Tulevaisuuden lukujärjestys

Lähdeteos: Tulevaisuuden lukujärjestys

Lähdeteoksen kirjoittaja: Oerttu Pölönen

Teoriapisteet: 2

Kehujen arvoinen kirja

Tätä kirjaa on suositeltu meillä Tiimiakatemialla jo viime syksystä lähtien. Tartuin viimein tähän kirjaan luettuani tiimiläiseni reflektion tästä kirjasta. Ajattelin, että minunkin täytyy itse lukea tämä ja katsoa onko se kaiken tuon hypen arvoinen. Täytyy todeta, että ihan oikeassa ovat kaikki olleet, että tätä kirjaa voi suositella eteenkin päin.

Uskon, että nyt olen sen haasteen edessä, että osaan valita ne tärkeimmät asiat, joita tässä reflektiossa tulisi käsitellä, sillä kirja oli täynnä hyvää asiaa. On hyvä, että omia ajatuksia välillä haastaa ja sitä tämä kirja todellakin sai aikaiseksi. Aloin heti alusta alkaen pohtimaan, että olenko minä nyt sitten kuitenkaan niin utelias? Toisaalta onko kaikkien pakko ollakaan todella uteliaita? Toisaalta Perttu Pölösen suositus tutustua tulevaisuuteen, sen skenaarioihin ja uusiin teknologioihin kiehtovat minua. On taas eri asia, olenko ollut niin utelias, että olisin lähtenyt etsimään tietoa näistä aiheista.

Utelias mielenkiinnon kohteiden suhteen

Olen utelias markkinointi- ja johtamiskentällä. Eritoten markkinoinnin parissa. Haluan tietää, mitä kaikkea uutta markkinoinnista on vielä opittavana ja uudet trendit tulee aika ajoin tsekattua. Johtamisestakin haluan mieluummin esimerkiksi lukea sellaisia kirjoja, joissa on vahvasti katsottu tulevaisuuteen. Tästä esimerkkinä kirja Hyvät, pahat ja milleniaalit. Miksi minä lukisin 30 vuotta vanhaa johtamisopusta? Totta kai niissäkin voi olla hyvää perustietoa, mutta en minä halua edes päätyä vanhan liiton johtajaksi vaan nykyaikaiseksi johtajaksi.

Eli kuten todettua, olen samaa mieltä Pertun kanssa siitä, että trendejä on hyvä seurata. Mielestäni jo ihan vain siksi, ettei jää kehityksen kelkasta. On hyvä myös muistaa, että pelkkien trendien aallonharjallakaan ei ole hyvä surffata, mutta olen täysin sitä mieltä, että täytyy pysyä hyvin tietoisena, mitä ympärillä tapahtuu. En ole omasta mielestäni jumahtanut mihinkään vanhaan, joten pystyn myös hyvin komppaamaan siinä, että meidän tulisi rohkeasti kokeilla uusia teknologioita ja trendejä.

Haastaa kokeilemaan uutta

Olen miettinyt usein, jos olen itse tehnyt jotain asiaa niin sanotusti ”vanhan aikaisesti”, että miksi edes ajattelen niin, että se vanha tapa olisi hyvä, sillä usein tämä tunne tulee vain siitä, että uudesta tavasta tehdä asioita, ei ole vielä kokemusta. Tiimiakatemialla olen oppinut tästä paljon ja uskonkin, että en ole enää vanhojen tapojen vankina. Tästä ovat pitäneet kanssa tiimiyrittäjäni hyvää huolta. On virkistävää, kun saa omaan työkalupakkiinsa uusia tapoja tehdä asioita. Usein nämä vielä nopeuttavatkin prosesseja, sillä välivaiheita saattaa jäädä pois.

