Toimintahäiriöiden perhosefekti

Kirjoittaja: Antti Pihlavamäki

6 lokakuun, 2022

Lähdeteos: Viisi toimintahäiriötä tiimissä

Lähdeteoksen kirjoittaja: Patrick Lencioni

Teoriapisteet: 2

Luin Patrick Lencionin 5 toimintahäiriötä tiimissä. Kirjan luettuani, en enää hetkeäkään ihmettele, miksi tämä kirja on pyhä Tiimiakatemialla. Kirja oli aluksi hieman kyseenalainen, sillä aluksi oli haastava miettiä millä oli merkitystä ja millä puolestaan ei. Kirjan toimintahäiriö kolmiota oli helppo reflektoida omaan, tiimin ja yhteisön toimintaan. Käsittelen reflektiossa omakohtaisia kokemuksiani omasta toiminnastani ja tiimin toiminnasta. Laadin myös toimintasuunnitelman, miten saan kirjan opit ja kopit hyödynnettyä jokapäiväiseen toimintaan niin vapaalla kuin töissä olemiseen.

Toimintahäiriöt tiimissä on kuin huonosti rakennettu talo. Toimintahäiriöt ovat hyvin sidonnaisia toisiinsa ja helposti linkittyviä, kun niistä ei pidä huolta. Rakenne on kaiken perusta ja perustana toimii luottamus. Ilman luottamusta tiimi ei toimi ja sakkaamista tapahtuu monella osa-alueella. Itse koen meidän tiimin luottamisen ilmapiirin heikoksi ja tämän olevan yksi meidän suurimmista haasteistamme. Mielestäni esimerkiksi tiedostamme tiimimme voiman mutta emme luota siihen. Yleensä ottaen luottaminen jokaisen tekemiseen ja uhrautumiseen on heikkoa. Tiedostan myös, että olen osallinen tähän, koska tietyissä asioissa minun on haastava luottaa tiimiimme. Ratkaisuna voisin asettaa itseäni haavoittavaksi, mutta tämä on haastavaa ura keskeisyyteni puolesta.

Konfliktit ajatellaan yleisesti todella negatiivisesti, niitä vältellään ja ne aiheuttavat monille harmaita hiuksia mutta tarvitseeko niitä pelätä ja vältellä? Mielestäni ei, mutta huomaan pelon ilmapiirin dialogeissamme. Tiimissämme on paljon vahvoja persoonia, jotka tuovat mielipiteitänsä esille. Tämä tuntuu luovan usein painetta usealle meidän tiimissämme, koska usein huomaan useamman seuraavan vain dialogin kulkua ja odottavan kiihkeänä päätöksen tekoa. Tämä puolestaan luo sitoutuneisuuden ongelman. Kirjassakin Lencioni kertoo, kuinka mielipiteen esille tuominen ja huomioiminen vaikuttaa päätöksen sitoutuneisuuteen. Itse ainakin huomaan merkityksen sitoutuvuuteen, kun saan oman mielipiteeni esille ja kuulluksi. Merkitystä ei ole aina sillä onko päätös minun mieleni mukainen, vaan sillä että olen ollut osa päätöstä. Tässä myös nousee esille luottamuksen pula ja konfliktin pelko, sillä kaikki eivät uskalla tuoda ajatuksiansa mielestäni esille. Tämä vaikuttaa suoranaisesti meidän koko tiimin toimintaamme. Vaikutus näkyy muun muassa treenien laadussa, viikkopalavereissa ja projektien- ja rahan tekemisessä. 

Sitoutuneisuus myös linkittyy suoraan meidän tiimin vastuun jakaantumiseen. Aktiivisimmat mielipiteiden jakajat ovat lähtökohtaisesti sitoutuneita ja usein vastuu kaatuu heidän kuppeihinsa. Usein kun mietitään tiimin hoidettavia asioita, alkaa pakoilua ja hiljaisuus. Usein tietyt ihmiset sortuvat sitten paineen alla hoitamaan asioita, vaikka heillä yleensä on paljon muutakin tekemistä. Tämän olen ainakin itse kokenut ja tiedän myös tiimistämme pari muutakin, ketkä kokevat asian samalla tavalla. Olen usein käynytkin keskustelua itseni kanssa, että pitäisikö minun olla ottamatta koppia asioita ja antaa asioiden tarpeen vaatiessa mennä tiedostetusti reidelleen? Usein kuitenkin sorrun kopin ottamiseen ja homman hoitamiseen, koska en siedä pois jäämistä mistään. Tämä onkin itselle hieman kaksipiippuinen asia, mutta ymmärrän hidastavan myös toiminnallani tiimin kehitystä. Tämän otan työn alle syysloman jälkeen, kun suurimmat kiireet ja haasteet on selvitty.

Tuloksista puhuminen. Tämä tuntuu jakavan tiimissämme, sekä koko akatemialla tiimiyrittäjiä kahteen kategoriaan. Ihmisiin, ketkä ottavat paineita ja ihmisiin ketkä eivät ota. Monille arka aihe ja paineen tunnetta luo raha ja siitä puhuminen. Monesti itselle tuntuvat määrät tai haasteet tuntuvat pieneltä, mutta ymmärrän niidenkin aiheuttavan monille haasteita ja painetta. Usein puhutaankin, että kunhan teemme parhaamme se riittää. Usein olen samaa mieltä, mutta Lencioni muutti ajatusmalliani tästä sanonnasta ja sen merkityksestä. Lencioni sanoo hyvin kirjassa ”Kun tiimit sanovat: ”Teemme parhaamme”, ne valmistautuvat tietämättään elleivät peräti tarkoituksellisesti epäonnistumiseen”. Tämä sai ajatukseni juoksemaan ja verestämään omia muistojani jääkiekko urallani. Monesti kuuli uskottelua itseni ja muiden joukkuelaisten suusta, että ”teemme parhaamme”, oli kyse sitten treeneistä, peleistä tai yksittäisistä tilanteista peleissä. Tämä kuitenkin usein tarkoitti sitä, että uskottelimme jollekin muulle asiaa epäily epäonnistumisesta mielessä. Tämä luultavasti johtui siitä, että halusimme muiden tietävän yrittäneemme täysiä. Usein varmasti yritimmekin, mutta siitä puuttui usko ja luottamus omaan ja muiden tekemiseen. Uskolla ja luottamuksella on loppujen lopuksi todella suuri merkitys lopulliseen tulokseen. Tämä on asia, minkä haluan muuttuvan omassa ja tiimin dialogissa.

