Discokuningatar Eini

Kirjoittaja: Rock Åkerlund

27 huhtikuun, 2022

Lähdeteos: Discokuningatar Eini

Lähdeteoksen kirjoittaja: Anna-Liisa Hämäläinen

Teoriapisteet: 2

Discokuningatar Eini

Olen oikeastaan aina tiennyt Einin olemassaolosta, mutten koskaan ole tiennyt tai oikeastaan edes ajatellut kuka hän oikein on ja millaista matkaa hän on kulkenut. En myöskään varsinaisesti koskaan ole kauheasti tuntenut hänen tuotantoaan, varsinkaan ennen 2000-lukua, niin tämä kirja on oikeasti aika villi valinta. Kuka siis on Eini ja miten saan reflektoitua hänen elämänkerrastaan omaan elämääni yhtään mitään?  Ajattelin hetken mielijohteesta ottaa selvää asiasta, kun sellainen tilanne naamani eteen tuli ja nyt mennään sillä!

Kirjan alussa kerrotaan hyvin todellisen oloista kuvaa ujosta ja arasta Einistä, joka on kotoisin Pellon kylästä, Lapista. Eini sai kutsun itse Toivo Kärjen talliin ollessaan vielä alaikäinen ja menestyksen salaisuutena on ollut ainakin todella kova työmoraali, jonka takia hän on keikkaillut melkeinpä armottomasti. Eini on myös lahjakas laulajana ja toki matkaan on mahtunut tuuriakin, mutta täytyy sanoa, että luettuani kuin nuoresta asti Eini on lähtenyt puskemaan musiikkialalla, nousi kunnioitus häntä kohtaan suuresti. Artistilla oli kauhean iso vastuu välillä kaiken suhteen noihin aikoihin, kun Eini oli vielä nuori. Se, että keikat myi, palkat tuli oikein, kaikki työntekijät, niin tekniset ammattilaiset kuin bändikin saivat palkkansa. Ohjelmatoimistonkin kanssa palkkiot piti erikseen neuvotella ja muutenkin laskea, jäikö viivan alle kuin paljon pelivaraa. Eini oli siis todella nuorena naisena miesvaltaisella alalla erittäin paljon tekevä ihminen artistiuransa lisäksi. Hän kertoikin voipuneensa usein paljon, mutta oli sinnikäs omasta mielestään. Joskus tunnistan tällaisen liiallisen sinnikkyyden itsessänikin nykyään. Nuorena aikuisena saatoin helposti heittää vaan kaiken läskiksi ja luovuttaa, edeten kohti jotain mielestäni parempaa asiaa, mutta olen oppinut pääsemään pois tästä käyttäytymismallista ja kai se kuului osittain nuoruuteenikin. Liika sinnikkyys onkin ehkä enemmän väliaikainen viholliseni, joka minun pitää päihittää. Se näkyy esimerkiksi siten, että sinnittelen huonolta tuntuvassa projektissa ehkä vähän liian pitkään ja väsytän itseni turhaan, kun pitäisi puhaltaa peli poikki tai muuttaa radikaalisti toimintamalleja. Oikeastaan opettelen vieläkin sitä, miten olla sinnikäs, mutta tarpeeksi. Tarpeeksi pitäisi riittää ja siihen tähtään.

Einissä ja minussa on samanlaista se, että me olemme molemmat kilttejä tyyppejä, joiden täytyy pitää huolta siitä, ettei se kiltteys mene liian pitkälle.  Me haluamme ympärillemme hyvää ja sellaisella tiellä on aina helpompi joutua toisten mielipiteiden ja toimintojen tallomaksi. Molemmat meistä myös pitää ihmisistä, jotka sanovat mitä ajattelevat. Eini on neljänkymmenen ikävuoden jälkeen lisännyt tätä itsessään, että sanoo mitä ajattelee, pelkäämättä mitä se tuo tullessaan. Se on itsellenikin tärkeä elementti elämässä, koska haluan olla ihmisille enemmän valona, kuin ankeutena, mutta haluan myös pitää omista rajoistani kiinni. En halua joutua tölväisemään ihmisille sen takia, etten ole osannut pitää rajoistani huolta ja olen sen takia väsynyt, vaan haluan olla oma valoisa itseni, joka pystyy olemaan ihmisille lempeä ja ystävällinen, mutta muistaa samalla omat tarpeensa ja uskaltaa jatkossakin sanoa ei. Haluan olla ylpeä siitä, että minulla on omat rajani joita ei ylitetä ja joita kukaan ei saakaan rikkoa. Tämä ei elämässäni ole todellakaan ollut aina itsestäänselvyys vaan olen joutunut opettelemaan tätä välillä kantapäänkin kautta. Ja niin, että rakkaat läheiseni ovat auttaneet minua ymmärtämään sitä asiaa. Tästä olenkin kovin kiitollinen. Ihmisen ei pidä kysellä koko ajan lupaa tekemiselleen, saati sitten miellyttää alituiseen yhtään ketään.

Einiin ei liitetä monesti vanhentuneita stereotypioita, vaikka hän nykyään jo 62-vuotias onkin. Einissä on energiaa ja elämäniloa, joka ei jostain syystä kuulemma muistuta ihmisiä vanhenemisesta tai siitä, että on ehkä iäkkäämpi kuin ihmiset ajattelisi. Se on jotain mihin itse haluan pyrkiä, ei niinkään sen takia, että nuorelta näyttäminen tai sellainen olisi minulle tärkeää. Haluan vaan sen takia tuota samaa, koska se on tärkeää olla tunnettu elämänilostaan ja hyvästä energiastaan. Menen mielellään paikalle positiivisena ja suoraan sanottuna se on kyllä käytösmalli, mitä odotan muiltakin mielellään. On mukava nähdä, kun energia ja positiivisuus ovat pääpiirteinä vastassa ihmisessä, eikä esimerkiksi katkeruus ja riitasointu. Tykkään siitä, että asioista ollaan omaa mieltä ja puhutaan suoraan, mutta se miten sovitaan ja hitsaudutaan yhteen ihmisten kanssa vaatii yleensä aikaa sekä pienen vivahteen sinnikkyyttäkin. Kun se aika alkaa, on se mielestäni hyvä aloittaa positiivisella mausteella, niin se tuo ymmärrystä heti alkutaipaleella, kun asioiden kanssa joutuu sitten yhdessä tekemisiin ja niitä setvimään.

Kirjassa puhutaan siitä, miten Einin viimeisin (?) bändi koostui suurimmaksi osaksi alle 30-vuotiaista miehistä ja tuotiin ajatuksia, miten onnistumista oli mietitty. Osahan ei ollut kuullut edes Einin musiikkia ennen kuin lupasivat pestiin Einin bändiin. Ensinnäkin nykyään Eini saa tehdä haluamaansa musiikkia, joka on discopohjaista tai mausteista jotenkin aina. Toiseksi hän sai paljon nuorilta bändikavereiltaan apua siihen, että miten biisejä esitetään ja he toivat uudenlaista ajatusta koko hommaan. Jotenkin samaistun hirveästi tähän kohtaan, kun tässähän itse ei ihan 62 ole, mutta olen tekemisissä paljon nuorempien kanssa Tiimiakatemialla ja Heigassa, kuin itse olen ja päättämässä tärkeistäkin asioista. Se on antanut hirveän paljon minulle jo nyt. En oikeastaan alun perin kyllä aliarvioinut yhtään ketään, mutta on ollut jotenkin tosi hyvä konkreettisesti nähdä, että nuorten aikuisten kans pystyy tekemään mahtavasti töitä, kun ei tuo itse pölyttyneitä ajatusmalleja kehiin ja antaa muille tilaa. Arvostan samalla tavalla, kuin Eini sitä, että saan olla just tässä ja nyt, oppia nuoremmilta ja oppia muutenkin. Jatkossa tulen varmasti tekemään samaa, kuin nytkin. Koitan olla ennakkoluuloton ihmisten kanssa ja saada siitä parhaat eväät jatkoon sillä tavoin.

Einissä on älyttömästi iloa ja energiaa ja hän pystyy vetämään ihmiset mukaan. Näen samaa itsessäni siinäkin, sellainen halutessani olen. Oli oikeastaan aika paljonkin, mikä minussa ja Einissä oli hieman samanlaista. Enpä olisi ajatellut. Varmasti tosi hyvä tyyppi livenä siis 😀

Rock Åkerlund

Projektitoimisto Heiga

http://heiga.fi

You May Also Like…

21 oppituntia maailman tilasta

Yuval Noah Hararin teos 21 oppituntia maailman tilasta herätti valtavasti ajatuksia ja kiinnostusta. Kirjassa...

Markkinointi boksin ulkopuolelta

Tällä hetkellä olemme käynnistämässä yhteistyötä asiakkaan kanssa ja he tarvitsisivat meiltä muun muassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti