Tiimivalmentajan parhaat työkalut

Kirjoittaja: Veikka Kurkinen

14 joulukuun, 2021

Lähdeteos: Tiimivalmentajan parhaat työkalut

Lähdeteoksen kirjoittaja: Johannes Partanen

Teoriapisteet: 2

Tiimivalmentajan parhaat työkalut – Johannes Partanen

Päätin ottaa lukulistalle Johannes Partasen oman tekeleen Tiimivalmentajan parhaat työkalut, koska uskon tulevani tulevaisuudessa johtamaan useita erilaisia tiimejä ja haluan siihen valmentavaa näkökulmaa. Olen jo pitkään kokenut johtavani osittain valmentajamaisesti, mutta otan kuitenkin sitten loppujen lopuksi rohkeasti roolia, jos tarve vaatii, joka sitten onkin se merkittävin ero valmentajuuteen. Valmentajan ajatusmallissa tulee vielä enemmän vain luottaa prosessiin. Olen käynyt valmentavasta johtamisesta ja valmentajuudesta erittäin hyviä keskusteluja Janne Roihan kanssa LÄN-koulutusohjelman yhteydessä tänä syksynä, ja ottanut niistä paljon ajatuksia itselleni etenkin siksi, että koen olevani Jannen kanssa tietyllä tavalla hyvin samanlainen.

Näin Jannen valmentajuutta hänen ja itseni Tiimiakatemia-aikakauden aluksi, ja hänen kanssaan kävimmekin automatkalla läpi sitä, miten hänen valmentajuutensa on siitä ajasta kehittynyt. Janne itse koki, että hänen oli vaikeaa silloin antaa asioiden mennä väärin, vaan hän halusi mahdollisimman paljon korjata virheliikkeitä oikeaan suuntaan. Tällöin hän kuitenkin vei itseään herkästi lähemmäs osaksi tiimiä sen sijaan, että pysyttelisi kauempana valmentajan asemassa. Valmentaja toki ohjaa tiimiä oikeaan suuntaan, etenkin kysyttäessä, mutta myös antaa tiimin tehdä itse omia valintojaan ja vain luottaa prosessiin. Kirjassa sanotaankin: ”Tiimivalmentaja ei ole tiimin jäsen. Hän ei saa johtaa tiimiä, eikä saa antaa suoraan ohjeita, kuinka bisnestä on tehtävä. Hän ei saa ottaa osaa tiimin omiin konflikteihin.”

Tuo prosessiin luottaminen on itsellenikin isoin haaste. Koen niin helpoksi korjata tiimin ajattelumalleja, koska uskon itse tietäväni ”oikean” ratkaisumallin, mutta todellisuudessa se vie tiimiläisiltäni heidän omia kehittymismahdollisuuksiaan, sekä laittaa itseni siitä vaikeaan asemaan, että aina kun meinaa mennä sormi suuhun katseet kääntyvät minuun. Jos tiimin kohdatessa itse menen ja korjaan ongelman, on se minun tehtävä jatkossakin. Jos taas autan tiimiä korjaamaan tuon ongelman, he oppivat ja saavat sen tulevaisuudessa korjattua itse. Kuitenkin tuo prosessi on aina hitaampi ja oma kärsivällisyyteni on joka kerta koetuksella tuollaisessa tilanteessa. Kumma kyllä Janne sanoikin kysyttyäni itselleni seuraavaksi panostettavaksi kehityskohdaksi nimenomaan kärsivällisyyden kehittämisen.

Kirjassa puhuttiin hyvin paljon Tiimiakatemian keskeisistä rakenteista, kuten rakettimallista, täpityksistä ja taitoprofiileista. Nämä toki olivat itselleni jo hyvin tuttuja, mutta oli silti hauskaa lukea mm. rakettimallin synnystä ja saada ymmärrystä siitä, miten täpät rakentuvat. Täpistä ensimmäinen tarkoittaa ideaa, toinen kokeilua ja kolmas käytäntöä. Oli myöskin hauska ymmärtää, että miksi Tiimiakatemian versio tietoteorian mallinnuksesta on erilainen. Kirjassa oli myös hyvä muistilista esimerkiksi täpitystreenejä varten, joka olisi varmasti ollut hyödyllinen monelle tiimille käyttöön. Loppujen lopuksi monelta kohtaa kirjaa huomasin vain pohtivani, että tämähän olisi melko hyödyllistä liidereille lukea, mutta toisaalta jos valmentaja tietää nämä voi hän jalkauttaa tietoa helposti tiimeille tai kertoa ainakin mistä sitä löytyy. Olen ollut skeptinen täpitystä ja rakettimallia kohtaan, eikä tämä kirja sitä ajatusta varsinaisesti kyllä poistanut.

