TimeTraveler tapahtumassa oli ensimmäisenä tapahtumapäivänä puhumassa neljä mielenkiintoista puhujaa, joilta sain kaikilta jotain oppeja mukaani. Ensimmäinen puhuja oli Vilma Mutka, Mukamas Learning Desingilta. Hän esitteli siilikonseptin, joka sisältää kolme eri kohtaa. Nämä kohdat ovat: asiat, joista innostuu ja joihin tuntee intohimoa, asiat, joissa voi olla hyvä ja kehittyä parhaaksi sekä asiakkaalle tuotettavan lisäarvon tunnistaminen. Kyseistä mallia kutsutaan myös yksinkertaiseksi ajattelumalliksi, sillä se on siilimäisen yksinkertainen. Siili vertaus tulee siitä, että kun verraten kettu miettii monimutkaisesti ja punoo juonia ennen kuin toimii, niin siili yksinkertaisesti vetäytyy piikkipalloksi ketun hyökätessä ja pohtii, että eikö tuo kettu ikinä opi.

Siilikonseptin lisäksi Vilman puheenvuorosta konkreettiseksi työkaluksi jäi itselleni verkostokartan tekeminen ja muutenkin sen oivaltaminen kuinka tärkeitä verkostot ovat ja kuinka ainutlaatuinen tilaisuus niiden rakentamiseen Tiimiakatemialla opiskellessa on.

Toisena puhujana oli oppimisenpsykologi Hanna Siefen. Hänen aiheenaan oli oppimisen tunnustaminen. Aihe oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja ajankohtainen, sillä Tiimiakatemialla sokaistuu todella helposti sille, ettei muka itse osaa mitään, kun ympärillä on niin paljon moninaisia taitoja omaavia ihmisiä. Henkilökohtaisesti koen oman osaamisen tunnistamisen haastavaksi, joten oli huojentavaa kuulla, että moni muukin koki samoin ja, että oman osaamisen tunnustaminen on suomalaisille yleisestikin haastavaa, kun on totuttu olemaan niin nöyriä joka asiassa. Hyvänä vinkkinä osaamisen tunnistamiseen tuli oman osaamisen tarkasteleminen kolmella eri tavalla, jotka ovat pilkkominen, sanoittaminen ja peilaaminen. Pilkkomisessa tiedostetaan oma ammatillinen osaaminen, metataidot eli yleiset työelämätaidot ja henkilökohtaiset vahvuudet sekä ominaiset ajattelutavat ja kontekstuaaliset taidot eli kyvyt toimia tietyissä toimintaympäristöissä. Sanoittamisessa tuodaan esille asiat, joiden osaamista on saattanut alkaa pitää itsestään selvyytenä, koska osaaminen tulee selkäytimestä. Tällaisten taitojen olemassaolosta voi muistuttaa itseään mallittamisen avulla. Mallittamisessa vastataan seuraaviin kysymyksiin: miksi teet jonkin asian niin kuin teet?, mitä ulospäin näkyviä tekoja tekemisessä tapahtuu?, miten tekoihin päädytään? ja minkälaisiin tausta uskomuksiin teot perustuvat?. Viimeisessä tavassa, peilaamisessa oikeastaan enemmänkin herätellään huomaamaan, että aivot urautuvat nopeasti ja hakevat vahvistusta eri uskomuksiin. Esimerkiksi, jos sinulle on sanottu, että olet huono kirjoittamaan, etsit tälle ajatukselle vahvistusta, vaikka todellisuudessa voitkin olla hyvä kirjoittaja.

Itselleni Hannan puheenvuorosta erityisesti jäi mieleen se, että pitää tunnistaa mikä osaaminen on riittävällä tasolla ja mitä osaamista haluaa kehittää. Eli, että on ihan ok, että toteaa joissakin asioissa niin sanotusti keskinkertaisen osaamisen riittäväksi ja valitsee vain muutaman asian, joissa pyrkii kehittymään ja olemaan parempi. 

Kolmantena puhujana oli Aava&Bangilta Hanne-Mari Miskala, ja hänen aiheenaan oli paremman työntekijäkokemuksen johtaminen. Hanne-Marilta tuli hyviä vinkkejä, kuinka arjessa voi parantaa työntekijäkokemusta. Kaikki lähtee nykytilan tunnistamisesta. Tämä tarkoittaa, että arjessa ei oleteta, vaan kartoitetaan vahvuudet ja heikkoudet toimintakulttuurista sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Tämän jälkeen on sisäistettävä vision, mission, arvojen sekä yrityksen tarinan tärkeys, sillä työntekijäkokemuksen ydin rakentuu niiden varaan. Käytännössä arjessa täytyy tunnistaa mikä erottaa oman yrityksen tai tiimin muista. Sisäisen viestinnän tärkeyttä ei saa myöskään unohtaa sillä se on arjessa työntekijäkokemuksen a ja o. Arjessa on siis varattava aikaa kuuntelemiselle ja annettava tilaa osallistua. Koin nämä vinkit todella hyödyllisiksi, koska Elementialla on ollut hankaluuksia sisäisen viestinnän kanssa ja koen, että erityisesti viimeinen neuvo eli ajan ottaminen kuuntelemiselle sekä tilan antaminen osallistumiselle olisivat hyviä asioita ottaa mukaan arkiseen toimintaamme. Sisäisestä viestinnästä tuli vielä hyvä kolmen tason johtamisen malli. Nämä kolme tasoa ovat strateginen taso, kulttuurin taso ja työn tekemisen taso. Kaikissa tasoissa on asioita, joita voisi mielestäni tuoda Elementialle käytäntöön. Esimerkiksi strategisella tasolla voisimme luoda paremmin ymmärrystä, miten jokaisen tiimiläisen rooli liittyy isompaan kuvaan sekä vahvistaa vuorovaikutteisuutta. Kulttuurin tasolla voisimme lisätä selkeyttä ja avoimuutta viestinnässä sekä lisätä yhteisöllisyyttä ja osallistumista. Tuo osallistuminen on ollut meillä haasteena ja siihen tulikin konkreettinen neuvo, joka kuulosti mielestäni varteenotettavalta idealta. Tuo neuvo oli, että aikoinaan Aava&Bangilla maanantait aloitettiin aina yhteisellä aamupala hetkellä, tätä voisi kokeilla myös Elementialle. Työn tekemisen tasolla voisimme antaa enemmän kannustavaa ja kehittävää palautetta sekä parantaa tiedon saavutettavuutta ja oikea-aikaisuutta.

Viimeisenä puhujana oli Linda Nilsson-Aho, joka on tapahtumatuotannon konkari. Hän esitteli mielenkiintoisen työkalun nimeltään event canvas. Alkuun event canvas vaikutti hieman sekavalta mutta kun pääsi pienryhmissä kokeilemaan sitä käytännössä, se osoittautui mielestäni oikein hyväksi työkaluksi, jota voisin kuvitella käyttäväni jatkossa tapahtumatuotantoon liittyvissä projekteissa. Työkaluun täytyy perehtyä vielä tarkemmin ajan kanssa. Lindaa olisi myös todella mielenkiintoista käydä tapaamassa kahden kesken ja saada konkreettisia neuvoja jonkin tapahtuman järjestämiseen.

