Tulevaisuuden lukujärjestys

Kirjoittaja: Viivi Kuismala

7 lokakuun, 2021

Lähdeteos: Tulevaisuuden lukujärjestys

Lähdeteoksen kirjoittaja: Perttu Pölönen

Teoriapisteet: 2

Heti akatemian alusta asti olen kuullut suosituksia tästä kirjasta. Suosituksista huolimatta kirjan nimi ei ollut herättänyt minussa sen suurempaa intoa, joten en ollut näin ollen vaivautunut ottamaan kirjasta sen enempää selvää. Kirjaa lukiessani tajusin, että olin kuvitellut kirjan ihan toisenlaiseksi ja kirja olikin loppujen lopuksi hyvin erilainen, kuin mitä olin ajatellut. Hyvällä tavalla! 

Tuo suuri ja mahtaileva sana, tulevaisuus. Toisaalta utopistinen, toisaalta realistinen, ahdistava, jännittävä, innostava, kysymyksiä herättävä ja uusia ovia avaava. Olisimmeko 50 vuotta sitten osanneet määrittää tulevaisuuden 50 vuoden päähän, 2020-luvulle sellaiseksi, kuin se nyt nykypäivänä on? Koneet ja teknologia ovat jo läsnä jokapäiväisessä elämässämme, ja on varmaan lähes mahdotonta viettää ihan tavallinen päivä ilman minkäänlaista teknologia- tai robottikontaktia. Älypuhelimet, tietokoneet, hybridiautot, kassakoneet sekä esimerkiksi ovien ja rakennusten sähkölukot ovat hyvinkin tavallisia esimerkkejä teknologiasta ja sen hyödyntämisestä nykypäivänä. Vielä 50 vuotta sitten useimmista näistä ei ollut tietoakaan. 

Järjestimme Elisan kanssa eilen alumnitreenit aiheesta tulevaisuus. Teknologia on hyvinkin vahvasti läsnä tulevaisuudesta puhuttaessa. Sain treeneistä paljon hyviä yhtymäkohtia ja aasinsiltoja juuri tähän kirjaan. Yksi hyvä noussut ajatus oli se, kun aloin pohtimaan miten nykypäivänä kuljemme jatkuvasti ikään kuin kahdessa eri tasossa. Olen ulkona piristävällä kävelylenkillä ja samaan aikaan kuuntelen bluetooth-kuulokkeideni avulla musiikkia puhelimestani. Bussissa istun ja kuuntelen bussin etuosassa itkevää lasta, jonka äiti yrittää hyssytellä lasta olemaan hiljemmin. Samaan aikaan viestittelen WhatsAppissa kaverini kanssa illan suunnitelmista. Ilmoituksia liikkuu joka suuntaan ja olemme jatkuvan informaatio- ja tietotulvan alla. Työ- ja vapaa-ajan toisistaan erottaminen on hankalaa, sillä työ seuraa minua myös alustoille, joita käytän vapaa-ajallani. 

Pölönen pohtii kirjassaan sitä, miten olemme nyky-yhteiskunnassa tottuneet esittelemään itsemme omien ammattiemme kautta. Tämänkin huomasin isolla osalla alumnitreeneihin osallistuneista alumneista toteutuvan. Pyysimme check in-kysymyksen lisäksi jokaista alumnia esittelemään lyhyesti itsensä, ja isolla osalla oma ammattinimike tuli nimen jälkeen heti toisena esille. Miksi pidämme omaa ammattinimikettämme jotenkin niin isosti määrittelevänä? Mitä ammattinimikkeemme oikeasti kertoo meistä? Mielestäni ei välttämättä yhtään mitään. Kannattaako omaa identiteettiä rakentaa sellaisen varaan, jota ei välttämättä ole enää olemassakaan muutamien vuosien päästä? Esimerkiksi sovellusten kehittäjiä ei tunnettu 70-luvulla laisinkaan, ja jos joku olisi kertonut identifioivansa itsensä sellaiseksi, oltaisi asiaa varmaan vain oudoksuttu ja kummasteltu. Sen sijaan meidän tulisi esitellä itsemme omien taitojemme ja ominaisuuksiemme kautta. Olen itse kirjoittanut pariin sosiaalisen median kanavaani oman tilini alle listan erilaisia adjektiiveja, joiden koen kuvastavan aika hyvin omia luonteenpiirteitäni sekä ominaisuuksiani. Niiden avulla tuntematon lukija saattaa päästä jo hieman luomaan minusta jonkinlaista mielikuvaa, sillä kyseiset sanat kuvastavat enemmän, kuin esimerkiksi pelkkä “tiimiyrittäjä” tai “opiskelija”. 

Sosiaalisesta mediasta puheen ollen teknologian yleistymisessä ja uudistumisessa on myös negatiivisia puolia. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa oman itsensä vertailu toisiin ja huonommuuden tunteen kokeminen ovat harmillisen yleisiä, ja yleistyvät varmasti pikkuhiljaa vain enemmän ja enemmän. Myönnän itsekin syyllistyneeni tähän. Somessa on helppo jakaa vain pintaraapaisu omasta elämästä. Ymmärrettävää tottakai on se, että monesti ne jutut, mitä itse haluaa somessa muille jakaa, ovat sellaisia, joihin on ennen kaikkea itse tyytyväinen. Tulevaisuudessa aitouden korostaminen on asia, joka saa aivan omanlaisensa painoarvon. Aitous on se, jonka avulla saamme samaistumispintaa ja joka herättää tunteita. Tunteiden avulla luomme merkityksellisyyttä, jota Perttu kuvaa tulevaisuudessa onnellisuutta tärkeämmäksi tavoittelun kohteeksi. 

Yhdeksi tulevaisuuden työkaluksi Perttu asettaa luovuuden. Jatkuvasti muuttuvassa ja kehittyvässä maailmassa luovuus on se, jonka avulla pysymme ajan hermoilla. Muutokset pakottavat meitä luovuuteen. Luovuus on muutenkin innostavaa, kehittävää ja voimaannuttavaa. Välillä luovuus vaatii pitkäjänteisyyttä ja välillä se on hetken mielijohde, joka saattaa kuljettaa jymyluokan innovointeihin ja ratkaisu-uudistuksiin. Dialogi ruokkii luovuutta ja me Tiimiakatemialla olemmekin hyvässä asemassa luovuuden kanssa. Tehtävämme on olla luovia, innovoida ja toteuttaa omia projekti-ideoitamme ja ratkaista myös asiakkaidemme ongelmia yhdessä ympäröivämme tiimin kanssa. Pölönen kertoo kirjassaan myös siitä, miten paljon parempi tulos saadaan, kun ympäröivä tiimi on keskenään hyvin erilainen ja monipuolinen. Tämähän on juuri sitä, mitä me Tiimiakatemialla olemme. Kokonainen tiimi entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, jokainen hieman eri lähtökohdista. Kunhan sävelet ovat selvät, saamme näin rikkailla tiimeillä aikaan vaikka ja mitä! 

Tulevaisuuden lukujärjestys rohkaisee luovuuteen. Se ohjeistaa olemaan pelkäämättä tulevaisuutta liikaa. Se rohkaisee spontaaniuuteen, hetkessä elämiseen, ja olemaan murehtimatta liikaa tulevasta. Tulevaisuudessa aukeavien ovien määrä tulee olemaan valtava – kunhan muistaa pitää silmänsä auki nyt, tässä hetkessä, ja näissä jokapäiväisissä kohtaamisissa. Tulevaisuuden lukujärjestys antaa kolmetoista konkreettista työkalua, joiden avulla on hyvä lähteä pilkkomaan omaa kauhukuvaa tulevaisuudesta – varsinkin, jos se tuntuu omaan silmään harmaalta ja ahdistavalta. Oikeasti tulevaisuus antaa meille mahdollisuuksia ja tilaa. Se antaa vapautta ja värejä. Uuden oppimisen taito on nimenomaan taito, joka meidän pitäisi pitää tulevaisuudessa mukanamme. Emme koskaan tule olemaan ihmisinä valmiita ja kaipaamme jatkuvasti jotain uutta – tämän takia meidän on tärkeä ymmärtää se, että pysyäksemme muuttuvan maailman mukana emme voi lopettaa uuden oppimista, oli se sitten helppoa tai vaikeaa. Perttua lainaten “sen ei tarvitse olla helppoa, kunhan se on mahdollista.” 

You May Also Like…

Kaikki kuluttamisesta

“Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet...

Inspiroitunut – Petteri Kilpinen

Miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä? ”Hyvä arkijohtajuus ei ole mystiikkaa ja taikatemppuja. Kun jokainen...

0 kommenttia

Lähetä kommentti