Tim

Kirjoittaja: Sonja Saukkonen

3 huhtikuun, 2022

Lähdeteos: Tim - Aviciin elämänkerta

Lähdeteoksen kirjoittaja: Måns Mosesson

Teoriapisteet: 2

Avicii on ollut itselleni taiteilijana jo ala-asteesta lähtien todella tärkeä. Harva tietää minusta musikaalista puoltani, mutta minulla on pitkä menneisyys eri instrumenttien kanssa ja musiikki on itselleni suuri voimavara jokapäiväisessä arjessani. Aviciin musiikissa on iskenyt niin upeat melodiat, tarttuvat sointukierrot kuin samaistuttavat lyriikatkin.

Muistan elävästi sen, kun luin digilehdestä Aviciin kuolemasta. Harvan julkisuudenhenkilön kuolema saa minussa suurta tunnereaktiota aikaan, mutta Aviciin tapauksessa kävi toisin. Heti tiedon luettuani minuun iski epäusko – voiko olla, että yhtä maailman suurimmista EDM-artisteista ei enää ole? Menin samantien kävelylle ulos, kuunnellen kappaletta The Nights ja katselin oranssinpunertavaa iltataivasta ajatellen, että tuonne ne parhaat tuntuvat ensimmäisten joukossa päätyvän.

”One day you’ll leave this world behind, so live a life you will remember”, lauletaan kyseisessä kappaleessa.

Toivon, että Aviciin kuolema herätteli muitakin kuin minua siihen, miten lyhyt elämä voi olla ja miten helposti se voi tulla päätökseen, kun ongelmia ei ota tarpeeksi vakavasti.

Työuupumus ja jaksaminen on ollut tiimissämmekin puheenaiheena viime aikoina. Onneksi siitä (pikkuhiljaa) puhutaan myös yleisesti enemmän.

 Maailmassa vallitsee suorittamista ihannoiva kulttuuri, jossa burnout kertoo enemmänkin ihailtavasta työmoraalista, kuin huonosta itsensä johtamisesta. On parempi tehdä niin paljon kuin vain voi, kuin tehdä riittävästi, mutta kunnolla.

 Vuoden 2006 jälkeen nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet 70 prosenttia, ja itsemurhaan menehtyy enemmän ihmisiä kuin väkivaltaan tai sotiin. Koko maailmassa tekee itsemurhan noin 800 000 ihmistä vuodessa. Se on 800 000 ihmistä liikaa.

 Mielenterveysongelmat ovat yhä suuri tabu ja koen, että yhteiskunnassamme romantisoidaan sitä, että ihminen pysyy kasassa, (tai jopa hajoilee) kuitenkin samalla suorittaen paljon. 70 prosentin kasvu mielenterveysongelmissa yllätti itsenikin, sillä tuntuu, että loppupeleissä en ole kovin tietoinen lähipiirini ongelmista, vaikka on melko varmaa, että niitä löytyy paljon etenkin tuon luvun valossa. Tämä kertoo siitä, että näistä asioista ei puhuta, vaikka ne aivan liian suurta joukkoa koskettavatkin. Onko myöskään mikään ihme, että itsemurhien osuus kuolemissa on noin suuri, kun stigma mielenterveysongelmien ympärillä on niin iso, että se ajaa monet häpeän ja epätoivon partaalle?

Muistan ikuisesti, kun oma valmentajani sanoi: väsynyt ihminen antaa usein kaikkensa, mutta ei parastaan. Tämä meidän tulisi muistaa arjessakin: se, että joku on väsynyt, ei tarkoita sitä, että hänen panoksensa on ollut parasta antia.

Timin tarinassa on mielestäni paljon samaa kuin monen loppuunpalaneen yrittäjänkin tarinassa: asia, jota rakastaa ja tekee intohimolla, ajaakin lopulta aivan pohjalle. On surullista, että ala, jolle Timillä oli epätavallista luonnonlahjakkuutta ja intohimoa, ajoikin hänet lopulta tiensä päähän. Toki tarina ei ollut näin mustavalkoinen, sillä musiikki itsessään ei Timiä menehtymiseen ajanut, vaan päihteet, joihin Tim purki paineita, joita epäinhimillisellä aikataululla toimiva kiertue-elämä aiheutti.