Toimintahäiriöt ovat niin kuin perhosefekti, kuinka pieni sanavalinta treeneissä tai hiljaa oleminen viikkopalaverissa tai yksilön vastuun välttely vaikuttaa suuremmassa mittakaavassa. Meidän tiimissämme, sillä on vaikutus meihin yksilöinä, tiiminä ja meidän asemaamme yhteisössä. Vaikka reflektoin ja tunnistan tiimimme toimintahäiriötä, en toivo, että sitä tulkitaan negatiiviseksi ajatteluksi. Olen nämä edellä mainitut kohdat tunnistanut nyt ongelmaksi itsessäni ja tiimissäni. Ongelman tunnistaminen ja myöntäminen on ensimmäinen askel ongelman ratkaisemisessa. En itse myöskään näe kyseistä tilannetta haitallisena, vaikka se sitä jokseenkin on. Enemmin haluan nähdä tämän mahdollisena askeleena vale tiimi vaiheen ylitse, kunhan tiiminä keskitymme toimintahäiriöiden kitkemiseen.

Kirjasta käytäntöön tuon tiimille anonyyminä tehdyn tiimiarviointi testin. Anonyyminä haluaisin testin suorittaa siksi, koska en koe relevantiksi tietää yksittäisten ihmisten mielipidettä. Koen meidän tiimimme olevan vale tiimi vaiheessa, milloin on luottamuspulaa ja konflikti pelkoa, enkä halua tämän vaikuttavan lopulliseen tulokseen. Tiivistettynä haluan hakea mahdollisimman todenmukaista tietoa tiimistämme kokonaisuutena. Tulokset käsittelisimme aluksi johtoryhmän kanssa, ja tämän jälkeen tiimimme. Toiminta olisi tarkoitus olla positiivisuus lähtöistä, mutta kuitenkin ammattimaista realiteeteista kiinni pitämistä. Laatisimme johtoryhmän kanssa alustavan toimintamallin toimintahäiriöiden kitkemiseksi ja käsittelisimme sen tiimin kanssa. Käsittelyssä tulee olla kaikki paikalla ja kuulla jokaisen mielipide ja perspektiivi asiaan. Tämän avulla voisimme luoda enemmän sitoutuneisuutta ja luoda kokemuspintaa toimintahäiriön havaitsemisesta ja kitkemisestä. Tämän tarkoituksena olisi antaa vastuuta kaikille tiimistä ja sen toiminnasta, eikä sälyttää sitä muutaman henkilön harteille. Jokaisen jatkuva oman ja tiimin toiminnan tarkkailu tuo vertaispainetta, millä suora vaikutus meidän työskentelymme laatuun.

Itse alan jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota omiin sanavalintoihin. Kirja herätteli todella paljon ajatuksia suuntaan ja toiseen sanavalintojen ja toimien puolesta. Usein jaan todella paljon omia näkemyksiä, kokemuksia ja oppeja mitä olen elämän aikana saanut, mutta liika aktivisuuteni voi olla myös hidaste. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että olisin dialogeissa hiljaa. Kokeiluna voisin yrittää olla antamatta omaa vastaustani aluksi, ja kannustaa kysyvillä kommenteilla vähemmän aktiivisia osallistumaan dialogiin. Tämän avulla pystyisin omalla toiminnallani vaikuttamaan tiimin sitoutuvuuteen ja luottamuspulaan. Asia minkä opin kirjasta on tulospohjaisen motivoinnin ja palkitsemisen haaste. Tulospohjainen palkitseminen motivoi monia ja kuulun itse myös tähän ryhmään. Kun tulospohjainen palkinto sidotaan koko tiimin tulokseen, luo se helposti takaovia ja motivaatiohaasteita. Palkintona meillä usein toimii Learning Circukset, tapahtumat, virkistyspäivät yms. Kaikissa näissä tavoitteena on tuloksellisesti raha, millä huvit katetaan. Tämä puolestaan tarkoittaa, ettei yksilöllisesti tavoitteeseen pääsy ole niin tärkeä ja motivoiva. Tämä puolestaan ei toimi motivaattorina itselleni, koska tämä mahdollistaa palkinnon saamisen ilman työtä. Toki tämä kertoo luottamuspulasta, mutta on myös motivaation suoraan liitoksissa ilman luottamuskysymystä. 

Tiivistettynä teos oli todella silmiä avaava ja antoi todella paljon työkaluja ja tunnistusvälineitä omaan- ja tiimin toimintaan. Mielestäni jokaisen tiimityöskentelijän olisi hyvä lukea kirja ajatuksen kanssa lävitse. Tämän avulla pystyisimme ymmärtämään paremmin jokaisen toimintaa ja mistä mahdollisesti johtuu. Tärkeänä pointtina haluan kirjasta vielä korostaa, että arjen pienillä asioilla on ajateltua todella paljon suurempi merkitys. Tunnistetaan toimintamme ja kitketään toimintahäiriöiden perhosefekti YHDESSÄ!

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti