä tunnelukosta en itselläni tunnista. Ja nyt kun tarkemmin mietin, en ole edes varma, liittyvätkö nämä tunteet ja muistot tähän tunnelukkoon, vai olisivatko ne selkeämmin yhdistettävissä juuri esimerkiksi hylkäämisen tunnelukkoon…

Huomaan tässä kirjoittaessakin vielä uusia oivalluksia esimerkiksi siitä, miten tunnelukkoni liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat ristiin. Osa heikommista tunnelukoista saattoi tuntua osin vahvemmilta, kuin mitä testin mukaan olivat. Esimerkiksi kaltoinkohtelun tunnelukkoa en tuntenut itselleni niin vahvaksi sen kuvauksen perusteella. Osuvampia olivat mm. alistuminen, hyväksynnän haku, rankaisevuus sekä vaativuus.

Kirja tuntui haastavalta muilta osin. Koen, että minun pitäisi ehkä olla vanhempi, osatakseni ja löytääkseni motivaatiota hyödyntää kirjassa annettuja toimintatapoja ja sisäistää omaan tekemiseeni kirjassa esitetystä ajatuksesta sisälläni olevasta lapsesta, vanhemmasta sekä vastuullisesta aikuisesta ja heidän keskinäisestä suhteestaan sekä vaikutuksesta omaan käytökseeni ja reaktioihini. Opin kuitenkin valtavasti itsestäni tämän kautta ja omasta toiminnastani. Koin kasvavani kohti vastuullista aikuista ihan vain ymmärtämällä itseäni hiukan paremmin. Kuten kirjassakin sanottiin, muutos on kasvamista, ei korjaamista. Muutos lähtee tunteiden ja niiden takana olevien tarpeiden tunnistamisesta Tietenkään kaikkea lukemaansa ei pidä sokeasti uskoa ja elää sen mukaisesti. Sain tästä kuitenkin paljon ajateltavaa ja huomioita itselleni, esimerkiksi tunteiden tunnistamisesta, ja koin sitä kautta jonkinlaisen harppauksen itseni ymmärtämisen ja hyväksymisen kanssa. Pystyn todennäköisesti myös yhdistämään tietojani ja tulkitsemaan muita ihmisiä ympärilläni ja tätä kautta ehkä ymmärtämään heitä paremmin ja tarvittaessa toimimaan heille vastuullisena aikuisena, joka opastaa ja tukee heidän sisällään olevaa lasta.

Ymmärrän myös ihmisen selviytymiskeinot epämiellyttävissä tilanteissa. Opin ehkä jossain vaiheessa tulkitsemaan vältteleekö, pakeneeko vai hyökkääkö ihminen selviytymiskeinonaan. Kirjassa annettiin esimerkkinä eläinkunnan selviytymiskeinot, jotka pätevät myös ihmisiin. Jänis koittaa lähtökohtaisesti vältellä saalistajaa. Jos välttely ei toimi ja jänis yrityksestä huomaamatta törmää saalistajaan, pyrkii se pakenemaan tilannetta henkensä edestä. Jos saalistaja saa sen kuitenkin kiinni, eikä pako onnistu, käyttää jänis viimeisenä selviytymiskeinonaan hyökkäystä ja puolustautuu kaikin mahdollisin tavoin saalistajaansa vastaan. Samoin toimimme me ihmiset. Emme ehkä näin radikaalisti, mutta samat toimintatavat pätevät myös meille. Joku voi käyttää ensisijaisena selviytymiskeinonaan hyökkäystä muita kohtaan, ennen kuin kukaan muu ehtii edes aloittaa epämiellyttävää tilannetta. Itselläni selviytymiskeino on välttely ja sen jälkeen pakeneminen. Harvoin joudun hyökkäykseen asti. Näitä huomioita voin hyödyntää tiimin kesken ja ymmärtää muiden tiimiläisten reaktioita tunteita herättävissä tilanteissa. Osaan nähdä jo nyt joidenkin selviytymiskeinoja. Opin varmasti tunnistamaan myös lisää ja ehkä ymmärtämään syitä sekä ajattelumalleja reaktioiden takana.

Iida Riipinen

Projektitoimisto Heiga osk

https://www.heiga.fi/

You May Also Like…

Et taida kuunnella

Kuunteleminen on taito, jonka nykyään yhä harvempi taitaa. Vaikka puhe on maailmassa lisääntynyt, kuunteleminen ei...

0 kommenttia

Lähetä kommentti