Tietysti tältä haluamme omassakin tiimissämme välttyä. Me olemme yhtenäinen joukko, jonka pitäisi tukea toisiamme ja antaa energiaa toteuttaa itseämme ja unelmiamme. Missään nimessä ihannetilanne ei ole se, että Heigassa oleminen vaatii veronsa huonolla tavalla ja ajaa siihen, että tiimiin kuuluminen ottaa enemmän kuin antaa. Tietenkään aina ei voi olla kivaa ja kynnyksiä tulee ja ne pitää osata kohdata opettavaisina kasvun paikkoina. On kuitenkin myös tärkeä osata huomata ero, milloin kyse on suuremmista ongelmista.

Miten sitten voimme pitää Heigassa toisistamme huolta ja varmistua siitä, että kukaan ei aja itseään loppuun?

  1. Luodaan avointa ilmapiiriä, jotta jokaisella olisi psykologisesti turvallinen ilmapiiri kertoa, jos arki tuntuu liian raskaalta.
  2. Ei olla kuitenkaan liian avoimia; aina ei tarvitse sanoa kaikkea, mitä sylki suuhun tuo. Tärkeää ei ole miettiä, mitä sanoo, vaan myös miten sanoo. Ikinä palautetta antaessa ei voi käyttää liikaa myötätuntoa.
  3. Muistetaan virkistäytyä! Kiireisen työarjen keskelle tarvitaan aivot narikkaan- aktiviteetteja, jolloin kukaan ei tunnu edes muistavan projekteja ja kaiken fokuksen saa laittaa hauskanpitoon.
  4. Pyritään pitämään selkeä raja oman elämän ja työ/opiskeluidentiteetin kanssa. Yrittäjillä tämä on melko vaikeaa, mutta jos työt alkavat seurata kotiin, jää pian kaikki muu kiva elämässä varjoon. Aviciikin koki suurta ahdistusta siitä, että häntä ei enää nähty Timinä, ainoastaan Aviciina. Ja niin hän näki itsekin.
  5. Olemme laittaneet omat tuntikirjauksemme toisillemme nähtäville. Voisimme vielä enemmän hyödyntää niitä ja tarkastella, onko jollakin epäinhimillisen suuri määrä tunteja viikossa.
  6. Muistetaan, että olemme yksilöitä ja jokaisen mentaalinen kapasiteetti on erilainen. Ei siis koskaan pidä vertailla, että kun yksi jaksaa tehdä tietyn määrän tunteja viikossa, niin toisenkin pitäisi jaksaa.
  7. Nähdään erilaisuutemme rikkautena! Olemme kaikki erilaisia, ja se jos jokin on parasta. Jos emme asetu kaikki samaan muottiin, ei se kerro meistä mitään negatiivista. Päinvastoin. Kenenkään ei tulisi kokea oloaan riittämättömäksi erilaisuutensa vuoksi.
  8. Kun joku väsyy, annetaan hänen olla väsynyt ja ei vain ehdoteta lepoa, vaan jopa vaaditaan sitä. Hyvin usein väsynyt ihminen ei itse osaa tunnistaa liian isoa kuormaansa, ja joskus tarvitaan ulkopuolisen huomautus siitä, että nyt olisi hyvä keventää.

Vaikka Heigan arvoissa on rohkeus ja reippaus, on ok, jos joskus ei aina jaksa lähteä kohti tuntematonta tai olla se kaikkein reippain. Oman hyvinvoinnin tulisi olla jokaisella ykkösprioriteetti, sillä pitkällä kaavalla siitä luistaminen voi aiheuttaa jopa tiimin tasolla ongelmia.

Huolehditaan itsestämme, huolehditaan toisistamme. Jotta meistä kukaan ei kuuluisi siihen ikävään 800 000 ihmisen joukkoon.

”I tried carrying the weight of the world, but I only have two hands.” -Avicii

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti