Intro

Kevättä kohti hommat kasautuvat ja stressi kasvaa; Mikä loistava ajoitus omien työskentelytapojen kyseenalaistamiselle! Pura rutiinit atomeiksi on kirja, jonka lukemista olen tietoisesti vältellyt, koska olen tiennyt sen aiheuttavan vahvaa tarvetta kehittää itseäni ja sehän ei hedonistiseen ihmisluontoon istu. Tämä kirja toi pitkästä aikaa päivänvaloon huonoja tapojani, mutta myös ilokseni huomasin sen myötä monien itselleni tyypillisten huonojen tapojen jääneen osittain tai kokonaan pois repertoaaristani.

Koko Tiimiakatemian ajan olen taistellut ajan riittämättömyyden aiheuttamaa aikaansaamattomuuden tunnetta vastaan. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, että tämän kaltainen stressi on jatkuvasti vähentynyt sekä menettänyt vaikutustaan tekemiseeni. Suunnilleen ensimmäisen tiimivuoden ajan muistan kärvistelleeni alistuneena siihen lamauttavaan tunteeseen, että en voi saada asioita aikaan, koska hommaa on niin paljon. Pikkuhiljaa tilanteen helpottuminen on kuitenkin ollut nähtävissä, eikä suuretkaan työmäärät pääse nykyään entiseen tapaan pään sisälle. Oli hyvä huomata kirjaa lukiessa, että on tullut tehtyä paljon asioita oikein ja omaksuttua kirjassakin mainittuja oppeja, vaikka en aiemmin sitä ollutkaan lukenut.

Valinnat

Päivät koostuvat useista tienristeyksen kaltaisista valinnan hetkistä, ja nämä hetket vaikuttavat koko loppupäivän kulkuun. Viime keväästä alkaen olen lähes pakonomaisesti tarkkaillut omaa mieltäni ja valintojani arvojen näkökulmasta. Käyn usein itseni kanssa esimerkiksi seuraaviin teemoihin liittyviä pohdintoja:

-nouseminen vs. sänkyyn jääminen
-portaat vs. hissi
-työt vs. chillailu
-opiskelijalounas vs. pikaruoka
-nukkumaan meno vs. pari iltakaljaa jne.

Omien arvojen kirkastaminen ja niiden kanssa sinuiksi tuleminen ovat auttaneet luomaan rutiineja valintatilanteisiin. Olen opiskelujen ja työn yhdistämisen myötä joutunut tilanteeseen, jossa tavoitteiden on pakko olla suhteellisen selkeitä, jotta pää pysyy elämän menossa mukana. Toisinaan joudun tietoisesti skippaamaan opiskeluun liittyviä tehtäviä, koska koen tärkeämmäksi kohdistaa panokseni töihin ja joskus taas toisinpäin. Samalla tavalla ajattelen, että valintahetkissä tulee olla taustalla apuna jokin ajatus siitä, mihin arvoon tai tavoitteeseen valinnat nojaavat. Esimerkiksi päätettäessä hissin ja portaiden välillä mietin aikataulua (hississä kestää kauemmin), fyysistä olotilaa (ylikuormittuneena itsensä rääkkääminen porrasjumpalla ei palvele ketään) sekä sitä, mitä olen aiemmin asiasta ajatellut. Tämä esimerkki on hieman ontuva, koska se tuntuu niin pieneltä valinnalta, mutta samasta syystä se on tähän pohdintaan aika oivallinen. Olen kokemusteni pohjalta luonut joitain ohjaavia ajatuksia. Pyrin virka-aikana pysymään jokseenkin tiukkana esimerkiksi siinä, että valitsen työn ennen lepoa, opiskelijaruoan ennen pikaruokaa, portaat ennen hissiä jne. koska nämä valinnat auttavat pitämään rutiineja yllä ja ne palvelevat myös hyvinvointiani. Toisin sanoen valitsen arkena mieluummin ns. hyvän vaihtoehdon ja viikonloppuisin ja lomilla annan itselleni enemmän vapauksia valita fiiliksen mukaan.

Prosentti

Tässä kirjassa rutiineja kehotettiin pilkkomaan pieniin osiin, jotta niiden toteuttaminen olisi vaivattomampaa. Kirjan esimerkkinä käytettiin muun muassa sitä, että lenkkeilyssä tavoitteen ei tulisi olla jokin tietty kilometrimäärä, vaan ennemminkin se, että laittaa lenkkarit jalkaan. Oskari saaren Voittamisen anatomia -kirjassa kehotettiin suhtautumaan elämän valintoihin niin, että 80% ajasta pysytään tiukkana ja 20% ajasta voidaan ottaa enemmän vapauksia. Nämä kaksi ohjetta tukevat mielestäni hyvin toisiaan.

Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvää on

On tärkeää tunnistaa omat rutiininsa ja osata myös tarkastella niitä kriittisesti. Ymmärrys rutiinien alkuperästä auttaa ymmärtämään itseä ja antaa myös valmiuksia päästä eroon ns. huonoista tavoista. Myös henkilökohtainen ymmärrys siitä, miten olemassa olevat rutiinit ovat syntyneet, auttaa luomaan itselle tapoja luoda uusia pysyviä rutiineja.

Vanhojen rutiinien purkaminen on samalla tavalla vaikeaa, kuin uusien luominen. Se vaatii aikaa ja vaivaa. Olen esimerkiksi saanut itse kotoa mallin asioiden hoitamiseen viimeisellä mahdollisella hetkellä. Kärsittyäni tästä tavasta vuosia olen saanut pikkuhiljaa luotua itselleni uutta ajatusmallia, enkä enää samalla tavalla unohda hoitaa hommiani. Prosessissa on auttanut muistijälki viimehetken paniikista sekä päätös, että riittää, kun ajatuksen tasolla käyn vähintään kerran viikossa läpi asiat, joita minun pitäisi hoitaa. Tämä on johtanut lopulta siihen, että hyvin harvoin käy nykyään niin, että hoksaan yhtäkkiä unohtaneeni jonkin tärkeän palautuspäivän tai työtehtävän, kun sen pitäisi olla jo valmis. Toki tietoisia lipsahduksia tulee tehtyä toisinaan esimerkiksi opintojen kirjausten kanssa – ehkä pitäisi taas hieman ravistella omia arvoja.