Tulevaisuuden lukujärjestys                                                                             Teemu Vänttilä

Kuuntelin Perttu Pölösen kirjoittaman kirjan, Tulevaisuuden lukujärjestys. En usko, että kirja olisi tullut lukulistalleni, ellei meidän olisi pitänyt lukea yhtä tulevaisuuteen liittyvää kirjaa tiimimme tulevaisuustreeneihin. Kirjan nimi ja omat ennakko-oletukseni eivät nostaneet kiinnostusta kovin korkealle. En etukäteen tiennyt yhtään mitä kirjalta odottaa. Ensimmäisenä asiana kuunnellessani kirjaa tajusin, että Perttu Pölönen lukee itse teoksen, joka on mielestäni aina positiivinen asia. Kirjoittajan oma ääni tuo teokseen aina mukavasti jotakin lisämaustetta.

Kirjassa käsiteltiin tulevaisuuden lukujärjestystä, joka pitää sisällään erilaisia ihmiselle hyödyllisiä taitoja kuten luovuus, uteliaisuus, kommunikaatio, intohimo ja yrittäjyys. Kirjassa lukujärjestyksen oma kohtansa on oma lukunsa. Pölönen käsittelee asioita eri näkökulmista ja kertoo myös omakohtaisia tarinoitaan, välillä positiivisella ja välillä negatiivisella painollaan. Kirjasta meni paljon ohitse asioita sitä kuunnellessani, koska tämä ei ollut minulle mielenkiintoisin aihe. Joka tapauksessa kirja käsittelee tulevaisuutta positiivisesti ja siksi siitä jäi hyvä fiilis. Tässä maailmantilanteessa oli kiva kuunnella kirjaa, joka luo toivoa tulevaan. Kirjasta jäi minulle yksi kohta erityisesti mieleen, jonka kirjasin ylös. ”Maailma on muuttunut aina, nyt muutos tulee vain nopeammin”.

Kirjassa käsiteltiin tulevaisuudessa tarvittavia taitoja ja ominaisuuksia, joita ihmisten tulisi osata. Tässä maailmantilanteessa nuo taidot etenkin ovat tärkeitä, koska muutoksia tapahtuu jatkuvasti ja ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mukautua ja sopeutua muutoksiin ja haasteisiin. Tulevaisuudessa kaikki muuttuvat koko ajan nopeammin ja nopeammin, siksi etenkin nuorien sukupolvin on oltava muutoskyvykkäitä. Me luomme tulevaisuutta tällä hetkellä ja se on meidän käsissämme. Jokainen on mukana luomassa tulevaisuutta myöhemmille sukupolville.

Pölönen kertoo kirjassaan, että kaikki ihmiset pystyvät luovuuteen omalla tavallaan, mutta nyky-yhteiskunta on tehnyt kaikkensa kitkeäkseen sen meistä pois. Kaikki lähtee koulutuksesta. Meille opetetaan kouluissa lopputuloskeskeistä ajattelumallia, eli kuinka voimme tehdä asiat oikein, niin kun joku on joskus tehnyt onnistuakseen tavoitteessaan. Asiat eivät voi jatkua samalla tyylillä, jos haluamme, että maailma kehittyy jatkuvasti ja jatkaisimme elinikäistä oppimista. Olen pitkälti samaa mieltä Pölösen kanssa. Nykymaailmassa ja etenkin tulevaisuudessa on oltava luova, muutoshaluinen ja kekseliäs persoona menestyäkseen. Lapset ja nuoret tarvitsevat luovuutta ja uusia innostavia asioita opetukseen. Opetussuunnitelma ei tietenkään ole yksinkertaista muuttaa, mutta en ymmärrä miten asiat sen muokkaamiseksi eivät tunnu etenevän. Tässäkin maassa on varmasti paljon lahjakkaita ja luovia lapsia ja nuoria, mutta he eivät sitä itse pääse toteamaan eikä huomaamaan, koska kouluissa siihen ei juurikaan kiinnitetä huomiota.

Mielestäni Tiimiakatemia on paikka, joka on täydellinen esimerkki luovasta ja kestävästä koulutuksesta. Tänne tullessa luovuuden ei tarvitse kukoistaa, mutta varmasti se kaivetaan jokaisesta irti ennen pitkään tiimiakatemian aikana. On vaikea suorittaa opintoja täällä, jos ei pysty olemaan luova ja muutoskykyinen. Kaikkia opintopisteitä ei voi saada samalla työllä vaan on keksittävä paljon uutta ja samalla täytyy myös olla rohkea kokeilemaan uusia asioita. Siitä voi olla varma, että hyviä luovia ja uusia ideoita ei täällä torpata. Ne ovat ideoita, jotka yleensä menestyvät. Tulevaisuudessa työpaikat vaativat työntekijöiltään luovuutta. ”Liukuhihnatyöt” tulevat jäämään historiaan hyvinkin pian, se on minun näkemykseni. Teknologia kehittyy ja tehtaillakin robotiikka on tulevaisuuden työntekijä. Omistajienkin on kannattava ostaa väsymättömiä robotteja ja muuta kehittynyttä teknologiaa kuin, että he palkkaisivat samaan työhön oikeita ihmisiä, joidenka ylläpito ja muut asiat vievät paljon pääomaa.

Kirja oli osittain hyvinkin mielenkiintoista kuunneltavaa. Jotkut asiat menivät ohitse ja kaikkea ei kiinnostanut kuunnella, mutta kuten sanoinkin, pidin siitä, että tulevaisuutta katsottiin positiivisesta näkökulmasta. Toivon itse pysyväni kehityksen mukana, jotta voisin akatemian jälkeen löytää työn, joka kestää tulevaisuuden muutokset. Kirja herätti minulla ajatuksen, että emme ole koskaan valmiita oppimisen kannalta. Voimme aina pyrkiä kehittymään ja oppimaan, se tuo turvaa myös tulevaisuudessa. Kirja on selkeästi suunnattu nuorille, vaikka mukana on myös paljon asioita joita vanhempienkin sukupolvien olisi hyvä vielä oppia.