Pohdinko tietoisesti, miten teen päätöksiä? En varmaan ole ikinä sitä ajatellut. En oikein osaa vastata tähän muuten, kuin että tunteiden ja intuition pohjalta. Jotkut päätökseni perustelen järkipuheella, mutta tunnistan tunteiden sekä tarpeen tyydyttää omia perustarpeitani, joita käsittelimme omissa motivaatioprofiileissamme, olevan vaikuttavat tekijät päätöksenteossani. Miten voisin tehdä päätöksiä paremmin? Kirjan luettuani sanoisin, että ainakin tunnetietoisuuteeni vaikuttamalla.

Oman mielen johtaminen on olennaista kaikessa, mitä teemme. Arvot muodostavat tärkeän pohjan tulkinnoille. Kun oman mielen johtaminen ja arvot ovat kunnossa, ihmisellä menee hyvin vähän energiaa oman itsensä suojeluun ja hän pystyy antamaan energian ympärilleen. Ilman kirkasta tilannetietoisuutta ja hyvää henkistä suorituskykyä todellisuuden tulkintakyky voi vaurioitua yllättävänkin pahoin, eikä sitä välttämättä itse huomaa. Saattaa nähdä väärin, kuulla väärin tai tulkita tilanteen täysin väärin ja näin tehdä täysin vääriä johtopäätöksiä. Faktojen maailma -kirjassa puhuttiin myös eri vaistoista, jotka hämärtävät tilannetajua. Esimerkiksi pelkovaisto voi saada ihmisen näkemään ympäristön hyvin eri tavalla, kuin kirkas havainnointi. Henkinen ja fyysinen olotila vaikuttavat myös päätöksentekoon. Aivot sokeutuvat toistuville ilmiöille (esim. väsymystilalle), ja voivat normalisoida kummallisiakin asioita ja ohittaa paljon tärkeitä asioita. Henkilökohtaisesti olen huomannut, mihin kaikkeen mieli ja keho voi tottua. Jatkuvasta väsymys- tai vireystilasta tulee aika helposti uusi normaali. Kehon tila saattaa kääntää tilannetajua. Omaa huomiota voi suunnata tietoisesti havainnoimalla itseään, toisia sekä ympäristöä. Se, miten ”koodaamme” saamamme datan itsestämme, muista sekä ympäristöstä, vaikuttaa siihen, millaista käyttäytymistä meistä tulee ulos. Omaan tilannetajuun perustuva toiminta muokkaa meitä ihmisinä. Huomaan välillä tarkastelevani ympäristöä ja muita ihmisiä niin paljon, että unohdan oman ulosantini kokonaan.

Tilannetajuun voi vaikuttaa optimoimalla oman mielen ja kehon tilaa. Stressi on merkittävä tilannetajun heikentävä tekijä, joka ajaa huomion keskittymään selviytymiseen. Mielen rauhoittamisella on merkitystä tilannetajulle. Lisäksi energiatasolla on suuri vaikutus. Alhainen energiataso kaventaa tilannetajuamme, havaintojamme, tunteitamme ja käyttäytymistämme ja saa meidät jättämään huomion ulkopuolelle paljon tilannetajuumme vaikuttavia asioita. Aika peruskauralta kuulostaa minun korvaani, mutta silti molemmat näistä kahdesta ovat toisinaan heikentämässä omaa tilannetajuani. Nälkäisenä on vaikea keskittyä muuhun, kuin nälän tunteeseen ja tasan sen ainoan asian suorittamiseen, jota on tekemässä. Ympäristön havainnoinnista ei tietoakaan. Tunteiden säätämisellä on myös valtava vaikutus tilannetajuun. Tunnetaju on tilannetajun keskeinen elementti ja niin kuin itsekin totesin omalla kohdallani, tunteet vaikuttavat paljon päätöksentekooni. Tilannetajua voi näiden lisäksi parantaa heikentämällä havaintoharhoja, suuntaamalla tietoisesti huomiota, selkeyttämällä ajattelua ja muun muassa jalostamalla tapoja. Kirjassa oli ihana tarina hotellista, joka lähetti eräältä tytöltä unohtuneen nallen takaisin tytölle. Nallen mukana oli valokuvia, joissa nalle esiintyi erilaisissa tilanteissa sekä viesti, jossa luki ”en minä unohtunut, vaan jatkoin lomaa!” Niin pieni vaivannäkö, mutta varmasti merkittävä tunneside asiakkaalle. Tunnetajussa on kyse hyvin pienistä asioista, joilla on suuri merkitys. Haluaisin itse joskus toteuttaa tämänkaltaista huomaavaisuutta ja innovatiivisuutta.

Kirjassa puhuttiin siitä, että työ- ja vapaa-ajan jaottelu ei ole tärkein jako. Tämä sai minut alkuun hieman hämilleni, sillä tällaisesta jaosta ympärilläni on puhuttu koko elämäni ja tästä jaosta olen itseni kohdalla ajoittain huolissani, sillä akatemialla olen huomannut, etten osaa kovinkaan hyvin erotella työ- ja vapaa-aikaa. Tilannetajulle ystävällisessä, energiaa maksimoivassa ajankäytössä aivoja pyritään aktivoimaan monipuolisesti. Työ- ja vapaa-ajan jaottelun sijaan täytyisi pitää huolta siitä, että aivot saavat riittävästi seuraavia aktivaatioita:

• fokusoitu, tavoitteellinen aika
• spontaani/luova aika
• sosiaalinen aika
• oma reflektointi aika
• fyysisen treenin aika
• rentoutumisaika
• nukkumisaika
• tankkausaika

Ennemmin täytyisi kiinnittää huomiota siihen, kuinka suuri osa energiastani, ei vain ajastani, kuluu tavoitteellisen ajan parissa? Millaista energiaa se antaa minulle? Kuinka paljon energiaa käytän sosiaaliseen aikaan ja kuinka paljon saan siitä? Osaako rentoutua niin, että se tuo energiaa? Nämä ajatukset synnyttivät huojentavaa tunnetta. Sillä ei ole oman hyvinvointini kannalta merkitystä, jos teen töitä vaikka iltaisin, jos se aktivoi aivoissani esimerkiksi luovaa aikaa. Kunhan aivot saavat tarpeeksi aikaa kaikilla osa-alueilla, ne voivat hyvin. Sillä ei ole merkitystä, minkälainen tekeminen nämä ajat täyttävät. Minulle kirjoittaminen voi esimerkiksi olla yhtä hyvin rentoutumisaikaa tai luovaa aikaa samalla, kun se jollekin muulle on tavoitteellista aikaa. Oma heikkouteni näistä on nukkumisaika, sillä siitä nipistän ensimmäisenä pois toteuttaakseni muita alueita.

Ennakko-odotuksemme vaikuttavat havaintoihimme ja sitä kautta tilannetajuumme. Jos asetamme ennakko-odotuksia ennen tilaan tai tilanteeseen saapumista, se tekee päässämme aikaan jo valmiin asetelman ja valmiit mielipiteet, jotka vaikuttavat omaan olemiseemme ja käyttäytymiseemme. Esimerkiksi varautuneena hermostuneisuus välittyy käytöksestämme. Emme ole avoimia tilannetta tai toista ihmistä kohtaan ja se saa meidät jättämään huomiotta paljon ympäristöstä ja tilanteesta. Puhuimme myös treeneissä siitä, miten jokin mielipide tai ennakko-oletus toista ihmistä kohtaan voi vaikuttaa siihen, miten vastaanottavaisia olemme tämän ihmisen asiaa tai tekemistä kohtaan. Kuuntelu ei välttämättä ole tämän asetelman takia aitoa.

