Luovuus ja sen kehittäminen on ollut jo tovin intohimon kohteenani. Luin Saku Tuomisen Luova järkevyys: Arkisen luovuuden ylistys. Tämän kirjan ajattelin olevan loistava kysymysten heittäjä, ja kirja minkä avulla pystyn haastamaan omia sekä tiimini ajatuksia. Kirjassa käsitellään luovuutta monesta näkökulmasta ja jaetaan herättäviä kysymyksiä jokapäiväiseen toimintaamme.

Luovuus ja ajattelu on kuin puu. Se tarvitsee jatkuvaa hoitoa ja sopivan kasvualustan. Näistä toimenpiteistä ei voi kuitenkaan tulla rutinoituneita, sillä kasvussa ja ympäristössä on jatkuvaa muutosta. Niin puun kuin luovuudenkin hoito elämänmittainen prosessi, mitään suurta ei tapahdu päivässä. Jatkuvalla arkipäiväisellä toiminnalla suurin merkitys, sillä kasvu on jatkuvaa. Onko prosessi hullu vai järkevä, niin se on perspektiivistä kiinni, miten asian näkee. Minusta tämä liittyy omaan ajatuksen juoksuun, todella suuri merkitys on sillä, miten tahdot asian nähdä.

Ympäristön huomioiminen. Ympäristöllä on suuri merkitys toiminnan luovuuteen. Ympäristössä isossa osassa on ilmapiiri ja yleinen fiilis. Tämä asettuu meidän jokaisen harteille, sillä luomme yhdessä meidän ilmapiiriämme ja toiminta kulttuuria. Kirjassa puhuttiin kuinka innostava ilmapiiri kasvattaa luovuutta ja ideointia, ja puolestaan epäinnostava lannistaa. Itse mietin usein, ”mitä tuon mukanani, kun saavun paikalle?”. Tämä metodi on helpottanut itseäni jäsentämään ajatuksiani, mitä voin omalta osaltani tehdä ympäristöön ja ilmapiiriin.

 Mietittäessä tiimin luovuutta, on luottamus ensiluokkaisen tärkeää. Meillä Tiimiakatemialla puhutaan paljon rohkeista kokeiluista arjessa, mutta mitä teemme edesauttaaksemme niiden syntymistä ja toteuttamista. Tämä rakentuu kulttuurimme ja toimintamme ympärille, sillä jokaisen meidän toiminnallamme merkitys. Kirjassa oli todella hyvä pointti, niin tiimien, kuin yhteisön toimintaan liittyen. Herättävä pointti oli miten suhtaudutaan epäonnistumiseen. Kirjassa kerrottiin kuinka tunteella on merkitystä tilanteeseen. Puhuminen siitä, että epäonnistuminen on sallittua ei kuitenkaan luo sitä tunnetta, että se on sallittua. Meidän Tiimiakatemiamme toiminnassa tämä omasta perspektiivistä hieman kaksipiippuinen asia.  Palkitsemme ja kerromme, että epäonnistuminen on ok ja opettavainen asia, mutta tunneko me niin todella. Mielestäni ei, koska koen että meidän toimintamme sisällä vallitsee kilpailu kulttuuri ja ajatuksemme suuntautuu usein rahaan. Innostava ilmapiiri rohkeisiin kokeiluihin, on mielestäni laskenut, kun siihen liittyy taloudellinen tekijä. 

Miten välttää kompastuskivet ja muovata toimintaa omassa ja tiimin arjessa? Tämä on ensimmäinen askel kohti luovempaa toimintamallia. Tämä polku on jokaiselle omansa, suurin työ tehdään omassa päässämme. Toiminnan tiedostamisella ja uteliasuuden ylläpitämisellä luomme pohjan luovempaan arkeen. Nämä asiat eivät kuitenkaan pelkästään riitä, vain tarvitaan myös toimintaa ja tekoja. Tämä on mielestäni usean asian ydin, mutta usein sivuutettu asia. Syynä tähän kirjassa lyötiin suoraan fakta päin naamaa, sillä pelkäämme olla työläitä. Tämän asian tunnistan myös itsessä. ”Aloitan salin maanantaina” tai ”Päätetään asia myöhemmin”. Asioihin pitää löydä tietyt päivämäärät ja sopia jotain konkreettista. Itse tunnistan tämän itsestäni, tiimistäni ja monesta muusta ryhmästä. Tämä kertoo mielestäni sitoutuneisuudesta asiaan kuin asiaan. Tietyt fraasit toimivat takaovena tilanteissa, mistä haluamme poistua syystä tai toisesta. Kirjassa asiaa pohdittiin, että ihmiset eivät tiedä miksi toimivat näin. Itse en tähän usko, vaan näen pohdinnan laiskana. Uskon että jokainen tunnistaa pohjimmaisen syyn toiminnalle, mutta sen kohtaaminen on toinen asia. Näen asian pelkona tunnistaa ja tuoda asiaa esille. Pohdinnassa mielestäni käytettiin juuri takaovea, sillä on tyydytty helppoon vastaukseen, etteivät ihmiset tiedä. Koppina tästä omaan ja tiimin arkeen haluan tuoda näiden asioiden nostoa ja miksi näin toimitaan. Uskon asioiden tunnistamisen olevan avaimen pala suurempaa, sillä ei vielä suuria pulmia ratkaista mutta on askel oikeaan suuntaan.

Toiminnan tiedostamisen jälkeen, on aika toimia. Monelle niin kuin itsellekin tulee mieleen, että mitä sitten tehdä? Mitä toiminta pitää sisällään. Yhtä oikeaa kaavaa ei ole, vaan prosessi tapahtuu erilaisia työkaluja käyttäen. Kirjassa puhuttiin paljon kokeilu ja prototyyppi kulttuurista, ja kuinka esimerkiksi maailman tunnetuimmat innovoijat toimivat. Keskeisenä näissä oli toiminta kyseenalaistaa tapoja, perspektiivi ja uteliaisuus. Nämä mielestäni kuulostaa todella yksinkertaisilta asioilta, mutta haaste tulee niiden ylläpidossa ja vireessä. Kuinka tuon asiat esille jokapäiväisessä toiminnassa. Näen toiminnan asenteena ja rohkeutena. Rohkeus kyseenalaistaa omat ja muiden toimintatavat, tapa nähdä asiat monesta eri suunnasta ja uteliaasti kokeilla ja rikkoa toimintamalli rakenteita.

Kirjassa suoranaiseen toimintaan laittoi luovuustehtävä. Luovuus tehtävässä haastettiin lukijaa laajentamaan luovuuttansa eri alueilla. Nämä alueet ovat kyky nähdä, halu tehdä, vähän paremmin, paljon paremmin. Näillä alueilla kirja stimuloi aivoja ajattelemaan erilaisia mahdollisuuksia ja opastaa kyseenalaistamaan meidän jokapäiväisen toimintamme. Luovuudessa ei siis pidä aina keksiä, jotain uutta ja mullistavaa, eikä idean tarvitse olla aina järkevä. Kirjassa hyvänä esimerkkinä toimi pisuaareihin laitettu kärpänen. Kärpäsen tarkoituksena on toimia maalitauluna ja virikkeenä, että virtsa osuisi pisuaariin eikä lattialle. Yksinkertainen, helppo ja tehokas. Meillä akatemialla on hyvä sanonta, ettei pyörää tarvitse keksiä uudelleen. Haluaisin itse lisätä tähän kysymyksen ”mutta miten voit kehittää sitä?”. Tämän avulla vanhojen asioiden kehittäminen konkretisoituu arkipäiväiseen keskusteluun ja tämän myötä tekoihin. Kehittäminen on intohimoa tehdä paremmin. Tästä loistavana esimerkkinä Tiimiakatemialta tuttu EKOLLA Puukuituhöylä. Arkipäiväiselle tuotteelle tehty kehitys parempaan ja ekologisempaan suuntaan. 

Miten kirja muutti omaa ajatusmaailmaani? Oppiminen ja muutos yhdistyi kokemukseen LÄN-koulutusohjelmassa. Itselle haasteeksi jäi toimintamallirakenteiden rikkominen ja kyseenalaistaminen omassa ja tiimin arjessa. Suuria näkyviä muutoksia ei hetkessä synny ja niin kuin kirjassakin kerrottiin, että luovuuden prosessi on elämän mittainen. Tämä on siis asia, mitä yritän kantaa mukanani minun ja tiimini elämän ajan ja luoda muutosta jokapäiväisellä toiminnallani. Tavoitteena on herätellä erilaisilla kysymyksillä ja esimerkeillä toimintatapojamme ja tämän avulla kehittää liiketoimintaamme. Kokonaisuutena kirja oli mieltä avaava ja siitä sai hyvän työkalupakin jatkoon. Pitkän punaisen langan perässä kirjassa ei mielestäni ollut tehokasta juosta, vaan keskittyä erilaisiin metodeihin ja työkaluihin mitä kirjasta nousi esille. 

Kokonaisuudessaan kirjan näen tehokkaana ja hyödyllisenä, mutta reflektointiin se oli ainakin itselle haastava. Kirja puhutteli paljon ja kynä sauhuten merkkailin muistiinpanoja, mutta asioiden tuominen esille onkin haastavampi. Ajatukset mitä kirja nosti mieleen, oli pääsääntöisesti yksittäisiä kysymyksiä. Reflektoidessa kirjaa en kuitenkaan näe järkeväksi pureutua yksittäisiin kysymyksiin esimerkiksi miksi palaverimme on sellaisia kuin ne ovat? Tärkeämmäksi koen reflektoida kirjasta syntynyitä suurempia suuntaviivoja esimerkiksi ympäristön merkitystä luovuuteen. Kirja sisällöltään on mielestäni hyvä työkalu avaamaan mieltä, ruokkimaan oppimista ja eritoten haastamaan ajatuksia.