Tiimiakatemian raamatuksikin kutsuttu Patrick Lenionin kirja, ”viisi toimintahäiriötä tiimissä” on erinomainen teos opettamaan tiimiytymisen vaiheita ja haasteita. Kirja esittää tiimitytymisen viisi vaiheisena prosessina, joissa jokaisessa on omat haasteensa.

Kirja valikoitui luettavakseni, koska pidimme kirjasta treenit. Treeneissä käytiin perusteellisesti läpi viisi vaiheista prosessia ja peilattiin sitä meidän tiimiimme, Elementiaan. Missä kohti portaikkoa me olemme tällä hetkellä menossa, mikä on mahdollisesti pielessä ja mitkä ovat hyviä asioita.

Treenit alkoivat Check-In kysymyksellä, missä kohti portaikkoa koet, että olemme tällä hetkellä tiiminä? Kahdeksan kuudestatoista vastasi selkeästi, kohdassa yksi, luottamus. Luottamuksesta on puhuttu tiimin sisällä paljon. Mitä sen parantamiseksi voisi tehdä? Esiin on noussut erilaisia harjoitusmetodeja, mutta suurin osa on sitä mieltä, että ratkaisuja on vain yksi, yhdessä vietetty aika. Olen tästä samaa mieltä. Jos mietin kaikkia ihmissuhteitani ja miten niissä on luottamus syntynyt, pohjautuu se yhdessä koettuihin kokemuksiin ja jaettuihin muistoihin.

Itse olen pohtinut tätä asiaa suhteellisen paljon ja olen sitä mieltä, että tiimissämme luottamuksesta on tehty jopa liian suuri asia. Siitä on puhuttu paljon, jopa niin paljon, että keskustelu alkaa kääntyä itseään vasten. Luottamuksen rakentamisesta aletaan ottamaan paineita. Minä ajattelen, että 16 henkilön ryhmässä täydellisen luottamuksen saavuttaminen on mahdotonta ja turhaa.

Mahdotonta se on, koska näin suuressa ryhmässä on niin paljon erilaisia ihmisiä niin erilaisista elämäntilanteista ja taustoista. Jos kaksi ihmistä ei jaa mitään muuta yhteistä kuin saman koulupaikan, voivatko he tulla niin hyvin juttuun, että päästäisiin niin sanotun ystävystymisen tasolle.

Miksi se on turhaa? Sen takia, koska väkinäisen luottamuksen rakentaminen aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja epämiellyttävää tunnetta siitä, voiko koskaan olla hyödyllinen osa ryhmää, mikäli en ansaitse tai saavuta jonkun toisen ihmisen luottamusta. Mielestäni akatemian tyyppisessä osuuskunnassa ei tarvita korkeinta mahdollista luottamusta. Sellainen luottamus, joka mahdollistaa yhteisen työnteon, kuulumisten vaihdon ja satunnaisen hauskanpidon riittää.

Vaikka koenkin täydellisen luottamuksen turhaksi, ei se tarkoita, ettenkö yrittäisi rakentaa sitä. Olen yrittänyt tuoda omaa panostani olemalla ja keskustelemalla tasaisesti eri tiimiläisten kanssa ja jakamalla hyvinkin arkisia asioita elämästäni. Yritän tehdä itsestäni helposti lähestyttävämpää persoonaa ja sitä kautta tehdä tiimiläisten oloa mukavaksi ja turvalliseksi.

Toimintahäiriöiden toinen porras, konfliktien pelko nousi myös treeneissä monella esille. Tiimimme on vielä niin nuori, että harvemmin kukaan tuo todella vahvoja mielipiteitään esille, mikäli ne eroavat enemmistön kannasta. Konflikteja pelätään ja siksi monet palaverit saattavat muuttua tylsiksi ja tuntua jopa turhalta. Monet asiat, jotka vaatisivat päätöksiä, lakaistaan maton alle odottamaan seuraavaa kertaa, koska ryhmän jäsenet ajattelevat päätöksen teon yhteydessä syntyvän konflikteja eriävistä mielipiteistä johtuen.

