Tulevaisuuden identiteetit on Perttu Pölösen kirjoittama kirja, joka on tavallaan jatko-osa kirjalle tulevaisuuden lukujärjestys. Kirjan lukijan ei tarvitse kuitenkaan olla lukenut aikaisempaa kirjaa ymmärtääkseen mistä tässä kirjassa puhutaan. Olen itse kuitenkin lukenut aikaisemmin kirjan.  Tulevaisuus aiheena kiinnostaa aina, tästä syystä tämä kirja valikoituikin luettavaksi. Kirja on pitkälti itsensä tutkimiseen tarkoitettu ja siinä annetaan ohjeita oman identiteetin etsimiseen.

Kuka olet?

Mikä meidät määrittää ihmisenä? Mistä meidän identiteettimme tulee? Kirjassa kerrotaan, että olemme kopioita muista ihmisistä. Olemme tavallaan lähimpien ystäviemme keskiarvo. En tiedä onko tämä absoluuttinen totuus, mutta ainakin minusta tuntuu siltä, että tässä olisi hitunen totuutta. Koen ainakin itse olevani ihmisenä hyvin samanlainen kuin parhaat ystäväni. Ei lienee ole sattumaa, että useampi hyvä ystäväni päätyi minun kanssani samalle alalle ja vieläpä samaan kouluun. 

Miksi sitten on tärkeää tietää kuka on? Kirjassa kerrotaan, että pitää tuntea itsensä voidakseen toimia omaksi edukseen.  En ole vielä edes itse varma tiedänkö vielä tarkalleen kuka olen. Olen kuitenkin huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä selkeämmäksi oma identiteetti tulee. Olen ruvennut tiedostamaan tarkemmin omat arvoni vallinnoissa, tiedän mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ja tiedostan minulle tärkeät asiat paremmin. Näistä huolimatta minulla on silti vielä tunne, että en osaa tarkalleen vastata kysymykseen mikä minun identiteetti on. Olen myös huomannut, että identiteettini on muuttunut matkalla moneen otteeseen. Hyviä esimerkkejä tästä on, että en enää harrasta minun vanhoja harrastuksiani kilpatasolla. Ennen olisin varmasti pitänyt laskettelua isona osana identiteettiäni, sillä kilpailin lajissa paljon ja harjoituksia oli viisi kertaa viikossa. Nykyään en kuitenkaan laskettele läheskään niin paljoa, joten laskettelu ei esimerkiksi ole kauhean iso osa identiteettiäni. Sama ilmiö on käynyt myös muiden asioiden kohdalla, joten identiteettimme on siis jatkuvassa muutoksessa. Onko siis oikein sanoa, että tietää tasan tarkkaan oman identiteetin? Ehkä varsinkin jos lisää siihen, että tämä on minun tämänhetkinen identiteetti ja se voi ja tulee muuttumaan.  

Tittelit

Tittelit ovat osa meidän identiteettiämme, sillä titteli kertoo useasti ammatin, jota teet. Vietämme kuitenkin töissä ison osan elämästämme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi koko identiteetti.

Ihmiset usein esittelevät itsensä tittelien kautta. Aina kun kysyt joltakin kuka hän on, tulee luultavasti ensin nimi ja sitten titteli esimerkiksi insinööri. Syyllistyn itsekin tähän samaan, jos joku kysyy kuka olen vastaan yleensä näin: Olen Pyry 20-vuotias ja opiskelen tiimiakatemialla. En itse ole nähnyt tässä tavassa esittäytyä mitään ongelmaa, mutta tämän kirja on saanut minut miettimään, kuinka vähän tämänlainen esittäytyminen oikeasti kertoo minusta. Tittelit ovat helppo ja nopea tapa esittäytyä, lisäksi kaikki käyttävät niitä. Titteli ei kuitenkaan kerro ihmisestä juuri tämän ammattia enempää ja saattaa luoda paljon ennakkoluuloja. Eiväthän kaikki tradenomit tai tiimiakatemialaisetkaan ole täysin samanlaisia. 

Titteleissä on paljon hyvää ja huonoa, jotkut ihmiset tavoittelevat liikaa vain aina parempaa titteliä, toisaalta jotkut taas saattavat kokea häpeää tittelinsä takia. Titteli ei saa hämätä ja aina pitää kunnioittaa ihmistä tittelin takana. Meillä on akatemiallakin useita erilaisia titteleitä. Ne ovat avuksi, sillä osuuskunta tarvitsee henkilöitä, jotka ottavat koppia tietyistä asioista. Esimerkiksi virkistyspäällikkö järjestää erilaista aktiviteettia tiimille, ilman häntä saattaisi aktiviteetit jäädä toteutumatta. Eikä siitäkään mitään tulisi jos 16 ihmistä suunnittelisi pientä ilta-aktiviteettia samaan aikaan. Titteli vain kertoo kuka hoitaa viimekädessä kyseisen asian ja kelle kannattaa mennä jonkin asian tiimoilta juttelemaan. 

Taitotittelit ja loppusanat

Kirjan puolenvälin jälkeen Pölönen esittelee taitotittelit. Taitotittelien olisi tarkoitus olla tulevaisuuden titteleitä. Taitotittelit ovat siis poikkitieteellisiä nimikkeitä, jotka kuvaavat ihmisen osaamista/taitoa. Tämä helpottaisi tulevaisuudessa työpaikkojen löytämistä, eikä rajoittaisi niin tiukasti yhteen ammattiin. Varsinkin kun uusia ammattinimikkeitä tulee ja vanhoja häviää koko ajan. Ymmärrän mitä näillä ajetaan takaa, mutta on vaikeaa, ellei mahdotonta luopua vanhasta systeemistämme. Kaikkien on kuitenkin hyvä muistaa, että oma titteli ei sido vain yhteen alaan tai yhdenlaiseen työhön, sillä voi olla, että tulevaisuudessa koko alaa ei ole. Omaa osaamista pitää ajatella laajemmin ja identiteetti ei saa rakentua kokonaan tittelin varaan.