Toisen tapahtumapäivän starttasi Mikko Kalliola, joka on tällä hetkellä Aava&Bangin luova johtaja. Hän oli puhujana todella inspiroiva ja osasi heti alkuhetkistä lähtien pitää yleisön hyppysissään. Hän kertoi omasta kuolleista heräämisen kokemuksestaan ja siitä, kuinka voi välttää toimistozombieksi päätymisen. Toimistozombiella hän tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä omaan arkeensa ja raahustavat autopilotilla vain päivästä toiseen, kiihkeästi lomaa odottaen. Zombin kriteereihin kuuluu myös vision ja unelmien puuttuminen sekä elämän täyttäminen rutiineilla. Hän oli siis itsekin ollut zombie, kunnes eräänä päivänä havahtui siihen, että kukaan ei ole häntä tulossa pelastamaan ja mikään ei muutu paremmaksi, ellei hän itse tee asioille jotakin. Hänen tarinansa oli todella samaistuttava, sillä uskon, että suurin osa ihmisistä on kokenut vaiheen, jossa on elänyt zombiena. Itse ainakin tunnistin heti oman elämäni ajanjakson, jolloin vain sinnittelin töissä tulevan loman voimin, ja arki toistui samana kuukaudesta toiseen. Tunnistan myös monissa ystävissäni näitä zombien tunnusomaisia piirteitä ja pelottavinta on, että tiedän ettei osalla heistä ole aikomustakaan pyrkiä näistä piirteistä pois. Itse olen tietoisesti pyrkinyt useammankin kerran pääsemään pois zombiemaisista toimintatavoista, mutta niihin uudelleen lankeaminen käy kovin helposti. Viimeisin yritykseni oman suuntani muuttamisessa on ollut Tiimiakatemialle opiskelemaan hakeutuminen ja koen, että Tiimiakatemia on hyvin vienyt pois näistä toimintatavoista. Todellinen haaste varmasti onkin kuinka näitä parempia toimintatapojaan saa pidettyä yllä Tiimiakatemian jälkeen. Tähän Mikolla oli onneksi hyviä vinkkejä. Hänen neuvomaansa toimintamalliin sisältyy neljä vaihetta, jotka toteuttamalla oman elämän saa pidettyä sellaisena, että zombiemaiset ajat ovat vain historiaa. Ensimmäinen vaihe on temppelistä huolehtiminen. Tällä tarkoitetaan mielen ja kehon huoltamista ja kunnossapitoa. Nämä ovat kaiken ydin sillä, jos nämä eivät ole kunnossa ei ole puitteita rakentaa seuraavia askelia. Hyvänä konkreettisena vinkkinä tuli, että päätöksiä tehdessä voi miettiä onko toiminta, johon on ryhtymässä hyväksi sekä mielelle, että keholle tai edes jommallekummalle. Toisena vaiheena on oppiminen. Pitää olla jatkuvasti utelias ja kiinnostunut asioista. Näin saa pidettyä mielen virkeänä ja kehitettyä itseään. Kolmantena on seikkailu. Omia arkirutiinejaan pitäisi pyrkiä rikkomaan päivittäin. Näiden rutiinia rikkovien asioiden ei tarvitse olla suuria, voi vaikka mennä eri kulkuvälineellä työpaikalle tai mennä välillä maisemareitin kautta kotiin. Neljäntenä on positiivisuus eli asioihin optimistisesti suhtautuminen. Aion ehdottomasti lähteä tämän toimintamallin avulla muuttamaan oman arkeni suuntaa.

Mikon lisäksi puhumassa olivat vielä Elias Koivulampi, Johannes Partanen, Timo Lehtonen sekä Vilma Mutka. Elias, joka on entinen Elementialainen, piti tosi mielenkiintoisen puheenvuoron TikTokissa menestymisestä. Hänen vinkkinsä olivat itselleni hyvin ajankohtaisia sillä, teimme vasta Kävelykatukirppis projektille TikTok tilin ja pohdinnassa onkin ollut, kuinka saataisiin näyttökertoja ja tykkäyksiä keräävää sisältöä tuotettua. Johanneksen ja Timon puheenvuoro oli mielenkiintoinen mutta painottui enemmän vanhojen Tiimiakatemia aikojen muisteluun. Konkreettisia oppeja siitä ei täten tullut mukaan mutta mielenkiintoisia tarinoita pääsi kylläkin kuulemaan. Vilma sen sijaan esitti mielenkiintoisen ja ajatuksia herättäneen kysymyksen ”Mitä tekisit, jos et pelkäisi?” Kysymystä pohdittiin pienryhmissä usealtakin kantilta. Itselle ensimmäisenä tuli mieleen, että jos en pelkäisi lähtisin toteuttamaan unelmiani tältä istumalta. Kuitenkin alkuun kyseenalaistin itse sen, että jos unelmiani ovat esimerkiksi maailman kiertäminen pakettiautolla ja se, että saisin tehdä työkseni jotain, jossa voisin auttaa eläimiä ja parantaa heidän asemaansa, onko pelko näiden toteuttamisen esteenä? Sillä minkä koen itseäni tällä hetkellä näissä molemmissa unelmissa jarruttavan, on raha. Mutta toisaalta onko raha vain tekosyy ja pelko on kuitenkin perimmäinen syy miksi en ole näitä unelmiani lähtenyt toteuttamaan? Näitä ajatuksia jäin itse pohtimaan Vilman puheenvuoron jälkeen. TimeTraveler oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tapahtuma, josta sai paljon ajatuksia sekä todella hyviä käytännönkin vinkkejä. Toivottavasti tapahtuman löytävät ensi vuonna useammat, ja sitä saadaan mahdollisesti vietyä jopa kansainväliseksi!