Kuuntelin kirjan ”Pitch!: Innostavan tiivistämisen taito”, jonka on kirjoittanut Elsa Ervasti ja Joonas Turunen.

Kirja oli todella erilainen ja eri näkökulmasta aiheeseen, kuin ajattelin etukäteen. Sain täysin vääränlaisen käsityksen tästä teoksesta. Oletin, että kirjassa käydään läpi tiivistämisen taitoa tekstissä tai puheessa, mutta näkökulma oli pääasiassa esiintymiseen ja puheeseen. Loppujen lopuksi se ei ollut huono juttu, mutta olisin jäänyt kaipaamaan enemmän teksti osuuteen ja vinkkejä tekstin tiivistämiseen.

One Liner: Mitä asiakkaalle luvata? Miten ongelma ratkaista?

Yhtenä pääpainoista oli one liner. Se on tärkeä osuus koko pitchausta. Jos juuri esimerkiksi, puhetapahtumassa on 30 erilaista puhujaa ja jokaisella on noin 5 minuuttia aikaa, niin sinun pitää erottua tästä. Myös jäädä mieleen. Mutta kukaan ei tule muistamaan koko pitchaus esitystäsi, vaan mahdollisesti se sinun one linerisi. Sen pitää olla lyhyt ja ytimekäs. Sen pitää herättää ajatusta ja tuoda esille asiakkaalle ongelma, siihen vastaus tai jonkinlainen lupaus.

Jäin tätä hetkeksi vertaamaan omiin asioihini. Esimerkiksi viikko sitten tein postauksen Tiimiakatemian projektipalstalle projektistani, johon kaipaan lisää projektiryhmäläisiä avuksi. Postaus oli loppujen lopuksi melko tönkkö, enkä ollut siihen super- tyytyväinen, mutta jaoin sen silti, koska parempaa en saanut tehtyä. Siinäkin olisi varmasti voinut one liner juttua miettiä. Ensimmäinen lause tai kaksi tiivistää mielenkiintoiseksi, joka olisi vetänyt lukijan puoleen ja saada koko juttu luettua. Ensimmäinen lauseeni koko postauksessa oli ”Hei!” ja toisena perässä tuli, että ”Olisi projekti vailla projektiryhmäläisiä!”. Nyt jälkeenpäin lukiessani sitä kirjan kuunneltua, ymmärrän tiivistämisen tärkeyden.

Varsinkin sen alun, jota tässä tilanteessa olisi voinut käyttää one lineria. One lineria voi käyttää ymmärrykseni mukaan missä vaiheessa tahansa, mutta ehkä se on tehokkain alussa tai lopussa. Alussa se herättäisi mielenkiintoa ja lopussa se tiivistää koko paketin lauseeseen, joka toivon mukaan jää kuulijoiden tai lukijoiden mieleen. Nyt minun viime viikkoisen postauksen kohdalla olisin voinut käyttää tätä tapaa heti alkuun. En ole satavarma, kuinka ahkerasti ihmiset lukevat tai selailevat sitä projektipalsta kanavaa, mutta olisin voinut tehdä postauksen alun niin hienoksi, että jokainen ohi selaileva olisi pysähtynyt sen lukemaan.

5 minuuttia, 3 minuuttia ongelmaan ja 2 minuuttia ratkaisuun.

Tämä oli oma poimintani, jolla ei varmaan ollut sen isompaa merkitystä, mutta itselläni alkoi ajatukset liikkua. Minulle on monesti annettu palautetta siitä, kuinka pitkäveteisesti puhun ja kerron asioista. Saatan toistaa samaa asiaa eri näkökulmasta myöskin. Tiedän joissain tapauksissa tekeväni näin ja huomaan sen kyllä usein. Joskus teen sen aivan tarkoituksella, jos saan outoja katseita. En halua tulla väärin ymmärretyksi ja ehkä pelkään, että jos vain sanon asian lyhyesti, niin jotkut ymmärtävät minut väärin. Varsinkin jos aihe on herkkä ja en tarkoita puheellani pahaa. Haluan selittää asiani silloin niin monella tavalla kuin mahdollista, jotta väärin ymmärrykseen ei jäisi mitään saumaa.

Mitä voisin oppia?

                           Melkein heti kun kuulin esimerkin yhden henkilön pitchauksesta lavalla, jossa hänen pitchauksensa kesti 5 minuuttia ja suurimman osan hän käytti ongelman painottamiseen ja lopetti ratkaisuun, minä pistin kuuntelun tauolle. Lähdin pohdiskelemaan sitä, että esimerkiksi jos projektiryhmää informoin asiasta X niin minun ei kannata miettiä asioita ja alkaa kirjoittamaan, koska yleensä siinä sitten puikkelehdin asiasta toiseen ja sitten taas muistan jostain lisää, niin kirjoitan sen aivan väärään kohtaan. Näin käy minulle usein myös, jos pidetään palaveri ja alan vain puhumaan. Kerron hieman tuosta ja hieman tästä ja sitten jatkan tuosta tähän. Kuulostaako hankalalta? No, sitä se varmaan on. Itse en sitä heti huomaa, koska asiat vaikuttavat niin järkevältä päässäni, mutta kun minun pitäisi se samanlaisena tulostaa pihalle muille. Se ei ole helppoa. Sitä pitää harjoitella.

Ajattelin nyt siis lähteä kokeilemaan sitä, että suunnittelen asiat etukäteen mitä käydään läpi ja mennään aihe kerrallaan. Se olisi varmasti helpompaa minullekin, vaikka kun mieleeni tulee jotain, niin tykkään sen kyllä sanoa nopeasti pois. Silloin voin tietenkin käyttää muistiinpanoja apuvälineenä. Myöskin, jos informoin jotain viestillä niin voin etukäteen vähän käyttää siihenkin ajatusta. Välillä vain on se ajatus, että kirjoitan tai puhun vain pois niin homma tehty ja kysyy jos kysyttävää. Saatan aina silloin tällöin myöhemmin lisätä jotain vielä erillisellä viestillä tai puhumalla jälkikäteen, kun unohdin mainita jostakin.

En ole vielä tietoinen minkälainen tapa voisi olla hyvä tähän harjoitukseen, mutta antakaa toki vinkkejä, jos on! Ajattelin tosin aloittaa sillä, että ryhmitän aiheittain, niin pysyn aiheessa, ettei hypitä siitä asiasta tähän ja takaisin. Olisi varmaan minunkin aika oppia tiivistämään puhetta ja tekstiä, vai mitä Deveta? ?