Kirjassa puhuttiin erilaisista havaintovirheistä, jotka vaikuttavat tilannetajuumme. Samankaltaisuusvääristymät sisältävät esimerkiksi näitä ennakkokäsityksiä, joista juuri mainitsin sekä erilaisia stereotypioita. Pidämme samankaltaisista ihmisistä, kuin mitä itse olemme tai sellaisista ihmisistä, millaisia itse haluaisimme olla. Jaottelemme ihmisiä meihin ja heihin, joka luo Faktojen maailma –kirjassakin mainitun kuiluasetelman. Myös itseensä liittyvät havaintoharhat menevät tähän vääristymään. Todellisuudesta poikkeavalla omakuvalla on iso merkitys siihen, miten tulkitsemme ympäristöämme ja miten ajattelemme esimerkiksi muiden kohtaavan meidät.

Assosiaatio ja arviointivirheet sisältävät esimerkiksi vahvistusvinouman, joka on harha, jossa päätämme, onko jokin argumentti vahva tai heikko sen perusteella, olemmeko itse samaa vai erimieltä sen kanssa. Jos se sopii omaan ajatteluumme, pidämme argumenttia todennäköisemmin vahvana. Ankkurointiharha on harha, joka muodostuu ensimmäisenä kuullun infon kautta. Mielemme ankkuroi sen jälkeen kuullun aina tähän ensimmäiseen kuultuun asiaan. Esimerkiksi myyjät käyttävät tällaista ankkurointia: ensin kerrotaan tuotteelle tai palvelulle korkeampi hinta, johon mielemme ankkuroituu ja vertaa myöhemmin kuultua. Myös ideointitilanteissa ankkuroinnilla on suuri merkitys. Jos joku kritisoi tai kertoo kärkkään mielipiteensä liian aikaisin ideointivaiheessa, muut mielipiteet ja puheet vertautuvat suoraan siihen. Tämä suurella todennäköisyydellä tappaa koko ideoinnin.

Kokemukselliset virheet saavat meidät uskomaan liian sokeasti havaintojemme kuvaavan todellisuutta vaikkei näin aina olisi. Koska näen tai koen jotain, se ei automaattisesti tarkoita asian olevan niin, kuin sen näen tai koen. Ihminen helposti ylireagoi erilaisiin tilanteisiin. Olotila ja tunteet sotkevat tilannetajua rajusti. Tulkitsemme helposti omastamme poikkeavan näkemyksen vääräksi, vaikka yhtä hyvin voisimme itse olla väärässä. Väärä konsensus tarkoittaa sitä, miten koemme sen, kuinka paljon muut ovat samaa mieltä kanssamme. ”Omat tapamme tai mielipiteemme ovat normaaleja ja muut ajattelevat samalla tavalla.” Tällöin koetaan myös, että omat virheet tai epäonnistumiset johtuvat ennemmin ulkoisista tekijöistä, mutta muiden virheet luonteesta tai ihmisen sisäisistä tekijöistä tai kyvykkyydestä. Muiden virheet ovat myös huolestuttavampia, kuin omamme.

Kokemuksellisiin virheisiin liittyy läpinäkyvyyden illuusio. Se, kuinka paljon esimerkiksi henkinen olotila näkyy toisille, koetaan usein paljon vahvempana, kuin mitä se todellisuudessa on. Esimerkiksi puhujan jännittäminen näkyy yleisölle paljon vähemmän, kuin mitä henkilö itse kokee. Treeneissä puhuimme myös siitä, ettei jonkun stressi välttämättä näy ollenkaan ulospäin. Myös esimerkiksi kuuntelijan roolissa olevan henkilön olemus voi näyttää ulospäin täysin vastakkaiselta, kuin mitä se oikeasti olisi. Joku voi näyttää välinpitämättömältä, vaikka kuuntelisikin korva tarkkana. Sen ei pitäisi antaa hämätä tai luoda ennakkokäsityksiä. Kokemukselliset virheet tapahtuvat alitajuisesti ja saattavat olla muita harhoja  vaikeampia hyväksyä ja tunnistaa, nimetä tai välttää. Niiden kiertämiseen auttaa tietoinen toisen näkökulman ottaminen sekä tiedon hankkiminen niiltä, keiden kanssa on erimieltä.