Kirjassa mainittiin, että ihminen ei voi olla sivistynyt, jos ei ole utelias. Mietin tätä hetken ja en ollut alkuun aivan varma onko asia noin mustavalkoinen, sillä voihan ihminen olla sivistynyt, jos hän on opiskellut. Opiskelijat, jotka valmistuvat korkeakouluista, eivät välttämättä mielestäni ole uteliaita, sillä heille on saatettu antaa tietoa ja kirjoja nenän eteen, ilman, että opiskelijan tarvitsee itse miettiä, tarvitseeko tietoa tai haluaako kyseisestä aiheesta oppia. ”Nämä kun kuuluvat pakollisina opintoihin”. Onko se uteliaisuutta? Toki, voihan sitä ajatella niin, että ylipäätään korkeakoulussa opiskeleva on jo joka tapauksessa utelias.

Omasta mielestäni ihminen siis saattaa olla varsin sivistynytkin, ilman, että hän on ollut kovinkaan utelias. Tosin nämä nyt ovat vain tällaisia ajatuksia, joita tuosta lauseesta kumpusi, sillä kyllä aika monet korkeasti koulutetut ihmiset ovat uteliaita ja haluavat oppia jatkuvasti ympäriltään lisää. Kirjassa mainittu muuan Albert Einstein on ollut oman aikansa uteliaita, ja ilman hänen ja muiden aikalaistensa uteliaisuutta, olisi varmasti moni asia jäänyt keksimättä ja kuka tietää, kuinka erilaisessa maailmassa eläisimme nyt.

Tiedonjanoinen

Kirja oli tosiaan täynnä monia hyviä lauseita, joiden kohdalla jäin pitkäksi aikaa ”jumiin” pohtimaan, että mitä mieltä näistä asioista olen. Seuraava näistä oli ”uteliaisuus on kuin nälkä, joka kasvaa syödessä.” Tämän voin kyllä allekirjoittaa. Olen se ihminen, joka ihanan ja mielenkiintoisen kirjan nähdessään ei voi olla ostamatta kirjaa omaan hyllyyn. Rakastan kirjoja, mutta vierailen kirjakaupoissa ehkä liian usein, sillä myös pino lukemattomia kirjoja on yllättävän pitkä, sillä oma lukuvauhtini ei ole sama, kuin se mitä tahtia kirjoja ostan. Eli intoa saada uutta tietoa on, mutta lukeminen on hiukkasen hitaampaa. Toisaalta rakastan myös sitä tunnetta, kun tiedän, että omasta kirjahyllystä löytyy monta kirjaa odottamasta. Olisi kamala tunne, jos tietäisi, että lukemasi kirja olisi se viimeinen, joka on lukematta. (En osaisi edes kuvitella fiilistä, että ei tietäisi mikä kirja on seuraavana jonossa.)

Tosiaan olen tiedonjanoinen ihminen, ja jos esimerkiksi päädyn lukemaan jostain aiheesta netistä ja artikkeli ei täyttänytkään kaikkia odotuksiani, niin etsin vielä seuraavan ja sitä seuraavan artikkelin. Jatkan tätä aina niin pitkään, jotta olen saanut vastauksen kysymyksiini, välillä asiat, joista etsin tietoa, ovat ihan käsittämättömän typerän kuuloisia. Nytkin kun selaan sivuhistoriaani puhelimesta, tulee vastaan esimerkiksi tällaiset haut:

  • Kuinka päätellään silmukat?
  • Osakesäästötili?
  • Miten valita oikeat ihonhoitotuotteet?
  • Terveellinen pannukakku?