Kirjassa kerrotaan asioista hyvin samalla tavalla kuin äsken itse kirjoitin. Myös treeneissä nousi hyvin samankaltaisia asioita esille. Allekirjoitan itse nämä asiat vahvasti ja tunnistan paljon tilanteita, joissa on toteutunut konfliktin pelko. Olemme haaskanneet tiiminä todella paljon aikaa palavereihin, jotka ovat todella tehottomia, koska asioista ei uskalleta puhua niiden oikeilla nimillä. Konfliktien pelko häviää varmasti luottamuksen kasvaessa, mutta mielestäni se vaatisi myös tiimin ensimmäisen, oikean konfliktin. Kun saisimme ryhmänä kokemuksen konfliktista, saattaisivat ryhmän jäsenet huomata, että eihän tässä kuinkaan käynyt. Oli riitatilanne, joka selvisi sopimalla ja voimme jatkaa taas eteenpäin. On toki myös aina muistettava, että konflikti ja riitatilanteita on monenlaisia. Kuten kirjassa kerrotaan, ainoastaan terveet konfliktit vievät tiimiä eteenpäin.

Konfliktien pelkoon liittyy myös vahvasti kirjassa esitelty kohta neljä, vastuun välttely. Vastuun välttelyn yhteydessä kirjassa puhutaan tilivelvollisuudesta. Ihmettelin hieman kirjaa lukiessani, miksi tilivelvollisuus oli laitettu vastuun välttely otsikon alle, konfliktien pelon sijaan. Vastuunvälttely on asia, joka akatemialla, kuten muuallakin elämää vastaan silloin, kun jokin asia ei varsinaisesti henkilöä itseään kiinnosta. Ongelma tässä on se, että akatemialla jos et halua tehdä esimerkiksi projektia x, sinun ei ole pakko. Mutta se saattaa silti vaikuttaa oleellisesti tiimihenkeen ja -kuriin.

Tällöin tullaan tilanteeseen, jossa ryhmää ei miellytä henkilön x työpanos, mutta siitä ei sanota, koska pelätään konflikteja. Tämä on mielestäni yleisin tapahtuma meidän tiimissämme, kaikista kirjan portaista. Ei uskalleta olla tilivelvollisia ja haastaa tiimiläisiä tehdyistä tai usein miten tekemättömistä asioista. Se on myös mielestäni asia, joka on todella vaarallista, koska se syö tiimiä todella paljon sisältä. Ryhmän yksilöille tulee olo, en minäkään hoida vastuutani, koska ei hänkään hoida. Vapaaehtoisista hommista puhumattakaan.

Tilivelvollisuus on yhteydessä myös vahvasti kohdan kolme, ”sitoutumisen puute” ja kohdan viisi, ”välinpitämättömyys tuloksista”, kohtien kanssa. Tämä kolmen kohdan muodostama ympyrä on myös asia, jonka takia kirja ei mielestäni sovellu akatemialle. Ajattelen näin, koska tiimiläiset eivät sitoudu kaikkiin asioihin täysin, mikäli asia ei edistä tiimiläisen henkilökohtaisia tavoitteita. Olemmehan me kaikki tiimiakatemialla täysin eri syistä. Samasta syystä aiheutuu myös välinpitämättömyyttä tuloksista. Mikäli ryhmänjäsen on akatemialla tulevaisuuden jatko-opintoja varten, ei häntä välttämättä kiinnosta tiimin asettamat liikevaihdolliset tavoitteet. Toimii myös toiseen suuntaan, mikäli tavoitteena on yrittäjyys, ei välttämättä tiimin asettama tavoite kirjapisteistä ja kirjan oppien jakamisesta motivoi.

Kirjan pohjalta tulin lopputulokseen, jossa kirjan sanomalla on hyvä tarkoitus, mutta se ei ole täysin soveltuva opintoihimme. Portaat on hyvä tiedostaa ja pitää mielessä, mutta niiden pakottamisella tehdään tiimille vain hallaa. Luottamus ja konfliktit ovat luonnollisia asioita sosiaalisessa kanssa käymisessä ja ne joko ilmenevät tiimissämme vuosien aikana tai sitten ei. Niiden puuttuminen ei ole kuitenkaan este mielenkiintoisille ja ikimuistoisille vuosilla tiimiakatemialla.