Unna Lehtipuun kirja Timanttipesula, auttaa sijoittamaan elämäsi pääoman kannattavasti. Valmistuminen alkaa olla jo hyvin lähellä ja halusin oikeasti oppia tasapainottamaan elämäni eri osa-alueita. Viimeiset kolme vuotta olen antanut oikeastaan koko elämäni Tiimiakatemialle. Se on työni, kouluni ja harrastukseni. Ystäväni ja perheeni käyvät Tiimiakatemiaa ja nautin jokaisesta päivästä tämän yhteisön suojassa. Viimeisen kolmen vuoden aikana tämä yhteisö on valmistellut minua työelämään mielestäni hyvin onnistuneesti. Kohta on kuitenkin aika lähteä tämän kallisarvoisen yhteisön suojista ja halusin oppia käyttämään uuden vapautuneen aikani, akatemian aikana saamani osaamisen, sekä mahdollisesti valmistumisen jälkeen tulevan rahan järkevästi.

Tällä hetkellä raha on asia jota minulla ei ole. Kaikki sisään tuleva raha menee elämän pyörittämiseen ja vaikka en koe kaipaavani erityisesti enempää rahaa, se vie paljon energiaani. Haluaisin siis tulevaisuutta varten oppia lisää rahasta, jotta se ei toisi minulle niin paljon ahdistusta. Myös ajan käytössä tuntuu, etten oikeastaan ole kovin hyvä. Olen aina ajatellut tämän olevan yksi vahvuuksistani, mutta nykyään ajattelen toisin. Saan aina asiat tehtyä ajallaan ja vielä enemmänkin, mutta tällä hetkellä minulla ei ole aikaa mihinkään muuhun, kuin työntekoon. Tämä on surullista, sillä minulla on paljon asioita, joihin aikaa mielelläni käyttäisin. Talentin, tai osaamisen sijoittaminen oikein, tuntuu minusta omituiselta käsitykseltä. Ymmärsin kuitenkin kirjan avulla, että on tärkeä sijoittaa oma osaamisensa merkitykselliseen tekemiseen.

Kirjassa puhuttiin myös hyvinvoinnista ja onnellisuudesta, jotka tuntuvat olevan jokaisen self help – kirjan keskiössä. Vaikka kirjassa oli useampia hyvin hattaraisia kappaleita, ymmärrän kuitenkin näiden asioiden merkityksen ja tarpeellisuuden. Kirjaa lukiessani tulin lopputulokseen, että jos opin sijoittamaan aikani, rahani ja osaamiseni oikein, olen ainakin hyvin kovaa vauhtia menossa kohti hyvinvoivaa ja onnellista elämää. Lehtipuun mainitsemat ”ajatuskumppanit”, ovat tietenkin myös iso osa onnellista elämää. He ovat ihmisiä, jotka haastavat sinua ajattelemaan, opettavat sinulle uutta ja inspiroivat sinua jokapäiväisessä elämässäsi.

Raha

Ensimmäiset muistoni rahasta liittyvät viikkorahaan. Aloin saamaan viikkorahaa 7 vuotiaana. Sain 5€, jonka sain käyttää kaupassa karkkipäivänä, tai viereisen uimarannan kioskilla johon pyöräilimme ystävieni kanssa ostamaan, yllätys yllätys, karkkia. Kun tulin lähemmäs teini-ikää, viikkorahani nousi ja aloin käyttää sen kaupungilla vaatteisiin ja erilaisiin kermavaahdolla ja kinuskikastikkeella höystettyihin kahvijuomiin. Kesätöihin menin ensimmäistä kertaa 14 vuotiaana ja 16 vuotiaana aloin tehdä töitä ympäri vuoden koulun ohella. Tuolloin tienasin noin 600-1200€/kk ja jälkeenpäin ihmettelen, mihin kaikkeen tuo raha on voinut kulua, sillä suurempia säästöjä minulle ei kertynyt. Omilleni muutin heti 18 – vuotiaana ja sen jälkeen olen elättänyt itse itseni.

Ajattelen rahaa päivittäin. En unelmoi joka päivä siitä, kuinka haluaisin olla miljonääri, tai mieti sitä, kuinka saisin tienattua mahdollisimman paljon rahaa. Mietin päivittäin sitä, kuinka rahaa ei ole. Joudun laskemaan, että rahat riittävät koko kuulle ja oikeasti harkitsemaan jokaista isompaa ostosta. Tämä on tietenkin opettanut minulle paljon rahasta ja sen käytöstä, mutta tällainen jatkuva rahan ajatteleminen aiheuttaa paljon stressiä, jota tulee myös muista lähteistä ihan tarpeeksi elämääni.

Teen tällä hetkellä elämässäni asioita oikeastaan vain todella vähän rahan takia. Yleensä motivaatio tehdä tiettyjä asioita lähtee jostain muualta. Raha on ulkoinen motivaation lähde, joka saa minut tekemään tällä hetkellä sen verran töitä, että pysyn hengissä. Muuten teen töitä oppimisen, kehittämisen ja inspiroitumisen innoittamana. Toivon todella, että jossain kohtaa rahan tulo seuraisi näitä motivaationi lähteitä. Teen paljon töitä esimerkiksi Ekollan eteen ja toivon todella tämän jossain kohtaa tuovan elämääni myös rahaa. Se ei kuitenkaan ole ainut syy töiden tekemiseen Ekollan vuoksi. Jos Ekolla tuottaa meille jossain kohtaa rahaa, johtuu se siitä, että olemme osanneet luoda kannattavan liiketoiminnan. Tällaisesta tilanteesta saa jo olla ylpeä.