Tosiaan olen aika ajoin se ihminen, joka googlettelee ihan todella randomeita asioita. Hämmästyksekseni kuitenkin nykyään nettisivuja on optimoitu niin hyvin, että hassuimmillekin hauilleni löytyy yleensä helposti vastauksia. Saatan jäädä selaamaan pitkäksikin aikaa artikkeleita ja huomaankin tekeväni esimerkiksi noiden ihonhoitotuotteiden kohdalla sitä, että olen lukenut niistä niin paljon, että kun olen viimein menossa ostamaan uusia tuotteita, tiedän tasan tarkkaan, mitkä tuotteet hyllystä valitsen.

on hyvä tietää, että ei tiedä juuri mitään

Kirjassa puhuttiin myös väärin tekemisen pelosta. Olen itsekin kärsinyt tästä välillä, sillä monesti uusia asioita tehdessä, sitä miettii, onko tämä nyt oikein vai väärin vai pitäisikö tämä asia nyt tehdä jollain muulla tavalla. Hyvä esimerkki voisi olla esimerkiksi nettisivujen rakentaminen. Niitä tehdessä, sitä saattaa osata tehdä ihan hyvän näköistä jälkeä, mutta silti miettii, että osaako sitä nyt tarpeeksi hyvin. Se, että tietää olevansa tiedon janoinen on myös kääntöpuolensa ja on nimittäin se, että tietää hyvin, ettei tiedä vielä paljoa mitään. On mielenkiintoista taistella ajatuksiensa kanssa, sillä tietää, että ymmärrys kaikista markkinoinninkaan asioista ei ole vielä sillä tasolla, millä tahtoisi niiden olevan. Juurikin nettisivuja rakentaessa tulee esille se, että tietää, että niitä voisi rakentaa paremmin koko ajan vastaamaan hakukoneita ja sivujen rakennetta voisi viilata hamaan tappiin asti. Tosin tässäkin on tullut opittua, että jossain kohtaa on vain päästettävä irti ja todeta, että kyllä ne nyt ovat tarpeeksi hyvät. Onneksi, jokaisia sivuja pääsee kyllä muokkaamaan aina lisää, samaa tahtia, kun oppia tulee lisää.

Tämä on tosiaan taito, jota on Tiimiakatemialla oppinut, sillä meillä kun aika harvoin mitään ojennetaan suoraan. On saanut tottua siihen, että oppi tulee kokeilemalla ja yleensä erehtymällä, jonka jälkeen korjataan virheet ja jatkemaan hieman viisaampana eteenpäin. On toisaalta ilo ajatella, että meidän oppimismetodimme Tiimiakatemialla tukevat uuden oppimista ja yleensä opettelemmekin asioita, jotka ovat uusimpia keksintöjä, eli niin sanotusti mennään siellä kehityksen aallon harjalla. Tähän aiheeseen kirjassa mainittiin pari hyvää kysymystä, jotka herättelevät ajatuksia. Entä jos ja mitä jos! Nämä kysymykset, ovat itselleni aika tuttuja, sillä aika usein tulee tilanteita, kun mietimme eri projekteissa, että entä jos tehtäisiinkin näin? Tai mitä jos tämä olisikin nopeampi tai järkevämpi tapa.

Voin vain siis tyytyväisenä todeta, että on meillä viisaasti rakennettu opiskelumalli. Kerta uteliaisuus johtaa oppimiseen, me olemme jatkuvasti uteliaina ja korvat höröllään uuden tiedon äärellä. Mikäs sen mahtavampaa! Itse olen asettanut itselleni tavoitteeksi kasvaa elinikäiseksi oppijaksi Tiimiakatemian aikana ja olen mielestäni hyvää vauhtia menossa tuohon suuntaan. Niin kuin Perttukin sanoi, nälkä kasvaa syödessä ja uteliaisuus tehdessä. Olen varmasti saanut viimeisen puolentoista vuoden aikana sisäisen uteliaisuuteni heräämään taas entistä vahvemmin. Olen todella onnellinen, että opintomme ohjaavat meitä siihen suuntaan jo aivan huomaamattammekin.

Kokeilemalla kehittäminen

Seuraava pointti, jonka nostan kirjasta, on ”älä haudo vaan kokeile”. En edes muista, kuinka mones kerta tämä on viime viikkojen aikaan, kun tämä sama asia nousee jostain esille. Meillä on ollut Tiimiakatemialla viime aikoina todella yleistä, että ihmiset tekevät piilossa projektejaan, ja eivät uskalla tuoda niitä näytille ennen kuin ne ovat varmasti tarpeeksi kehittyneitä ja valmiita näkemään päivän valon. Puhuimme tästä aiheesta markkinoinnin koulutusohjelmassa, jossa todettin, että on sääli, että yhteisönkään sisällä ei uskalleta tuoda projekteja esille, sillä talon sisältä voisimme saada tärkeää palautetta palveluista ja tuotteista jo ennen kuin niitä lähdetään tarjoamaan asiakkaille.

Niinpä aion jatkossa kiinnittää itse enemmän huomiota siihen, että ei tulisi haudottua projekteja niin pitkään oman projektiryhmän kanssa, vaan lähtisi matalalla kynnyksellä kysymään mielipiteitä yhteisön sisältä. Olisi myös tärkeää, että ensimmäiset koeasiakkaat tai asiakkaat pääsisivät mahdollisimman nopeasti kokeilemaan ensimmäisiä versioita tuotteista ja palveluista, jotta niitä voitaisiin kehittää nopeammin asiakkaita oikeasti palveleviksi. Tämä on tosiaan ollut meillä talossa viime aikoina hieman haasteena, mutta onneksi asia nostettiin esille, jotta sille voitaisiin tehdä jotain ja tuoda yhteisön apua lähemmäs projekteja.

”tehdään yhdessä työnteosta hauskaa”

Tässä kohtaa kirjoittamista minun täytyy todeta, että olin valinnut vieläkin aivan liian monta pääkohtaa, joista olisin tähän reflektioon vielä kirjoittaa, mutta aion ottaa enää vain yhden jäljellä olevista pääkohdista käsittelyyn ja se on ”ihminen on luovimmillaan, kun hänellä on hauskaa”. Tämä on kyllä todettu myös meillä Kaukan toiminnassa. Muistan, kuinka viime syksynä brändisynnytyksessä ja luovuustreeneissä luovuutemme kukki, kun meillä oli oikeasti hauskaa keskenämme ja heittelimme ideoita matalalla kynnyksellä. Ideoita irtoaa aina niin paljon helpommin, kun ympärille muodostuu sellainen hassuttelun ilmapiiri ja siitä syntyy sitten sellainen hulvaton kierre, jossa kaikki uskaltavat heittää hulluimmatkin ideansa kehiin ja kaikkia vaan huvittaa ja vettä voisi lisätä myllyyn aivan loputtomasti. On ihana huomata näin jälkikäteen, että meillä on ollut tuollaisia hetkiä meidän toiminnassamme, sillä ne ovat sellaisia ”ryhmä flow-tiloja”, joita en usko, että aivan joka päivä tulee vastaan. Brändisynnytyksessä kehitimme meille myös uuden vision, joka on ”tehdään yhdessä työnteosta hauskaa”. Tämä on visio, jonka suuntaan tahdon joka päivä kulkea.

Lopuksi

Aion päättää tämän reflektion nyt, vaikka asiaa olisi tullut äärettömästi, ehkä se kertoo siitä, että kirja on todella onnistunut tehtävässään! Harvoin minulla tulee sellainen olo, että haluaisi vain kirjoittaa muistiinpanoja lisää ja lisää kirjaa lukiessa. Nyt sellainen tuli ja tämän reflektion lisäksi, minulle jäi käteen viisi sivua muistiinpanoja havainnoistani. Oli ihana lukea kirjaa, joka vei mennessään niin vahvasti ja kaikki esimerkit, joita kirjassa oli, olivat niin helposti samaistuttavia, tai jos ei samaistuttavia, niin ainakin sellaisia, että osasi päässään kuvitella kuvan noista tarinoista. Aion aivan varmasti jatkaa innovoimista ja onneksi meillä on vielä useita ideointisynnytyksiä tiedossa, joissa pääsee vielä reilusti enemmän heittäytymään luovuuden pariin.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti