Tuhonomia

Kirjoittaja: Wiljami Jokela

10 kesäkuun, 2022

Lähdeteos: Tuhonomia

Lähdeteoksen kirjoittaja: Valtteri Karjula

Teoriapisteet: 1

Valtteri Karjula

Tiimiakatemian alumnin kirjoittama kirja Tuhonomia varoittaa heti alkuun, että kirja tulee liikkumaan vahvasti Tiimiakatemian ympärillä. Olisi voinut sanoa suoraan, että täysin. Karjula on kirjoittanut kirjan pitkälti omien päiväkirjamerkintöjensä pohjalta Tiimiakatemiana ajalta. 

Valtteri kävi akatemian 2013-2015 ja esipuheesta päätellen Tuhonomia on hänen opinnäytetyönsä. Nykyään Valtteri toimii sokkelifirma Perustavan markkinointipäällikkönä ja olen lähes varma, että kyseessä on sama firma, jonka palvelukseen hän hyppäsi Tiimiakatemian aikana ja josta kirjassa paljon kerrotaan. Karjula vaikuttaa ylipäätänsä innostavalta ja mielenkiintoiselta kaverilta ja hänen kanssaan olisi varmasti hauska käydä rupattelemassa tai ”sparraamassa”, kuten hän itse sanoo.

Tiimiakatemia ennen ja nyt

Kymmenessä vuodessa ei ole kerennyt tapahtumaan aivan älyttömästi muutoksia. Karjulan kuvailema Tiimiakatemia on todella pitkälti samanlainen, kuin meillä nykyäänkin. Muutama asia on vaihtunut. Tiimeillä ei ole omia toimistoja tai selkeitä tiloja, vahvuuslaskenta on nykyään Battle Team ja Timo Lehtonen on jo eläkkeellä.

Rahan tekemiseen oli silloinkin kova paine ja niin on nykyäänkin. Huijarisyndrooma on vahvasti läsnä, koska ensimmäistä kertaa nuoret ihmiset ovat ottamassa isoja vastuita ja aivan itselleen vieraita rooleja sekä tehtäviä. Uudet asiat ja asiakkaalle tehtävät projektit voi tuntua isoilta. Itsellä on tälläkin hetkellä pala kurkussa huomisen suhteen, kun menen pitämään pörssiyhtiölle kesäjuhlia. Käsittämätöntä sanon minä. Päällimmäisin ajatus on ollut, että mitä olen oikein menossa pelleilemään ja miksi ihmeessä pyydän siitä vielä rahaa. Uskon, että monella on asiakasprojektien kanssa sama tunne.

Huijarisyndroomaa voi kuitenkin lievittää ottamalla koko ajan uusia haasteita vastaan. Huomaa yllättävän nopeasti, että ei asiat ole niin pelottavia ja yllättävän monesta asiasta päästään maalaisjärjellä ja nokkeluudella ulos erinomaisin arvonsanoin. 

24H synnytyksissä akatemialaisten hujarisyndrooma nähtiin jälleen. Ilmiö on ollut sama myös kymmenen vuotta sitten. Tiimiakatemialainen on toisen tiimiakatemialaisen pahin kriitikko. Jokaisessa toimeksiannon arviossa vertainen antoi huonoimman arvosanan verrattuna valmentajaan ja toimeksiantajaan. Tämähän ei suoranaisesti ole huono asia, sillä se auttaa pitämään suoritustasoa korkeampana, mutta onnistumisien tunteita täytyy myös saada. Siksi on hyvä kysyä suoraa palautetta asiakkailta ihan kaikesta. Teimme keväällä synnytyksen eräälle yritykselle ja omat tuntemukseni synnytyksen tuotoksista oli hiukan alakuloinen. 

Asiakas kuitenkin kirjoitti arviointiinsa, että tuotoksemme aiheutti vilpitöntä ilahdusta henkilökunnassa ja arvosanaksi saimme 9 ja puoli. Aivan käsittämätöntä.

Sparraus

Karjula kertoi keksineensä ystävänsä kanssa kesken koulutusohjelman termin flow tason dialogille. Termi oli ”sparraus”. Sparrauksessa keskustelijat siirtyivät turhan lörpöttelystä flowtilan omaiseen keskusteluun ihan mistä vaan. Rehellisesti sanoen en ihan ymmärtänyt mitä tällä sparrauksella oikeasti tarkoitettiin, mutta itselleni heräsi siitä mieleen jotain hiukan samankaltaista. Sparraushetket olivat vapaavalintaisia hetkiä, johon pääsi jakamaan ajatuksia ihan mistä vaan muiden tiimiakatemialaisten kanssa. Meidän nykyhetkeemme ja tämänhetkiseen TA-spirittiin voisi lisätä myös sparraushetkiä, mutta järjestelmällisemmällä systeemillä.

Talon tiimiliidereillä ja valmentajilla on säännöllisin väliajoin joorumi, jossa vaihdetaan polttavia kuulumisia tiimiestä ja kehitysideoita. Yhteisön voima kuitenkin piilee kaikissa sen jäsenissä, eikä pelkästään johtoryhmäläisissä. Haluaisin kokeilla sparraushetkeä, joka järjestettäisiin yhtä viikon tai kahden välein ja sinne kutsuttaisiin jokaisesta tiimistä satunnainen jäsen. Sparraushetki kestäisi 1-2 tuntia ja sparrauksen vetovastuu vaihtelisi tiimiltä toiselle. Teemoina sparrauksessa voisi olla tiimien liiketoimet, yhteisöllisyyden rakentaminen ja muu kehittäminen.

Uskoisin, että tämän kaltaisella sparraushetkellä olisi tilaa meidän iltapäivissä. On käsittämätöntä, että ilman piinapäivien tai Battle Teamin kaltaisia tapahtumia ne hetket, joissa tiimit sekoittuvat, jäävät todella vähäisiksi. Sparraushetket voisivat lisätä tiimirajoja ylittäviä projekteja, laajempaa oppimista ja tiedonjakoa, sekä helpottaisi tutustumista eri vuosikurssien välillä.

Sain Tuhonomiasta yhteisöpäällikölle viemisiä!

Wiljami Jokela

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti