Tarvitseeko tulevaisuudesta stressata niin paljon? Onko tulevaisuus meidän muokattavissa? Osaammeko sittenkään elää hetkessä? 

Tulevaisuus tuo minulle välillä paljonkin stressiä ja se kuinka negatiivisesti siitä välillä puhutaan sosiaalisessa mediassa tai lehdissä. Kirjan tarkoituksena on opettaa lukija varautumaan tulevaisuuteen ja se kokoaikaiseen muuttumiseen. Resilienssi kyky nousee kokoajan yhä enemmän esiin tulevaisuudessa ja sitä taitoa aletaankin yhä enemmän painottamaan ja arvostamaan. Teimme johtajuuden koulutusohjelmassa resilienssi testin ja sainkin testistä omasta mielestäni huonon tuloksen, joten ajattelin, että tästä kirjasta voisi olla minulle hyötyä. 

Jatkuva kehittyminen ja itsensä kehittäminen on minulle tärkeä asia. En halua tuntea, että jään jotenkin junnaamaan paikalleni. Tämä pätee niin omaan elämääni kuin myös bisnekseen. Myös Pölönen nosti kirjassa näiden kahden tärkeyden esiin ja sen, kuinka meidän täytyy keskittyä asioihin, jotka kiinnostavat meitä itseämme. Minulle tärkeä työkalu on intohimo. Se etten luovuta, vaikka olisi huonoja päiviä tai heikkoja hetkiä. 

Tulevaisuudessa kannattaa panostaa sellaisiin taitoihin ja niiden aloihin, joita teknologialla ei korvata tai edes pystytä korvaamaan. On kuitenkin tärkeää, että jokainen ala jatkaa kehittymistään. Meidän täytyy kuitekin muistaa se, että uusia aloja syntyy kokoajan, joten voi olla, että juuri sinun tulevaisuuden alasi ei ole vielä edes nousut esiin. Tiimiakatemia on hyvä ja turvallinen paikka etsiä omaa alaa tai vaikka kehittää tulevaisuuden aloja. Täytyy rohkeasti hypätä mukaan mahdollisimman erilaisiin juttuihin, jotta voi löytää oman juttunsa. Täytyy myös olla rohkea ja osata sanoa, jos se juttu ei ollutkaan loppupeleissä oma juttu ja hypätä sen jälkeen taas toiseen juttuun. 

Pitkäjänteisyys on kehittymisen avain. On tärkeää osata olla kärsivällinen ja pystyä toistamaan asioita miljoona kertaa, jotta siitä saa luotua hiotun timantin. Ei pidä lopettaa, vaikka olisi testannut jo 99 9999 kertaa eikä siitä ole vielä tullut mitään. Tähän olen törmännyt musiinkin parissa monesti. Olen todennut, että täytyy myös osata lopettaa siltä päivältä ja jatkaa uudella energialla taas huomenna. Se on hyvin turhauttavaa ja ahdistavaa, mutta kun siinä onnistuu ja kehittyy tuo se uutta intohimoa joka kerta. 

Tulevaisuus saa pelottaa ja ahdistaa, mutta ne energiat kannattaa mieluummin kohdentaa oman tulevaisuuden kehittämiseen ja rankentamiseen, sillä emme me voi kukaan täydellisesti ennustaa mitä tulevaisuus on. Kirjassa on paljon kertausta, mutta myös paljon hyvää muistutusta siitä, että kannattaa keskittyä vain itseensä ja oman itsensä kehittämiseen.