Päätöksiimme vaikuttaa enemmän negatiivinen kuin myönteinen. Paha on usein voimakkaampi, kuin hyvä. Negatiivisesti muotoillulla informaatiolla on taipumusta motivoida enemmän riskin ottoa. Ihmiset ilmeisesti välttävät riskipäätöksiä, jos tulos esitetään myönteisessä muodossa, mutta ottavat enemmän riskiä välttääkseen kielteisesti muotoillun lopputuleman. Viestien muotoilu vaikuttaa siihen, miten päätös esitetään; esitetäänkö se hyötynä vai menetyksenä, huolimatta siitä, että objektiivinen informaatio on sama. Tämä oli mielenkiintoinen huomio kirjasta. Useammassakin kirjassa on mainittu siitä, että negatiivinen kiehtoo positiivista enemmän. Sitä käytetään paljon kaikkialla (esim. uutisotsikoinnissa). Mielenkiintoinen lisäys tähän on tuo, miten lopputuloksen negatiivinen tai positiivinen esittäminen vaikuttaa ihmisten riskinottoon. Ihmisten on myös vaikea luopua jostain sen jälkeen, kun siihen on investoitu aikaa/rahaa/resursseja, vaikka investointi olisi osoittautunut epäonnistuneeksi.

Havaintoharhoja on näiden lisäksi vielä useita. Ne auttavat meitä tekemään päätöksiä nopeasti ja tehokkaasti pienimmällä mahdollisella kognitiivisella energialla, vaikka niistä on myös paljon haittaa. Ne ovat tapa selvitä monimutkaisissa, stressaavissa, koko ajan muuttuvissa ympäristöissä. Kaikenlaiset ajatusvääristymät voivat sokeuttaa kaikelle uudelle, ja estää näkemästä tärkeitä mahdollisuuksia. Oman päättelykyvyn kyseenalaistaminen auttaa torjumaan erilaisia havaintoharhoja. Kirjassa kerrottiin gorillakokeesta, jossa joukko ihmisiä laitettiin etsimään magneettikuvasta yksittäistä asiaa. Jossain vaiheessa kuvaan lisättiin kuva gorillasta, mutta kukaan tästä joukosta ei sitä huomannut. Tarkka fokusoituminen johonkin yksittäiseen asiaan voi sulkea kaiken muun havaintokentästä pois. Olen itse huomannut tämän esimerkiksi ravintoloissa työskennellessäni, kun vien ruokia asiakkaille pöytään. Mieli on niin keskittynyt pöytänumeron etsimiseen, etten varmaan tunnistaisi edes omaa äitiäni, jos tämä seisoisi matkani varrella.

Omaa tarkkaavaisuutta voi parantaa tekemällä keskittymisharjoituksia. Pyri päivän aikana keskittymään yhteen asiaan niin paljon, kuin mahdollista (esimerkiksi tänään keskityn ihmisten nimiin ja yhteyksiin). Ihmismieli virittyy kaikesta ja mielen virittyminen vaikuttaa tilannetajuun. Mielikuvilla on iso vaikutus mielen virittämiseen. Esimerkkinä laulutunneilla käytetään paljon mielikuvia, joiden avulla ääni saadaan kuulostamaan halutunlaiselta. Ennakkotehtävät virittävät mieltä positiivisella tavalla. Kirjassa oli aika hyvä käytäntö mielen virittämiseen ideointia varten, joka voisi olla aika hyvä myös synnytyksiin virittäytymisessä: Osallistujat keksivät 2 viikon ajan joka päivä yhden tai kaksi uutta ajatusta ideoitavasta aiheesta. Ei ole väliä, ovatko ajatukset hyviä vai huonoja. Tämän avulla mieli on viritetty teemaan ja hyödynnetty alitajuista ja tietoista ajattelua. Keskustelut ovat erilaisia verrattuna siihen, kuin jos vain tultaisiin paikalle. Myös kaikkein ilmeisimmät ideat on putsattu alta pois ja se mahdollistaa jonkin täysin uuden syntymisen. Tämä voisi sovellettuna toimia synnytyksissä, joissa toimeksianto tiedetään etukäteen.

Edelliseen esseeseen liittyen vielä vähän dialogin käytöstä vaikeissa tilanteissa: Ihan ensimmäisenä on tärkeää tarkistaa oma tila ja rauhoittaa oma tunneaivo. Päätä, miten suhtaudut vastapuoleen ja pyri samalle puolelle toisen kanssa, älä vastakkain. Yritä nähdä ihminen teon tai ongelman takana. Seuraavaksi tavoitellaan toisen tunneaivojen rauhoittamista. Luodaan tunneside toiseen dialogin avulla. Keskusteluyhteyden saa kiinnostumalla. Kysy, pyri luomaan toiselle turvallinen olo ja ymmärtämään motiivi. Usein ongelma on se, ettei saada tietoa, jota ei osata kysyä. Toisen tunnetilan muuttaminen on tärkeää, jotta luottamus syntyy ja hyvää keskustelua saadaan aikaiseksi. Vaihtoehtojen antaminen luo toiselle hallinnan tunnetta. Johda tilannetta ja pyri vaikuttamaan lopputulokseen. Arvosta toista ja osoita aitoa auttamisenhalua. Vaikeita tilanteita voi tulla eteen esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa, joissa asiakas on tuohtunut kokemastaan vääryydestä tai mielipahasta. Harkitulla dialogilla ja tunnetajun hallinnalla tilanteet voi kääntää ikävästä positiiviseen.

Dialogin esteitä ovat passiivisuus, ylimielisyys, liika yksityiskohtaisuus, liika rationaalisuus, liika tunteellisuus, yliyleistäminen, abstraktio, suoruuden puute sekä rehellisyyden puute. Oman asian tiivistämisen kanssa voi auttaa seuraava ajatus: sano asiasi yhdessä lauseessa. Ellet pysty, käytä maksimissaan neljä. Ristiriidoissa on kyse rikkoutuneista tunnesiteistä. Negatiivinen ajattelu on hyvä asia. Käytämme sitä väärällä tavalla tai väärässä paikassa. Se ei yleensä ole hyvä ensimmäisenä tai ainoana ajatuksena, mutta se auttaa punnitsemaan ja haastamaan päätöksenteossa.

Ajattelemme paljon ja siksi ei ole yhdentekevää, mitä ajattelemme tai miten. Maailmamme on sellainen, kun ajattelemme sen olevan. Ajatus muuttuu vasta, kun haluat, että se muuttuu. Tahto löytyy syystä. Oletko miettinyt miksi ajattelet, niin kuin ajattelet? Miksi oikeutamme oman näkemyksen niin voimakkaasti? Onko minun tapani ajatella tilanteeseen sopiva? Mihin tilanteisiin liittyy selkeitä asenteita ja ajatustapoja? Milloin ohjaan omaa ajattelua täysin sisäisesti ilman mitään ulkoista häiriötä? Mistä minun uskomukseni ovat kotoisin? Miksi uskon siihen, mihin uskon? Kuinka voisin ajatella paremmin, jotta ajatteluni palvelisi minua ja ympäristöä?

Loppuun vielä, miksi kannattaa epäonnistu nopeasti ja paljon:

1. epäonnistuminen saa meidät nöyriksi
2. mikäli emme luovuta, se pakottaa meidät ajattelemaan uudella tavalla ja katsomaan ongelmaa uudesta näkökulmasta
3. epäonnistumisen jälkeen olemme yhden askeleen lähempänä onnistumista, olemme oppineet, miten jokin asia ei onnistu
4. epäonnistumisen kokeminen selkeyttää usein ihmisten välisiä suhteita
5. onnistuminen tuntuu hienolta, kun se on ansaittu