Lehtipuu kysyy lukijoiltaan kirjassa: vaikuttaako rahan saaminen oman arvon tunteeseesi? Mietin tätä kysymystä jonkin aikaa ja on mahtava huomata, että voin oikeasti vastata ei. Ymmärrän tämän hetkisen tilanteeni ja ymmärrän osaamisen ja kokemuksen kerryttämisen tärkeämmäksi, kuin rahan tienaamisen. Toivon tietenkin tämän osaamisen ja kokemuksen tuovan minulle rahahuolista vapaan elämän tulevaisuudessa.

Aika

”Sinä et voi tietää, kuinka paljon sinulla on aikaa jäljellä. Juuri siksi aika on kolmesta pääomasta kriittisin. Siihen ei voi myydä paluulippuja, joten käytä se viisaasti.”

Kirjasta löytyy prosenttitesti, jossa Lehtipuu kehottaa jakamaan oman käytössä olevan ajan prosentteina läheisille, työlle ja itsensä huolehtimiselle. Minun 100% jakautuvat tällä hetkellä: 70% työtä, 20% läheisille ja 10% itseni huolehtimista. Välillä on kuitenkin päiviä, jotka ovat enemmänkin: 95% työtä, 5% läheisiä ja 5% itsensä huolehtimista. Täytyy myöntää, etten ole tähän hirveän tyytyväinen ja oikeastaan jopa hävettää hieman. Tällä hetkellä töitä on useammassa paikassa ja niin paljon, että muihin tärkeisiin asioihin käytetty aika väistämättäkin vähenee. Haluaisin käyttää enemmän aikaa tärkeiden ihmisten kanssa ja varsinkin kauempana asuvien perheenjäsenten ja ystävien kanssa käytetty aika on jäänyt todella vähälle.

Yritin Lehtipuun kehottaman miettiä kolmea asiaa, joiden vähentäminen tai josta luopuminen vapauttaisi minulle aikaa tärkeiden asioiden tekemiseen. Tällä hetkellä elämä tuntuu kuitenkin sen verran selviämiseltä, etten osaa karsia. Onneksi tiedän kesän tuovan tähän muutosta ja toivon todella osaavani järjestää koko elämäni ajankäytön eri tavalla valmistuessani jouluna. Toivon löytäväni kesällä aikaa lukemiseen, mökkeilyyn ja tärkeiden ihmisten näkemiseen. Tämä vaatii minulta sen, että jätän tämän hetkiset palkkatyöni ja ryhdyn yrittäjäksi. Määrään omat työaikani ja pidän oikeasti niistä kiinni. Asetan itselleni tavoitteita, joihin on mahdollista päästä asettamani työajan puitteissa niin, etten tee töitä koko päivää. Mahdollistan itselleni työnteon myös etänä niin, etten ole kesällä sidottuna yhteen paikkaan.

Aikaa on meillä jokaisella rajallinen määrä ja minun on opittava hallitsemaan omaani paremmin. Haluan tässä asiassa oppia myös olemaan itselleni armollisempi.

Talentti

Kirjaa lukiessa oli hienoa huomata, että koen oikeasti tällä hetkellä tekeväni innostavia asioita. Koen meneväni kohti niitä asioita, joita minun on tässä elämässä tarkoitus tehdä. En ole jämähtänyt paikoilleni. Kehitän osaamistani koko ajan ja kaikella uudella oppimallani on tarkoitus tulevaisuuttani varten. Olen oppinut oman talenttini kasvavan niiden ihmisten mukana, joiden kanssa kommunikoin ja teen töitä. Ympärilläni olevat ihmiset auttavat minua eteenpäin, eikä mikään unelma tai tavoite tunnu tällä hetkellä mahdottomalta saavuttaa. Ymmärrän kaiken vaativan työtä, enkä laita tekemättä jättämistä minkään resurssin puutteen piikkiin.

Kirjassa pohditaan omia resursseja saavuttaa tiettyjä tavoitteita, sekä itseluottamuksen määrää eri asioiden saavuttamiseksi. Itseluottamus on ennen aina tarkoittanut minulle osaamista. Minulla on itseluottamusta johonkin asiaan, sillä tiedän osaavani se. Koen kuitenkin nyt, että minulla on vielä enemmän itseluottamusta ja vielä parempi käsitys asioista, joita en osaa. Huomaan toki viikottain, kuinka paljon oma osaamiseni taso on kasvanut, mutta huomaan päivittäin sen, kuinka vähän osaamista minulla on. Sellaista osaamista, jota tarvitaan omien tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä kuitenkin vain kasvattaa itseluottamustani, sillä tiedän tekeväni enemmän töitä asioiden eteen, joita en vielä itse osaa, tai joista en ymmärrä. Etsin ympärilleni ihmisiä, jotka osaavat auttaa minua ja joiden avulla pystyn kasvattamaan omaa osaamistani. Tällöin asioista tulee usein parempia, kuin sillon kun teen asiat yksin oman osaamiseni kanssa.

Oli mielenkiintoista käyttää aikaa oman raha-, aika- ja talenttipääoman pohtimiseen. Lehtipuun kirja on täynnä mielenkiintoisia kysymyksiä, joiden avulla oli helppo syventää omia ajatuksia näistä aiheista. Tärkeimpänä kirjasta jäi mieleen ajatus siitä, että oma pääoma jokaisesta alueesta tulisi sijoittaa omien arvojen mukaisella tavalla. Tämä on tietenkin aika itsestään selvää, mutta en ole käyttänyt aikaa pohtien, mitä se minun kohdallani tarkoittaa. Astuessani työelämään täyspäiväisenä yrittäjänä ensivuoden alusta, haluan pitää kiinni siitä ajatuksesta, että käytän oman aikani ja osaamiseni merkityksellisiin asioihin, jotka tukevat omaa arvomaailmaani. Täytyy toivoa, että myös raha seuraa tällaista tekemistä.