Parhaita piirteitä kirjassa olivat mallinnukset. Näitä olisi ollut todella hyvä katsoa aiemmassa vaiheessa Tiimiakatemiaa, mutta hyvä ymmärtää myös tulevaisuudessa. Mallinnus, joka erityisesti jäi mieleen, oli tämä ”kolme kasvuprosessia” -mallinnus, koska uskon tässä olevan syytä myös siihen, miksi tällä hetkellä Tiimiakatemian projektien rohkeus on vähentynyt. Tuo aivan alussa oleva kohta ”investointi aloituksiin” on nimittäin mielestäni todella huonolla tasolla. Olen nähnyt tämän todella kirkkaasti myös omassa tiimissäni, mutta myös muilla tiimeillä. Tiimit eivät halua ottaa riskejä, vaan tavoittelevat varmaa helppoa rahaa – joka väkisinkin johtaa innovatiivisuuden laskuun, joka johtaa toiminnan kehittymisen vähenemiseen. Jos ensimmäinen kohta on huonolla tasolla, miten prosessi voisikaan toimia.

Diagram

Description automatically generated

Yksi nosto kirjasta myös oli isompiin projekteihin valmentajan tuki, jota en mielestäni kovinkaan paljoa nykyisin havaitse. ”Isoihin A-luokan projekteihin nimetään aina vastuuvalmentaja.” Tällaista käytäntöä olisi hyvä tuoda takaisin, sillä pointtinakin tässä on kirjan mukaan ”helpottaa projektipäällikön paineita”, joka voisi helpottaa suurien ja innovatiivisten projektien suorittamista. Olen tämän havainnut talossa ainoastaan Ekolla:n tapauksessa, jossa Tapu on ottanut ison roolin tiimin tukena.

Hauskana, mutta hyödyllisenä nostona nostan vielä ”Johanneksen lait”. Nämä ovat Partasen omia 40 vuoden liike-elämän kokemuksen myötä syntyneitä ajatuksia.

  1. Puuttumattomuuden laki

”Älä puutu, kun koet, että sinun tulisi puuttua. Puutu, kun koet, että sinun ei tulisi puuttua.”

  • Oppimisen hitauden laki

”Oppiminen on paljon hitaampaa kuin nopeampaa. 40 vuoden kokemuksella lisäisin vielä paljon. Paljon, paljon hitaampaa kuin nopeampaa. Kyse on mieltämisprosessista.”

  • Ohuen punaisen langan laki

”Luota prosessiin sekä siedä epäselvyyttä ja kaaosta.”

  • Oppimisympäristön laki

”Oppimisympäristön merkitys on paljon suurempi kuin aluksi älysimmekään.”

  • Tiimivalmentajan oman roolin laki

”Tiimivalmentaja ei ole tiimiläinen. Olet kaveri, mutta et ole kaveri.”

  • Asiakkuuksien laki

”Mitä enemmän tapaamisia, sitä enemmän sopimuksia.”

  • Puuttumisen laki

”Osoitat suunnan, koska välität. Osoitat rakkautta ja huolenpitoa (love and care).”

Nämä Johanneksen lait kiteyttävät hyvin Tiimiakatemiaa. Ne kertovat paljon – kertomatta yhtään mitään. Kirjassa erinomaisia olivat myös Tiimivalmentajan teesit, mutta en halua lähteä niitä tähän enää lisäksi liittämään. Kirja on syytä vähintään selailla läpi, jos haluaa ymmärtää paremmin tiimivalmentamisen periaatteita, on sitten itse valmentaja, tai tiimiläinen. Minulla on paljon lisää ajatuksia tästä kaikesta, joita en yksinkertaisesti onnistu kirjoittamaan, mutta joista tulen vielä valtavasti jatkossa keskustelemaan. Johanneksesta puhutaan paljon Tiimiakatemialla ”vähän hulluna visionäärinä”, mutta kyllä hänellä myös kompetenssia riittää. 

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti