Mikä on identiteetti?

Niinpä. Kun sinulta kysytään, kuka olet, vastaat siihen adjektiiveja ja kerrot ammattisi. No näinhän se on, mutta oletko se todella sinä? Työ määrittelee meitä paljon ja siitä suurin osa meidän elämästämme koostuukin.

Olin entisessä elämässäni kuopiolainen myyjä. En kuitenkaan koskaan esitellyt itseäni myyjänä, koska koin sen aina ala-arvoisemmaksi kuin vaikka opettaja. Kun minulta kysyttiin mitä teen työkseni olin kuitenkin hyvin ylpeä ammatistani. Tämä ajatus on todella ristiriidassa myös sen kanssa, että jos esimerkiksi ständi-myyjä kysyi minulta, olenko opiskelija, eikä että olenko työssäkäyvä, nousi minulla aina karvat pystyyn. Luulen että tämä johtui siitä, että olen ikäni puolesta enemmän opiskelija, kun työssäkäyvän näköinen. Mietin aina päässäni, että en minä mikään opiskelija olen ja näin nostatin omassa egossani myyjän ammattia korkeammalle kuin opiskelijan titteli. Tämäkin on aivan väärä näkemys siitä kuka minä olen tai kuka joku muu on.

Nykyisessä elämässäni olen jyväskyläläinen opiskelija. Tästä olen hyvin ylpeä. Identiteettini on siis muuttunut paljon elämän viedessä minua oikeaan suuntaan, tai ainakin koen näin. Opiskelija titteliin on ollut välillä suhteellisen hankalaa sopeuta, sillä aiemmin omasin vahvan mielipiteen siitä, että en ole mikään opiskelija. Mutta Tämä kaikki vahvasti johtuu siitä, että aiemmin en ollut oikeasti opiskelija enkä elänyt opiskelijaelämää. Nykyään jos minulta kysytään mitä teen työkseni, on minun hankala löytää sana opiskelija, koska mieleeni tulee ajatus siitä, että olisin työtön ja tämän takia yhteiskunnallisesti voitaisi ajatella, että alempiarvoinen. Vaikka todellisuudessa ammattini tällä hetkellä on olla opiskelija, josta olen hyvin ylpeä ja olen menossa tätä kautta kohti unelmiani.

Asetamme paljon ennakkoluuloja, mikä ei ole aina hirveän hyvä asia. Ymmärtäminen on tärkeämpää, kuin tieto. Ennakkoluulot usein antamat meille tietoa, mutta emme ymmärrä sitä syvemmin tai emme halua ymmärtää sitä. Yhteiskuntamme luo meille titteleitä, joihin emme itse välttämättä pysty vaikuttamaan. En ollut ajatellut tätä edes aikaisemmin. Myönnän, että olen itsekin sortunut ennakkoluuloihin ja yhteiskunnallisiin vääriin näkemyksiin. Haluamme, että muut ymmärtävät meitä ja silloin voi olla vaikea löytää oikeita sanoja kuvailemaan itseään. Siksi onkin tärkeää, ettei opettele omaa titteliään ulkoa vaan antaa elämän viedä, koska me muutumme kokoajan ja kasvatamme uusia oppeja ja vahvuuksia itseemme. On siis helpompi, kun kysytään, millainen olet, eikä kuka olet. Näin varmasti pääsee pintaa syvemmälle ja asiasta tulee paljon selkeämpi ja aidompi kuva, jonka myötä ennakkoluulotkin katoavat nopeammin ja helpommin.

Kirjassa sanottiin hieno lause. ’’Saavuttaaksesi jotain suurta tarvitset kaksi asiaa: Suunnitelman ja liian vähän aikaa.’’

Puhutaan, että elä hetkessä. Niinhän se on. Jos teet liian tarkat suunnitelmat unelmien saavuttamiseksi, jää sinulta elämästä upeita hetkiä saavuttamatta. Et pääse välttämättä koskaan unelmiisi käsiksi, koska maailma muuttuu koko ajan ja elämme kasvavassa ja kehittyvässä yhteiskunnassa. Unelmasi myös muuttuvat eikä niitä tarvitse edes olla. Elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeinen, näin sinä saavutat unelmasi ja vielä enemmän. Liian vähän aikaa lause kuvaa hyvin tätä, että elä juuri nyt tässä ja nyt.

Olen itse unelma asemassa sen suhteen, että olen hyvin ylpeä omasta identiteetistä, mutta myös tiedostan sen, ettei tämä ole pysyvä ja odotan tulevaa innolla. Olen tehnyt myös useita suunnitelmia tulevaan, mutta en halua liikaa niitä ajatella, etten aja pysäkkien ohi.